Etymologiadata:imsm:iho

Sanatista

*iho

Vastineet:

  • Suomi: iho
  • Karjala: iho
  • Vepsä:
  • Vatja: iho
  • Pohjoisviro: ihu
  • Eteläviro: iho
  • Liivi:

mksm. *iho < kksm. *išo < vksm. *ïša-w (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

iho (Agr; useimm. murt.) ’hipiä / Haut’, mon. ihot (murt.) ’pellavan ja hampun parhaat kuidut’, ihokas (1670; paik. etup. länsimurt.) ’alusvaate, paita, villapaita
~ ink ihoiho’ | ka ihokasvot, kasvonpiirteet; muoto, näkö; poski, poskipäät; elävän ihmisen ruumis t. liha; hipiä, iho’, ihopeäposkipää’ | ly iho, mon. (rožan) ihotkasvot; verinahka’, ihopiädposkipäät’ | va ihoiho; ruumis’ | vi ihu, E ihoruumis
= lp âssetaljan, turkisten sisäpuoli; nahka, iho’, âlˈbmĕ-âssetaivaanlaen, -kannen alapuoli’ | ? mdE jožo, M jož, -aiho; pinta’, E meńeĺ-jožotaivaankansi, -laki’ | ? tšerL juž: južwət(ihossa olevaan) rakkoon kerääntyvä vesi’ | syrj taljan nahkaosa (ei karvat); liha; päällys, päällinen (esim. turkin); nahan sisäpuoli’, jen-ežtaivaanlaki’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 226a (sm ~ vi)
  • Sjögren 1833 GS 1 561 (+ lp)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 124 (+ va)
  • Wichmann 1903–04 FUF 3 10 (+ ka syrj)
  • Paasonen 1909 MdChr 69 (+ md)
  • Paasonen 1911–12 FUF 12 303–04 (+ tšer ostjI el, E et, P el, eᴧ ’(ihmisen) ruumis, runko; ruumiin pinta, iho’)
  • SKES 1955 102 (+ ly, varauksitta md tšer ostj)
  • Liimola 1959 JuhlakHakulinen 160–61 (ostj ~ sm ylä-)
  • FUV2 1977 99 (epäillen md tšer ostj)
  • UEW 1988 636–37 (~ iha; ~ md tšer; ei ostj)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Wichmann 1903 FUF: 102–3 + + = saaE jissie 'ihonalaiskudos', P assi 'ihonalaiskudos, kesi; iho; kalvo', ko эж 'pinta; (murt.) liha'
Paasonen 1909 MdChr: 69 = ers ëжо 'pinta', mkš joža 'iho'
Paasonen 1912 FUF: 303–4 + = saaP, md, maM юж- 'iho-?', ko, haP el, I äl 'ihokarva', E et 'ruumis'
Liimola 1959 SUST: 160–2 + Tarkennus: = saa md maM ko; ha ei tähän ha sana kuuluu sm ylä-sanan yhteyteen (samoin mnsP alpi 'iho')
UEW 1988: s.v. (j)iša + + - Tarkennus: = saaE, L asse 'ihonalaiskudos; iho', P, md maM ko ~ ims *iha (> vsm vi iha) < ims–pe *(j)iša md ma j- voi olla joko alkuperäinen t. sekundaari
Abondolo 1996: 60 Tarkennus = saa md maM ko, mnsP alpi 'iho', ha < kur *(j)ïša ellei *(j)iša
Koski 2000 kok: 36–46 + Tarkennus = saa md ko sanan eri merkitysten suhteista paralleelein
EWTsch 2013: s.v. južwət - Puolesta (vasta-argumentein): = saa md maM ko ma j- ei selity murteista tunnetun j-epenteesin kautta
Aikio 2015 SUSA: 38 + Puolesta paralleeleja johtamattomista uralilaisista kantasanoista, joissa ims -o
