Etymologiadata:imsm:iho

From Sanat

*iho

Vastineet:

  • Suomi: iho
  • Karjala: iho
  • Vepsä:
  • Vatja: iho
  • Pohjoisviro: ihu
  • Eteläviro: iho
  • Liivi:

mksm. *iho < kksm. *išo < vksm. *ïša-w (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

iho (Agr; useimm. murt.) ’hipiä / Haut’, mon. ihot (murt.) ’pellavan ja hampun parhaat kuidut’, ihokas (1670; paik. etup. länsimurt.) ’alusvaate, paita, villapaita
~ ink ihoiho’ | ka ihokasvot, kasvonpiirteet; muoto, näkö; poski, poskipäät; elävän ihmisen ruumis t. liha; hipiä, iho’, ihopeäposkipää’ | ly iho, mon. (rožan) ihotkasvot; verinahka’, ihopiädposkipäät’ | va ihoiho; ruumis’ | vi ihu, E ihoruumis
= lp âssetaljan, turkisten sisäpuoli; nahka, iho’, âlˈbmĕ-âssetaivaanlaen, -kannen alapuoli’ | ? mdE jožo, M jož, -aiho; pinta’, E meńeĺ-jožotaivaankansi, -laki’ | ? tšerL juž: južwət(ihossa olevaan) rakkoon kerääntyvä vesi’ | syrj taljan nahkaosa (ei karvat); liha; päällys, päällinen (esim. turkin); nahan sisäpuoli’, jen-ežtaivaanlaki’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 226a (sm ~ vi)
  • Sjögren 1833 GS 1 561 (+ lp)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 124 (+ va)
  • Wichmann 1903–04 FUF 3 10 (+ ka syrj)
  • Paasonen 1909 MdChr 69 (+ md)
  • Paasonen 1911–12 FUF 12 303–04 (+ tšer ostjI el, E et, P el, eᴧ ’(ihmisen) ruumis, runko; ruumiin pinta, iho’)
  • SKES 1955 102 (+ ly, varauksitta md tšer ostj)
  • Liimola 1959 JuhlakHakulinen 160–61 (ostj ~ sm ylä-)
  • FUV2 1977 99 (epäillen md tšer ostj)
  • UEW 1988 636–37 (~ iha; ~ md tšer; ei ostj)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s. Väite Argumentit
Paasonen 1901 MdChr: 69 [ks. tarkemmin, ks. SSA]
Holopainen, Junttila & Kuokkala 2017: 117–118 - Vastaan Mordvan ja marin *j-alkuisia sanoja ei voi säännöllisesti liittää imsm, saa ja ko sanojen yhteyteen. Marin sana ei välttämättä liity 'iho'-sanojen yhteyteen lainkaan (Holopainen & Metsäranta, esitelmä 2016). Imsm *-o:n alkuperä on epäselvä, ei selvää johdinainesta.
Arjalaisperäinen
Lähde, s. Väite Argumentit
Koivulehto 2001 StO: 369–71 iho, saa assi, md jožo, jož(a), ma juž-, ko < *iša t *iča ← ir iza t *idza-, vrt. av izaēna- ’nahasta tehty’ Substituutiona joko *š ← *z t *č ← *dz, jälkimmäisessä tapauksessa saa assi imsm laina
Holopainen, Junttila & Kuokkala 2017: 117–118 - Vastaan Esitetyille konsonanttisubstituutioille ei paralleeleja

EVE:n sana-artikkeli

EVE:iho

Keskustelu

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata:imsm:iho/th:

Löytyyköhän tälle uralilaiselle etymologialle jokin tyydyttävä ratkaisu, jonka voisi esittää tässä sanakirjassa? Ajoittain on esitetty, että kantakielen sana olisi *j-alkuinen, ja imsm, saa ja ko selittyisivät kadolla, mutta ei kai tätä voi ainakaan komin (tai saamen?) osalta mitenkään säännöllisesti osoittaa. Myös proteettista *j:tä mariin ja mordvaan on esitetty, mutta ainakin Bereczki (2013) aika selvästi tyrmää tämän selityksen marin osalta (tämän voisi ehkä lisätä tutkimushistoriaan).

