Etymologiadata:imsm:iha
*iha
Vastineet:
mksm. *iha < kksm. *iša < vksm. *ïša (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
iha ’iloinen, hyvä (mieli, esim. Flor 1702 »Iha köyhän laihakin»; ei nykymurt.) / froh, guter Laune’, murt. (Ink) iha ’halu’ luult. < vi, ihana (Agr; melko laajalti murt.) ’kaunis, viehkeä; hyvin hoidettu, hyväkuntoinen; miellyttävä, hyvä, hauska; (vanh. kiel. myös) rakas, mieluinen, kaivattu, ikävöity (esim. Agr »minun rackat ia ihanat Weliet»)’, ihala (JuslP; murt. harv.) ’kaunis, ihana’; ihanne ’ihana (Gan 1786; nykymurt. harv.); ihanuus, kauneus; ideaali (Europ 1853)’, ihailla
~ ink ihhāla ’hyvin kaunis’, ihana ’kaunis’ | ka ihala ’hyvänluontoinen, hyvännäköinen, kaunis, ihana, rakas; myöhäinen’, ihana ’ihana, kaunis, hyvä’, ihailla ’lohduttaa’, ihavuo ’ilostua, ihastua, rakastua’ | va (Kukk) ihala ’kaunis’ | vi iha ’(mieli)halu, mieliteko, (into)himo’, ihata ’(voimakkaasti) haluta, himoita’, ihaleda ’ihailla, palvoa; voimakkaasti haluta, himoita’ (vrt. myös li 1355–62 Yalemb hn., vi 14.-15. vs. Yalembe, sm Ihalempi)
~ ink ihhāla ’hyvin kaunis’, ihana ’kaunis’ | ka ihala ’hyvänluontoinen, hyvännäköinen, kaunis, ihana, rakas; myöhäinen’, ihana ’ihana, kaunis, hyvä’, ihailla ’lohduttaa’, ihavuo ’ilostua, ihastua, rakastua’ | va (Kukk) ihala ’kaunis’ | vi iha ’(mieli)halu, mieliteko, (into)himo’, ihata ’(voimakkaasti) haluta, himoita’, ihaleda ’ihailla, palvoa; voimakkaasti haluta, himoita’ (vrt. myös li 1355–62 Yalemb hn., vi 14.-15. vs. Yalembe, sm Ihalempi)
? = mdM ožə̑lgə̑də̑ms, ežəlgə̑də̑ms ’iloita’
? < ir *iša-, vrt. av aēšē (prs. iša-, išasa) ’etsiä, hakea esille; koettaa saavuttaa, haluta, toivoa, ikävöidä; pyytää’ jne., sanskr iš- ’toivoa, kaivata; pyytää; tahtoa’.
On myös esitetty, että iha johdoksineen kuuluisi sanan iho (ks. tätä) yhteyteen, mikä on semanttisestikin täysin perusteltavissa. Jos tämä hyväksytään, niin ir alkuperää koskeva selitys raukeaa.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 224a (sm ~ vi)
- Ahrens 1843 GrEhstn 115 (sm ~ vi)
- Tunkelo 1912–13 FUF 13 98 (< ir)
- Wichmann 1923–24 FUF 16 211 (+ ka syrj i̮š-: i̮šmi̮- ’olla kiihtynyt, innostunut’)
- Kiparsky 1939 AASF B 42 394 (+ li)
- SKES 1955 101 (+ ly ? md; ? syrj; ? < ir)
- *Kangas Vir 1956 129–33 (~ iho)
- UEW 1988 636–37 (samoin)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Tunkelo 1913 FUF: 97–100 | + | + | + | ← varh. ar *iša-, vrt. av aeš- : pr. išā 'etsiä, hakea esille; kaivata, toivoa; pyytää', īš- '[sic!] toive' < *iso- → ksm iso | ||
| SKES 1955: s.v. iha | + | + | ? = mkš murt. ožə̑lgə̑də̑ms, ežəlgə̑də̑ms 'iloita' ← ar *iša-, vrt. av, mia iṣ- 'toivoa, kaivata; pyytää; tahtoa' | |||
| Koivulehto 2001 StO: 360–2, 365–8 | x | - | x | Tarkennus: < *iča ← kir *i(s)cā (> *isā → ksm iso) ~ mia icchā́ 'toive, halu'; erikseen ksmP *iha [ks. alla] | Ksm *h < ur *č < ir *c myös lainassa huhta. Lähtömuotona ir nomini < kar *iśćā (> mia icchā́) ⇐ kie preesens *h2is-sḱ-é- (⇐ *h2eys- > mia ēṣ 'toivoa, hakea'); samasta ar sanueesta → sm ihta; av sanaa īš- ei tunneta merkityksessä 'toive', ja johdos mia eṣá-, av āeša- 'etsintä, kaipuu' ei sovi *ai-diftonginsa vuoksi lähtömuodoksi | |
| Katz 2003: 147–8 | + | x | Tarkennus: < ksm-pe *īča ← vkar *h2ištɔ́m > mia iṣṭa- 'toivottu, mieluinen, mukava, rakas; toive, halu' | Lähtömuodon mie vastine selittää ims merkityskirjon (ihana, ihala jne.) | ||
| Rintala 2003: passim | + | x | + | Puolesta (tuki Koivulehdolle) | Ksm *h < ur *č ← ir *c myös lainoissa ahnas ja hadas. [Perusteluja kahden erillisen *iha-sanueen rekonstruoimiselle s. 306–20.] Lähtömuodon ar ja ie vastineista [tarkemmin s. 304–5]; ar lainoja monenikäisiä ja itämerensuomeen rajoittuva levikki ei este ar etymologialle [tarkemmin s. 299–303] | |
| Koivulehto 2005 Vir: 330 | + | Puolesta | Itämerensuomeen rajoittuvia arjalaislainoja ovat peijas, marras, taivas, ojas, ahne, apu, herätä, iha, isota, paksu, sammas ja suoda | |||