Holopainen – Junttila – Kuokkala 2017: 117–118 - Vastaan ims *-o:n alkuperä epäselvä, ei selvää johdinainesta; md ma *j-alkuiset sanat eivät äänteellisesti sovi ims, saa ja ko sanojen yhteyteen (ma sanan tähän kuulumattomuudesta Holopainen & Metsäranta, esitelmä 2016)
Holopainen 2019: 93–4 - Tarkennus: ? = saaU jissee 'ihonalaiskudos' L P ko < kur *iša; ha ei tähän kur *-ï- ei selitä saa, ims eikä md vokalismia; kur *-i- ei selitä ma vokalismia; saaE j- sekundaari
UED 2020: s.v. iša/jiša x - Tarkennus: = saaE U L P, I ase, Ko ââ´ss, Ki ассь, T a̮s̜s̜e 'kesi', md ?ma, ko эж mahd. myös merkityksessä 'ruoho' < kur *(j)iša md ma j- voi edustaa alkuperäistä, ims:sta, saamesta ja ehkä komistakin kadonnutta *j-tä, toisaalta esimordvaan ja esimariin voi postuloida kehityksen *i(_a) > *ju(_a); ma vastine epävarma vokaaliedustuksen ja epävarman merkityksen takia [ks. tarkemmin]; ko merkityksenkehitykseen vrt. sm ketokesi[; vrt. samankuuloisia obugr sanoja]
Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 2001 StO: 369–71 + + + ⇐ ksm *iha = saa[P] assi 'ihonalaiskudos, kesi; iho; kalvo', ?ers ëжо, ?mkš joža 'iho', ?maM юж- 'iho-?', ko эж 'pinta; (murt.) liha' < *iša t. *iča ← ir *iza- ~ *īza- t. (<) *idza- ~ *īdza-, josta ⇒ av iz-aēna- 'nahkainen' [ym. ir vastineita] ksm *iho tyypillinen o-korrelaatti; alkumerkitys 'ohut, karvaton iho t. nahka'; muutkin ims 'iho, nahka, turkis, karvapeite'-sanat lainoja; md ma *j- voi selittyä homonymofobisena; substituutiona joko (kuten kgerm lainoissa) *-š- ← *-z- (ir lainoissa ei vastaesimerkkejä) t. *-č- ← *-dz-, jälkimmäisessä tapauksessa saa ← ims; [ir sanan ieur taustasta]
Holopainen – Junttila – Kuokkala 2017: 117–118 - Vastaan Esitetyille konsonanttisubstituutioille ei paralleeleja
Holopainen 2019: 93–5 - - Vastaan kksm muodon on oltava *išo, joten odotuksenmukaista substituutiota *-č- ← *-dz- ei sanaan voi rekonstruoida; oletetun ir lähtömuodon etymologia epävarma [ks. tarkemmin]
Johdos
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
NES 2004: s.v. ihana + (Kangas 1956) ⇐ ksm *iha > vsm vi iha ?md [sic! Kangas esittänyt ihaiho]
EES 2012: s.v. ihu ⇐ ksm *iha > vsm vi iha (ellei = saa ?md ?ma)
Holopainen 2019: 93 - - Vastaan semanttisesti älytön rinnastus; oletetulla kantasanalla ei vastineita etäsukukielissä
UED 2020: s.v. iša/jiša - - Vastaan [iha-sanan alkuperästä]
Tuntematonta substraattia
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Holopainen 2019: 95 + + + ? ← sbstr → saa(U jissee 'ihonalaiskudos', L asse 'ihonalaiskudos; iho', P assi 'ihonalaiskudos, kesi; iho; kalvo'), → md (ers ëжо, mkš joža 'iho'), → ma(M юж- 'iho-?'), → pe (ko эж 'pinta; (murt.) liha') *š ja epäsäännölliset ims–pe äännesuhteet tyypillisiä substraattipiirteitä; voi alun perin kuulua tyypillisesti substraattiperäiseen eläinsanastoon, mikäli lähtömerkitys on ollut 'nahka'

