Etymologiadata:imsm:süntü-
*süntü-
Vastineet:
- Suomi: syntyä
- Karjala: syntyö
- Vepsä: sünduda
- Vatja: süntüä
- Pohjoisviro: sündima
- Eteläviro: sündümä
- Liivi: sindõ
mksm. *süntü- < kksm. *süntü- < vksm. *süntǝ-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
syntyä (Agr; yl.) ’geboren werden; entstehen’, johd. synnyttää, synnytys, synty, synnynnäinen, syntymä
~ ink süntüä ’syntyä’, sünnüttǟ ’saada aikaan, tehdä’ | ka syntyö ’syntyä; muodostua, saada alkunsa; valmistua; mahtua, sopia; olla soveliasta, kelvata; sopeutua’, synnytteä ’synnyttää; mahduttaa, saada sopimaan’ | ly sündüdä ’mahtua’ | ve sündüdä ’syntyä’, sündütädä ’synnyttää’ | va süntüä ’syntyä, tapahtua’, süntü ’syntyminen, synty, alkuperä’ | vi sündida ’syntyä, muodostua, kehittyä; tapahtua’, sünnitada ’synnyttää, saada aikaan, aiheuttaa’ | li sində (prs. sīndəb), sündə (prs. sǖndəb) ’syntyä’, sintə, süntə ’synnyttää’, sindəm, sündəm ’syntymä’ (ims > lp šâdˈdât ’syntyä, tulla jksk; joutua; tapahtua; kasvaa’; vanha laina)
~ ink süntüä ’syntyä’, sünnüttǟ ’saada aikaan, tehdä’ | ka syntyö ’syntyä; muodostua, saada alkunsa; valmistua; mahtua, sopia; olla soveliasta, kelvata; sopeutua’, synnytteä ’synnyttää; mahduttaa, saada sopimaan’ | ly sündüdä ’mahtua’ | ve sündüdä ’syntyä’, sündütädä ’synnyttää’ | va süntüä ’syntyä, tapahtua’, süntü ’syntyminen, synty, alkuperä’ | vi sündida ’syntyä, muodostua, kehittyä; tapahtua’, sünnitada ’synnyttää, saada aikaan, aiheuttaa’ | li sində (prs. sīndəb), sündə (prs. sǖndəb) ’syntyä’, sintə, süntə ’synnyttää’, sindəm, sündəm ’syntymä’ (ims > lp šâdˈdât ’syntyä, tulla jksk; joutua; tapahtua; kasvaa’; vanha laina)
= syrj sodni̮ ’lisääntyä’ | ?? unk ellik ’synnyttää, poikia’ (v:lta 1177 kirjaan pantu nimi »[vaimoni] Edlelmes» voi liittyä synnyttämiseen, jolloin v:n vanha vartalo olisi ed- ja silloin mahdollisesti yhdistettävissä sm ja syrj sanoihin, joiden varhaisin muoto voi olla *sentV-; ksm:ssa *sentü- > *süntü-)
mahd. < varh. k-ir *dzen(h₁)-, vrt. sogdi zn- ’synnyttää’, m-int jánati id.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 98 (sm ~ vi)
- Strahlmann 1816 Sprachlehre 249 (sm ~ unk szül ’synnyttää’)
- Sjögren 1828 GS 1 228 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
- VW 1 1874 173–74 (+ li)
- Budenz 1879 BB 4 236 (lp < sm)
- Setälä 1890–91 ÄH 232 (+ ka)
- Anderson 1893 Wandl 29 (+ syrj; lp todennäk. < sm)
- Setälä 1902–03 FUF 2 258 (sm ~ lp syrj)
- Paasonen 1903 s-laute 81 (samoin)
- Äimä 1919 SUST 45 161 (lp < ims)
- Ojansuu Vir 1924 19 (ka ly ve süntü ’Kristus’ ~ sm synty)
- Kalima 1928 SUST 58 262–72 (samoin, tarkennuksia)
- Rédei 1963 NytudÉrt 38 13–14 (+ unk ellik)
- MSzFE 1967 147 (? unk)
- TESz 1 1967 750
- SKES 1969 1146–47
- M. Korhonen 1981 Johd 82 (lp vanhimpia ims lainoja)
- Häkkinen 1987 ES 297
- UEW 1988 439 (? unk)
- Sammallahti 1988 UrLang 553 (sm ~ syrj)
- EWUng 1993 314
- Koivulehto 1999 Poluilla 222 (< ir)