Etymologiadata:imsm:iha

From Sanat

*iha

Vastineet:

mksm. *iha < kksm. *iša < vksm. *ïša (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ihailoinen, hyvä (mieli, esim. Flor 1702 »Iha köyhän laihakin»; ei nykymurt.) / froh, guter Laune’, murt. (Ink) ihahalu’ luult. < vi, ihana (Agr; melko laajalti murt.) ’kaunis, viehkeä; hyvin hoidettu, hyväkuntoinen; miellyttävä, hyvä, hauska; (vanh. kiel. myös) rakas, mieluinen, kaivattu, ikävöity (esim. Agr »minun rackat ia ihanat Weliet»)’, ihala (JuslP; murt. harv.) ’kaunis, ihana’; ihanneihana (Gan 1786; nykymurt. harv.); ihanuus, kauneus; ideaali (Europ 1853)’, ihailla
~ ink ihhālahyvin kaunis’, ihanakaunis’ | ka ihalahyvänluontoinen, hyvännäköinen, kaunis, ihana, rakas; myöhäinen’, ihanaihana, kaunis, hyvä’, ihaillalohduttaa’, ihavuoilostua, ihastua, rakastua’ | va (Kukk) ihalakaunis’ | vi iha(mieli)halu, mieliteko, (into)himo’, ihata(voimakkaasti) haluta, himoita’, ihaledaihailla, palvoa; voimakkaasti haluta, himoita’ (vrt. myös li 1355–62 Yalemb hn., vi 14.-15. vs. Yalembe, sm Ihalempi)
? = mdM ožə̑lgə̑də̑ms, ežəlgə̑də̑msiloita
? < ir *iša-, vrt. av aēšē (prs. iša-, išasa) ’etsiä, hakea esille; koettaa saavuttaa, haluta, toivoa, ikävöidä; pyytää’ jne., sanskr iš-toivoa, kaivata; pyytää; tahtoa’.
On myös esitetty, että iha johdoksineen kuuluisi sanan iho (ks. tätä) yhteyteen, mikä on semanttisestikin täysin perusteltavissa. Jos tämä hyväksytään, niin ir alkuperää koskeva selitys raukeaa.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 224a (sm ~ vi)
  • Ahrens 1843 GrEhstn 115 (sm ~ vi)
  • Tunkelo 1912–13 FUF 13 98 (< ir)
  • Wichmann 1923–24 FUF 16 211 (+ ka syrj i̮š-: i̮šmi̮- ’olla kiihtynyt, innostunut’)
  • Kiparsky 1939 AASF B 42 394 (+ li)
  • SKES 1955 101 (+ ly ? md; ? syrj; ? < ir)
  • *Kangas Vir 1956 129–33 (~ iho)
  • UEW 1988 636–37 (samoin)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:iha/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:iha

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:iha