Etymologiadata:imsm:süntü-

*süntü-

Vastineet:

Suomi: syntyä
Karjala: syntyö
Vepsä: sünduda
Vatja: süntüä
Pohjoisviro: sündima
Eteläviro: sündümä
Liivi: sindõ

mksm. *süntü- < kksm. *süntü- < vksm. *süntǝ-w- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

syntyä (Agr; yl.) ’geboren werden; entstehen’, johd. synnyttää, synnytys, synty, synnynnäinen, syntymä
~ ink süntüä ’syntyä’, sünnüttǟ ’saada aikaan, tehdä’ | ka syntyö ’syntyä; muodostua, saada alkunsa; valmistua; mahtua, sopia; olla soveliasta, kelvata; sopeutua’, synnytteä ’synnyttää; mahduttaa, saada sopimaan’ | ly sündüdä ’mahtua’ | ve sündüdä ’syntyä’, sündütädä ’synnyttää’ | va süntüä ’syntyä, tapahtua’, süntü ’syntyminen, synty, alkuperä’ | vi sündida ’syntyä, muodostua, kehittyä; tapahtua’, sünnitada ’synnyttää, saada aikaan, aiheuttaa’ | li sində (prs. sīndəb), sündə (prs. sǖndəb) ’syntyä’, sintə, süntə ’synnyttää’, sindəm, sündəm ’syntymä’ (ims > lp šâdˈdât ’syntyä, tulla jksk; joutua; tapahtua; kasvaa’; vanha laina)

= syrj sodni̮ ’lisääntyä’ | ?? unk ellik ’synnyttää, poikia’ (v:lta 1177 kirjaan pantu nimi »[vaimoni] Edlelmes» voi liittyä synnyttämiseen, jolloin v:n vanha vartalo olisi ed- ja silloin mahdollisesti yhdistettävissä sm ja syrj sanoihin, joiden varhaisin muoto voi olla *sentV-; ksm:ssa *sentü- > *süntü-)

mahd. < varh. k-ir *dzen(h₁)-, vrt. sogdi zn- ’synnyttää’, m-int jánati id.

Lähdekirjallisuus:

Ganander 1787 NFL 3 98 (sm ~ vi)
Strahlmann 1816 Sprachlehre 249 (sm ~ unk szül ’synnyttää’)
Sjögren 1828 GS 1 228 (sm ~ lp)
Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
VW 1 1874 173–74 (+ li)
Budenz 1879 BB 4 236 (lp < sm)
Setälä 1890–91 ÄH 232 (+ ka)
Anderson 1893 Wandl 29 (+ syrj; lp todennäk. < sm)
Setälä 1902–03 FUF 2 258 (sm ~ lp syrj)
Paasonen 1903 s-laute 81 (samoin)
Äimä 1919 SUST 45 161 (lp < ims)
Ojansuu Vir 1924 19 (ka ly ve süntü ’Kristus’ ~ sm synty)
Kalima 1928 SUST 58 262–72 (samoin, tarkennuksia)
Rédei 1963 NytudÉrt 38 13–14 (+ unk ellik)
MSzFE 1967 147 (? unk)
TESz 1 1967 750
SKES 1969 1146–47
M. Korhonen 1981 Johd 82 (lp vanhimpia ims lainoja)
Häkkinen 1987 ES 297
UEW 1988 439 (? unk)
Sammallahti 1988 UrLang 553 (sm ~ syrj)
EWUng 1993 314
Koivulehto 1999 Poluilla 222 (< ir)