Yksi mahdollisuushan varmaan on, ettei komin sana kuulu tähän lainkaan, ja saamen sana on lainaa imsm:stä jossa *j- on hävinnyt (Koivulehtohan varovaisesti esittää tällaista lainautumista, joskin vähän eri syistä). --Sholopainen (keskustelu) 28. lokakuuta 2020 kello 20.16 (EET)

Laitoin tästä nyt alustavaa yleistajuista artikkelia vireille, sitä voi sitten tarkentaa jos uusia ajatuksia tulee. --Sholopainen (keskustelu) 10. joulukuuta 2020 kello 22.56 (EET)

Jonkinlaiselta vihjeeltä ainakin tuntuu väikkärissä huomauttamasi Abondolon (ja monien UEW:tä vanhempien lähteiden) kannattama näkemys, että myös hantin *äl 'keho, vartalo; orvaskesi, ihon pinta' (VVj Obd. el, Vart. ä̆ɬ, E et, Kaz. ) kuuluisi sittenkin joidenkin läntisemmistä sanoista yhteyteen. Tämä kieltämättä ei näytä sisältävän mitään nimenomaan 'yläpinnan' konnotaatiota, ei mitenkään pakottavasti myöskään johdos *älää 'peite, kate ym.' Ainakin tämä sekä komin ja saamen sanat saataisiin täysin moitteetta lähtöasusta *išä. Länsimarin täysvokaalinen južwət puolestaan ei oikein sovi yhteen edes mordvan kanssa, alkuperäisestä suppeasta vokaalista odottaisi nimittäin **jə̑ž (< kma. *jŭž) tjsp., ja koko oletus siitä että tämä yhdyssana (merkitys 'hiki; visva') tarkoittaisi alun perin 'ihovettä' voi hyvin olla väärässä. Selvästi selitystä kaipaavat siis oikeastaan vain mordvan jo- ja itämerensuomen -o. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 00.18 (EEST)
Marin sanan kuuluminen tähän etymologiaan tuntuu tosiaan epäuskottavalta, kun vokaali ei sovi, eikä edes ole mitään varsinaista todistetta siitä että juž- olisi merkinnyt 'iho' tjs. Muiden vastineiden osalta etymologia kuitenkin näyttää minusta aika selvältä. Ims. *-o:n tausta on toki hämärä, mutta se ei silti liene suurempi ongelma kuin esim. sanassa notko ~ saP njoaski (< *ńočka). Mordvan sanan takavokaalisuushan on joka tapausessa säännöllistä jos oletetaan alkuaankin takaharmonista kantamuotoa kuten mm. sanassa *wiša 'vihreä/keltainen' > md. *ožǝ, joten houkuttelevaa olisi selittää *j- takavokaalistumisen yhteydessä tapahtuneeksi sekundaarikehitykseksi: ?*iša > ?*i̮ša > *juša > kantamd. *jožǝ. Tälle ei taida löytyä rinnakkaistapauksia, muttei kai kovin selviä vastaesimerkkejäkään. On kyllä ajateltu, että md. *oza- 'istua' palautuisi muotoon *isa- (josta ims. johdos *is-t-u- 'istua'), mutta tämä tuskin on kiistatonta, ja joka tapauksessa sanan *jožǝ 'iho' uralilainen etymologia näyttää kokonaisuudessaan vakuuttavammalta kuin verbin *oza- 'istua'.
Mainittakoon vielä tämmöinen rinnastusta tukeva erikoinen yksityiskohta: sekä saamessa että komissa tästä sanasta on johdettu 'paksu'-merkityksinen adjektiivi, jota ainakin saamessa käytetään lähinnä litteistä tai peittävistä referenteistä puhuttaessa (komin eža, saP assáiassi). Saamessa ja komissa on siis tapahtunut jokin sentapainen semanttinen kehitys kuin "ihokas, ihollinen" > 'paksu (nahasta yms.)' > 'paksu (yleisemminkin)'. Tämmöinen semanttinen kehitys ei näytä ollenkaan tavanomaiselta, enkä tunne sille rinnakkaistapauksia mistään kielestä, joten kyseessä saattaisi olla jopa yhteisestä kantakielestä periytyvä malli.
Hantin sanaa *äl 'iho, pinta, yms.' ei minusta ole aiheen tähän kytkeä, kun sillä on *l- eikä *š-konsonanttiin viittaavia vastineita mansissa, ja se voidaan siksi paremmin kytkeä ylä-vartalon vastinesarjaan (vaikka tämäkään ei ole äänteellisesti ihan ongelmatonta). Sen sijaa obinugrilaisissa kielissä on toinen takavokaalinen sanue, joka kovasti muistuttaa tätä jopa 'iho'-substantiivista johdettua 'paksu'-adjektiivia myöten: hantin *as (> VVj os 'iho, pinta, tuohen ulkopinta' jne.), mansin *aš (> T , So os 'pinta, kasvot, ulkonäkö' jne.) sekä *aš-ǝŋ (T ašǝŋ, So osǝŋ jne. 'paksu'). Minusta tätä on hyvin vaikeaa pitää sattumana, vaikka äännevastaavuus läntisempiin sanoihin onkin vaikea selittää. Nähdäkseni sille on kuitenkin melko tyydyttävä selitys esitettävissä, mutta monimutkaisuuden vuoksi jätän sen artikkeliin jota olen paraikaa työstämässä. --Ante Aikio (keskustelu) 26. tammikuuta 2023 kello 14.03 (EET)