Etymologiadata:imsm:peijeh

Sanatista

*peijeh

Vastineet:

mksm. *peijeh (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

peijas, tav. mon. peijaat (Agr; PKarj Kain PPohjanm ja ymp.) ’hautajaispidot; pidot, juhlat; karhunpeijaiset; häät (Verml) / Totenmahl; Gastmahl; Bärenfest; Hochzeit’, peijaisethautajaispidot (VarsSm, laajalti savmurt. KPPohjanm); pidot, juhlat (Savo Verml); karhun (t. muun metsäneläimen) kaadon jälkeen pidettävä juhla; jnk työn loputtua pidettävä kestitys (paik. VarsSm); nurkkatanssit (paik. savmurt.)’, peijahaiset (E- ja KaakkHäme, paik. Kymenl KarjKann PSm) ’hautajaiset; karhunpeijaiset’, peijaajaiset (osin PHäme) id.
~ ka peijahat, peijahaisetkaadetun karhun kunniaksi järjestetyt pidot’ | vi peiedhautajaiset; (murt.) häät’, murt. peighautajaiset’ | li (Sal) peijed id.
Todennäk. joko samaa alkuperää kuin peikko (ks. tätä) tai johd. v:n peittää (ks. tätä) oletetusta johtimettomasta vartalosta *pej(e)-. Johdostyyppinä vrt. hautajaiset.
Lähdekirjallisuus:
  • Juslenius 1745 SSC 265 (peijacas, peijaiset ~ peico)
  • Porthan 1782 OS 4 70–71 (peijaiset ~ peijakas, peijanen)
  • Ganander 1787 NFL 2 350a (sm ~ vi)
  • Mikkola 1905–06 FUF 5 138–39 (peijas, peikko < germ *faigjaz)
  • Setälä 1912–13 FUF 13 423
  • Karsten 1915 GFL 119–20 (+ li)
  • SKES 1962 509–10 (+ ka (< sm); peija(i)nen, peijakas ehkä tähän t. ositt. ? ~ peijata)
  • Mägiste 1962 CB 8–9 292–95 (johdos v.-vartalosta *pej(e)-)
  • Ritter 1977 Sprache 23 172–73 (tuskin < germ; ? < kbaltt *pa(i)i̯as ’juoda’)
  • *Nirvi 1982 Suomi 123:3 104–08, 116–19
  • Hofstra 1985 OsFiGerm 94

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Germaanisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Mikkola 1905 Virittäjä: 9 ← germ faigjaz > misl feigr ’kuolemaa lähellä oleva’
Koivulehto 2005 Virittäjä: 322–26 Vastaan Germaaninen etymologia semanttisesti ongelmallinen, primaari merkitys on ’(vainajan) muisto(juhla)’
Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 2005 Virittäjä: 322–35 ← ar *paya(s) mint péya- ’juomauhri’

EVE:n sana-artikkeli

EVE:peijaat

Keskustelu

Tässä vielä tuntuu epäselvältä itämerensuomen sisäinen kehitys, jota Koivulehto ei juuri selitä. Suomi ja karjala viittaavat siis asuun *peijas < ? *pëijas, eteläviro ja liivi sen sijaan *peijeh. YSuS:aan lienee jälkimmäinen valittu levikin nojalla, mutta *-As-vartalo vaikuttaisi alkuperäisemmältä sikäli kun vanhoissa iir. lainoissa *-əš-vartaloita ei vielä oikein ole (ainoa esitettykään taitaa olla *veneh?); mutta toisaalta *ë-a-sanoja syntyy vasta balttilaisissa ja germaanisissa lainoissa, ja kolmanneksi eikös sekundäärin päätteenvaihdoksen etelässä odottaisi johtavan pikemmin asuun viE **põiõ? Kompromissi voisi ehkä olla etuvokaalinen *peijäs, mutta sekundääri takaistuminen pohjoisessa silti jäisi oudoksi. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 17.08 (EEST)