| Saarikivi 2006: 37 | + | + | Puolesta | esiksm → ko ышмыны 'peuhata, telmiä, elämöidä, leikkiä; käyttäytyä kevytmielisesti', ышӧдны 'vietellä, houkutella; suostutella, taivutella; innostaa; kannustaa, innoittaa, inspiroida; kiihottaa, yllyttää' [ks. tarkemmin äännesuhteista] | ||
| Saarikivi 2018 UH: 322 | + | + | Tarkennus: = ers ëжо 'aisti, tunto, tunne, tajunta', ëжовгадомс 'viisastua, järkevöityä', mkš ← kir *i(s)cā; ko ← urL t. suoraan ← ir | [ko sanan äännesuhteista] | ||
| Holopainen 2019: 89–92 | - | + | x | Vastaan (puoltoargumentein) | ksm *h ei < *č ja tuskin myöskään < *čč (kyseenalainen myös sanoissa piha ja kehä), mutta kir *c → ur *č, vrt. *mača, *počaw [> saaP boazo 'poro']; kar *-sć- ehkei > kir *-sc-, vaan (Nyberg 1931) > kir *-ss- t. (Lubotsky 2001) > kir *-s-. Affektisanasto lainautuu helposti. Kahden lähimerkityksisen, homonyymisen ir lainan olemassaolo itämerensuomessa epäilyttävää; Schindlerin (1972) mukaan kar *Hiš-juuria oli vain yksi; oletettu lähtömuoto ? < kar *Hayš(H) < kie *h2eys(H) | |
| UED 2020: s.v. iša / jiša | - | Tarkennus: mkš [sic! "ers"] ežana ? ← ksm | Ksm i:n vastine a:n edellä on md o | |||
| Metsäranta 2020: 229–32 | x | x | + | Tarkennus: ksm *iha 'halu' selittää koko ims sanueen; ko ? ← ksm t. ir | [ko äännesuhteista;] ihana tuskin merkinnyt alun perin 'terve, kukoistava' [ks. perusteluita]; 'halua' merkitsevillä sanueilla usein myös 'ilon' merkitys (vrt. sa Lust) |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 2001 StO: 365–8 | + | x | Erikseen (Rintala) ksmP *iha (⇒ ihana, ihala, ihastua) 'elinvoima' ← ar *iš > mia iṣ 'juoma; virkistys, nautinto; elinvoima, vireys, kasvu', av īš 'voima' | Ihana merkinnyt alun perin 'terve, kukoistava' (Rintala). Lähtömuoto ~ mia eṣ- 'ajaa, patistaa' < kar *aiš- < kie *h1eysh2- | ||
| Rintala 2003: passim | x | + | x | + | = mkš murt. (⇒)ožə̑lgə̑də̑ms, ?ežəlgə̑də̑ms 'iloita', ?ežana 'iloinen, reipas' ← ar | mkš verbi nominikantainen lgə̑d(ə̑)-translatiiviverbijohdos (Hallap 2000), mutta vain o-alkuinen muoto odotuksenmukainen (ur *i_a > md o), mkš ežana (a)na-johdos (Heikkilä ~ ihana) [s. 297–8]. [Perusteluja kahden erillisen *iha-sanueen rekonstruoimiselle s. 306–20.] Lähtömuodon ar ja ie vastineista [tarkemmin s. 304–5]; ar lainoja monenikäisiä ja itämerensuomeen rajoittuva levikki ei este ar etymologialle [tarkemmin s. 299–303] |
| Koivulehto 2005 Vir: 330 | + | Puolesta | Itämerensuomeen rajoittuvia arjalaislainoja ovat peijas, marras, taivas, ojas, ahne, apu, herätä, iha, isota, paksu, sammas ja suoda | |||
| Holopainen 2019: 89–92 | - | + | x | Tarkennus: kaikki ims iha- ← kir *(H)iš- > av, [vrt.] mia; mkš, ko ? ← ir | Affektisanasto lainautuu helposti; kahden lähimerkityksisen, homonyymisen ir lainan olemassaolo itämerensuomessa epäilyttävää; Schindlerin (1972) mukaan kar *Hiš-juuria oli vain yksi. Lähtömuoto < kie √h2eys- ⇒ tokB aise 'voima'. Suppea levikki viittaa myöhempään ir alkuperään | |
| Metsäranta 2020: 229–32 | x | x | + | Vastaan | [ko äännesuhteista;] ihana tuskin merkinnyt alun perin 'terve, kukoistava' [ks. perusteluita]; 'halua' merkitsevillä sanueilla usein myös 'ilon' merkitys (vrt. sa Lust) | |
| Pystynen 2020 FUF: 67–8 | + | Tarkennus: = mkš ← ar *išā; ko ? ← ar | [ko äännesuhteista] |
Hylätty etymologia: ur: = ko, ks. Itkonen 1956 UAJb 78, Saarikivi 2006: 37, Metsäranta 2020: 229
Hylätty etymologia: johdos ⇐ iho, ks. Koivulehto 2001 StO 368, Rintala 2001: 294–7
EVE:n sana-artikkeli
Voisiko mahdollinen lähtömuoto olla keski-iranin *i(s)sa (< kantairanin *i(s)sa, vrt. Holopainen 2019: 91)? Jos substituutio kir *s → vksm *š oli mahdollinen sanan hyvä alussa, se saattoi olla mahdollinen sanan sisälläkin. --Sjunttila (keskustelu) 15. lokakuuta 2026 kello 16.01 (EEST)