Etymologiadata:imsm:peijeh
*peijeh
Vastineet:
mksm. *peijeh (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
peijas, tav. mon. peijaat (Agr; PKarj Kain PPohjanm ja ymp.) ’hautajaispidot; pidot, juhlat; karhunpeijaiset; häät (Verml) / Totenmahl; Gastmahl; Bärenfest; Hochzeit’, peijaiset ’hautajaispidot (VarsSm, laajalti savmurt. KPPohjanm); pidot, juhlat (Savo Verml); karhun (t. muun metsäneläimen) kaadon jälkeen pidettävä juhla; jnk työn loputtua pidettävä kestitys (paik. VarsSm); nurkkatanssit (paik. savmurt.)’, peijahaiset (E- ja KaakkHäme, paik. Kymenl KarjKann PSm) ’hautajaiset; karhunpeijaiset’, peijaajaiset (osin PHäme) id.
~ ka peijahat, peijahaiset ’kaadetun karhun kunniaksi järjestetyt pidot’ | vi peied ’hautajaiset; (murt.) häät’, murt. peig ’hautajaiset’ | li (Sal) peijed id.
~ ka peijahat, peijahaiset ’kaadetun karhun kunniaksi järjestetyt pidot’ | vi peied ’hautajaiset; (murt.) häät’, murt. peig ’hautajaiset’ | li (Sal) peijed id.
Todennäk. joko samaa alkuperää kuin peikko (ks. tätä) tai johd. v:n peittää (ks. tätä) oletetusta johtimettomasta vartalosta *pej(e)-. Johdostyyppinä vrt. hautajaiset.
Lähdekirjallisuus:
- Juslenius 1745 SSC 265 (peijacas, peijaiset ~ peico)
- Porthan 1782 OS 4 70–71 (peijaiset ~ peijakas, peijanen)
- Ganander 1787 NFL 2 350a (sm ~ vi)
- Mikkola 1905–06 FUF 5 138–39 (peijas, peikko < germ *faigjaz)
- Setälä 1912–13 FUF 13 423
- Karsten 1915 GFL 119–20 (+ li)
- SKES 1962 509–10 (+ ka (< sm); peija(i)nen, peijakas ehkä tähän t. ositt. ? ~ peijata)
- Mägiste 1962 CB 8–9 292–95 (johdos v.-vartalosta *pej(e)-)
- Ritter 1977 Sprache 23 172–73 (tuskin < germ; ? < kbaltt *pa(i)i̯as ’juoda’)
- *Nirvi 1982 Suomi 123:3 104–08, 116–19
- Hofstra 1985 OsFiGerm 94
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Mikkola 1905 Vir: 9 | + | *peigjas (⇒ peijainen, peikko) ← kge *faigjaz (> meng [fǣge]) ~ *faigaz > msk feigr 'kuoleman oma', ru feg 'raukkamainen, surkea; arka' | Sm peijakas, peijanen 'paha henki' voi edustaa aiempaa merkitystä | |||
| Ritter 1977: 172–3 | - | Vastaan | Ge merkitys jää kauas ims lähtömerkityksestä, oli tämä 'pidot' tai 'hautajaiset' | |||
| Koponen 1998: 143 | Tarkennus: *peijek / *peikek ? ← kge *faigja- | Samaa sanuetta t. pesyettä voivat olla myös peikko ja vi peig | ||||
| Koivulehto 2005 Vir: 322–6 | x | - | x | Vastaan | Kge *-gj- → ksm *-j- äänteellisesti mahdollinen, mutta vailla paralleeleja. Merkityssiirtymä 'kuoleman oma' > '(hautajais)pidot' selittämättä; sm peijakas, peijanen 'paha henki' johdoksia, joiden merkitys myöhempi kuin kantasanan. Kge **faigaz ei perusteltu |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Mägiste 1960–61 CB: 292–5 | + | + | *peija '(kuolleen multaan) peittäjä' (⇒ peijas, peijainen) < *pej+ja- ⇐ *peje- (⇒ peittää; vs pi̮i̮südäq, li peizə) ⇒ *pei+tä- ⇒ *pei+t-ek (> vi peied, uk peieq, liS peijed) | Vi–vs–li taivutuksessa yleistynyt heikko aste | ||