[syntyä Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Arjalaisperäinen*
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Koivulehto 1999 BKFNF: 220, 222–3, 232	+	+	+	+	< *sen-tü- ⇐ ksm–pe *sen-te- > ko содны 'enetä, lisääntyä', mperm sud- ← vkir *ʒen(h₁)- > sogdin zn-, hotanin ysan- 'synnyttää'	Komin asu edellyttää ensitavuun e:tä ja jälkitavuun suppeata vokaalia, ims ensitavun ü mediaalijohtimen -tü- vaikutusta. Kaikki(?) ksm–pe syntymistä, synnyttämistä ja kasvamista merkitsevät kantaverbit lainoja: sm hadas, itää, kasvaa, suku, ers mkš чачомс, раштамс, udm ворд-, ko верд-; uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat myös jumala, mana, marras, sammas, suoda, syttyä* ja taivas. Johdin -te- esiintyy saaP verbeissä vuoidat* 'voidella' ja astat 'ehtiä'; lähtömuoto = vkiar *j́en(h₁)- > kiar *j́an- > mia ján-a-ti 'synnyttää, tuottaa' < kie *ǵenh₁-; sanueesta lainautuneet myös ihminen ja ko зод 'poika'. Vkir lainat herätä, maksaa, paksu, syntyä, syttyä, *teksa ym. ovat uralilaisittain suppealevikkisiä
Koivulehto 2005 Vir: 330–1		+			Puolesta	Uskonnollis-myyttisen sanaston arjalaislainoja ovat myös peijas ja (hyvin vanha) kekri
Vainik 2014 ESUKA: 151		+			Puolesta	Arjalaislainat syntyä, varsa, vasa, porsas, terve, paksu, paras, udar, terne ja voi omaksuttiin karjanhoidon kontekstissa
Metsäranta 2017 SUSA: 233			-		Vastaan	Suurinta osaa *-ti-aineksen sisältävistä verbeistä ei selvän kantasanan puuttuessa voi pitää johdoksina [ks. tarkemmin]
Holopainen 2019: 227–8	-				Tarkennus: ? = ko ? ← esi-ir *ʒenH- > kir *ʒanH- > mav zan- : zizanəṇti 'syntyä'	Substituutiosta ir ʒ → ur s vähän näyttöä; komin o ei vastaa ims vokalismia ja ims laina komiin tuskin voisi edeltää kpe denasalisaatiota [ks. tarkemmin]
Metsäranta 2020: 141	+				Puolesta	Assimilaatio *e_ü > *ü_ü sanoissa lyly, syntyä ja ?syttyä
Aikio 2021 LU: 171			-		Vastaan	Mikään ei todista verbiä johdokseksi eikä ur -ti-johtimen refleksiivisyys näy vartalossa senti-; vaihtoehtoinen rekonstruktio *sen-tä- ei vastaa jazvankomin asua su·d-; kie e > ar a todnäk edeltää kantairania ja depalatalisaatiota ʒ́ > ʒ

* Voisi luokitella johdosetymologiaksikin.

Indoeurooppalaisperäinen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Lehtinen 2019 FS Kallio: 126–32					ko содны 'enetä, lisääntyä' ? < ksm = mnsE šεnš, I sȯȧ̯ns, L šanš, P sāns, haI čäṅč, E čaṅč, P sȧs, kam sini ~ seni, koib 'polvi' < kur *ćenčə ← kie *ǵenh₁- 'syntyä' ⇒ ven зять, lv znots 'vävy'	Jos ie H → kur š [ks. tarkemmin], voi nasaalin vaikutuksesta NH → nč; assimilaatio ć_č > č_č voi selittää ur muotoja sekä tässä että sataa ja setä-sanueissa [ks. tarkemmin]. 'Polvea' ja 'syntymistä' merkitsevillä sanoilla lukuisia yhtymäkohtia ur ja ie kielissä [ks. tarkemmin]. Saman ie juuren katoasteisesta muodosta *ǵṇh₁- ? → sataa 'tuottaa viljaa', ers чачомс 'syntyä', ma шочаш 'syntyä; tulla esiin; (vilja) kasvaa', ko чужны 'syntyä, kasvaa', mnsP sū(n)si ~ sunsi 'kasvaa (määrä), lisääntyä (karhu)' ja ? setä ur vastineineen [ks. tarkemmin]
Holopainen 2019: 227–8	+				? = ← esiar *ʒ́enH-o- > mav zan- : zizanəṇti 'syntyä'

Johdos
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Aikio 2021 LU: 172	x	+			< *sentü- < kur *senti- + automatiivis-passiivinen -w- > (kpe *sud- >) ko содны 'enetä, lisääntyä', ?unk üdül 'lomailla', ngan ti̮ntud́i 'herätä (eloon)'	Assimilaatio *e_ü > *ü_ü sanoissa lyly, syntyä ja ?syttyä; poikkeava edustus sanoissa löyly ja venyä voi selittyä näiden myöhemmällä johtamisella; samansuuntainen äänteenmuutos unk vastineessa. Johdin *-w- kuuluu ims ja ngan, mahdollisesti unkarinkin [ks. tarkemmin] muodoissa, ja kominkin intrans. verbi lienee automatiivis-passiivinen
Metsäranta 2024 ESUKA: 145	+				Tarkennus: < kksm *sentü- < kur *sentə-w-	Assimilaatio *e_ü > *ü_ü myös sanassa pytky

EVE:n sana-artikkeli

EVE:syntyä

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:süntü-