| Koponen 1998: 143 | x | Puolesta (vaihtoehtoisena) | Kantaverbi *peje- joko ~ vs pi̮i̮südäq < ur 'kiehua' t. ← ge | |||
| Koivulehto 2005 Vir: 326–7 | x | - | Vastaan (puoltoargumentein) | Verbin peittää rakenne edellyttää johdosta; vi–vs–li sanasta käytetään tavallisimmin monikkomuotoja, joissa tulisi edustua vahva aste, joten heikon asteen yleistyminen on epätodennäköistä; sm sanan takaistuminen ja s-päätteisyys selittämättä. Nominien johtaminen eri verbeistä eri puolilla Suomenlahtea epätodennäköistä |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 2002 Vir: 494 av 4 | + | + | ← kar t. kir *paiyas > mia péya- 'juomauhri, ryyppy, juoma' | Vanhin merkitys 'rituaaliset juomingit'; merkityskehitys 'pidot' > 'häät' kuten kas sanoilla höge ja köste. Lähtömuoto ⇐ kie 'juoda' | ||
| Koivulehto 2005 Vir: 329–31 | + | + | + | + | Puolesta | Ims -ei- < *-ai-, kuten lainoissa heinä, seinä, reisi (← ba) ja keihäs, keidas, leipä (← ge); As : AhA-vartalot lähes järkiään lainoja, vaihtelu -As ~ -eh myös lainoissa ahnas ~ ahne ← ir, pallas ~ palle ← ge ja turvas ~ turve ← ge. Uskonnollis-myyttisen sanaston arjalaislainoja ovat peijas, jumala, mana, sammas, suoda, syntyä, taivas ja (hyvin vanha) kekri. Lähtömuoto < kie *poh3-iyo- ⇐ vkie *peh3- ~ *poh3- ['juoda']; [mia asujen -péya- ja -pā́yya- käytöstä yhdyssanojen osana]. Itämerensuomeen rajoittuvia arjalaislainoja ovat peijas, marras, taivas, ojas, ahne, apu, herätä, iha, isota, paksu, sammas ja suoda |
| Holopainen 2019: 173–4 | + | Vastaan | *-ai- > -ei-muutos ei koske eteläviroa eikä liiviä, eikä siten selitä e-edustusta tässä sanassa; myös toisen tavun a:n olisi pitänyt samalla etistyä > **peijäs |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Holopainen 2019: 173–4 | - | + | < esiksm *peji- ← esiar *paHyya- > mia -pāyya-, péya- 'juomauhri, ryyppy, juoma' | Odottaisi ehdotonta muutosta ur *ei > ksm *ii, koska tässä ympäristössä ur *äi > ksm *ei toimi, vrt. päivä, äimä; kantauralista ei tunneta muita s-vartaloita. Lähtömuoto ⇐ mia pā-/pī-, av pā- 'juoda' < kar *paH- < kie poh3- |
Hylätty etymologia: Balttilaisperäinen ← mpr pouis, vrt. Koivulehto 2005 Vir 329–30
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Tässä vielä tuntuu epäselvältä itämerensuomen sisäinen kehitys, jota Koivulehto ei juuri selitä. Suomi ja karjala viittaavat siis asuun *peijas < ? *pëijas, eteläviro ja liivi sen sijaan *peijeh. YSuS:aan lienee jälkimmäinen valittu levikin nojalla, mutta *-As-vartalo vaikuttaisi alkuperäisemmältä sikäli kun vanhoissa iir. lainoissa *-əš-vartaloita ei vielä oikein ole (ainoa esitettykään taitaa olla *veneh?); mutta toisaalta *ë-a-sanoja syntyy vasta balttilaisissa ja germaanisissa lainoissa, ja kolmanneksi eikös sekundäärin päätteenvaihdoksen etelässä odottaisi johtavan pikemmin asuun viE **põiõ? Kompromissi voisi ehkä olla etuvokaalinen *peijäs, mutta sekundääri takaistuminen pohjoisessa silti jäisi oudoksi. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 17.08 (EEST)