EVE:n sana-artikkeli

EVE:iho

Keskustelu

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:iho/th:

Löytyyköhän tälle uralilaiselle etymologialle jokin tyydyttävä ratkaisu, jonka voisi esittää tässä sanakirjassa? Ajoittain on esitetty, että kantakielen sana olisi *j-alkuinen, ja imsm, saa ja ko selittyisivät kadolla, mutta ei kai tätä voi ainakaan komin (tai saamen?) osalta mitenkään säännöllisesti osoittaa. Myös proteettista *j:tä mariin ja mordvaan on esitetty, mutta ainakin Bereczki (2013) aika selvästi tyrmää tämän selityksen marin osalta (tämän voisi ehkä lisätä tutkimushistoriaan).

Yksi mahdollisuushan varmaan on, ettei komin sana kuulu tähän lainkaan, ja saamen sana on lainaa imsm:stä jossa *j- on hävinnyt (Koivulehtohan varovaisesti esittää tällaista lainautumista, joskin vähän eri syistä). --Sholopainen (keskustelu) 28. lokakuuta 2020 kello 20.16 (EET)

Laitoin tästä nyt alustavaa yleistajuista artikkelia vireille, sitä voi sitten tarkentaa jos uusia ajatuksia tulee. --Sholopainen (keskustelu) 10. joulukuuta 2020 kello 22.56 (EET)

Jonkinlaiselta vihjeeltä ainakin tuntuu väikkärissä huomauttamasi Abondolon (ja monien UEW:tä vanhempien lähteiden) kannattama näkemys, että myös hantin *äl 'keho, vartalo; orvaskesi, ihon pinta' (VVj Obd. el, Vart. ä̆ɬ, E et, Kaz. ) kuuluisi sittenkin joidenkin läntisemmistä sanoista yhteyteen. Tämä kieltämättä ei näytä sisältävän mitään nimenomaan 'yläpinnan' konnotaatiota, ei mitenkään pakottavasti myöskään johdos *älää 'peite, kate ym.' Ainakin tämä sekä komin ja saamen sanat saataisiin täysin moitteetta lähtöasusta *išä. Länsimarin täysvokaalinen južwət puolestaan ei oikein sovi yhteen edes mordvan kanssa, alkuperäisestä suppeasta vokaalista odottaisi nimittäin **jə̑ž (< kma. *jŭž) tjsp., ja koko oletus siitä että tämä yhdyssana (merkitys 'hiki; visva') tarkoittaisi alun perin 'ihovettä' voi hyvin olla väärässä. Selvästi selitystä kaipaavat siis oikeastaan vain mordvan jo- ja itämerensuomen -o. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 00.18 (EEST)
Marin sanan kuuluminen tähän etymologiaan tuntuu tosiaan epäuskottavalta, kun vokaali ei sovi, eikä edes ole mitään varsinaista todistetta siitä että juž- olisi merkinnyt 'iho' tjs. Muiden vastineiden osalta etymologia kuitenkin näyttää minusta aika selvältä. Ims. *-o:n tausta on toki hämärä, mutta se ei silti liene suurempi ongelma kuin esim. sanassa notko ~ saP njoaski (< *ńočka). Mordvan sanan takavokaalisuushan on joka tapausessa säännöllistä jos oletetaan alkuaankin takaharmonista kantamuotoa kuten mm. sanassa *wiša 'vihreä/keltainen' > md. *ožǝ, joten houkuttelevaa olisi selittää *j- takavokaalistumisen yhteydessä tapahtuneeksi sekundaarikehitykseksi: ?*iša > ?*i̮ša > *juša > kantamd. *jožǝ. Tälle ei taida löytyä rinnakkaistapauksia, muttei kai kovin selviä vastaesimerkkejäkään. On kyllä ajateltu, että md. *oza- 'istua' palautuisi muotoon *isa- (josta ims. johdos *is-t-u- 'istua'), mutta tämä tuskin on kiistatonta, ja joka tapauksessa sanan *jožǝ 'iho' uralilainen etymologia näyttää kokonaisuudessaan vakuuttavammalta kuin verbin *oza- 'istua'.
Mainittakoon vielä tämmöinen rinnastusta tukeva erikoinen yksityiskohta: sekä saamessa että komissa tästä sanasta on johdettu 'paksu'-merkityksinen adjektiivi, jota ainakin saamessa käytetään lähinnä litteistä tai peittävistä referenteistä puhuttaessa (komin eža, saP assáiassi). Saamessa ja komissa on siis tapahtunut jokin sentapainen semanttinen kehitys kuin "ihokas, ihollinen" > 'paksu (nahasta yms.)' > 'paksu (yleisemminkin)'. Tämmöinen semanttinen kehitys ei näytä ollenkaan tavanomaiselta, enkä tunne sille rinnakkaistapauksia mistään kielestä, joten kyseessä saattaisi olla jopa yhteisestä kantakielestä periytyvä malli.
Hantin sanaa *äl 'iho, pinta, yms.' ei minusta ole aiheen tähän kytkeä, kun sillä on *l- eikä *š-konsonanttiin viittaavia vastineita mansissa, ja se voidaan siksi paremmin kytkeä ylä-vartalon vastinesarjaan (vaikka tämäkään ei ole äänteellisesti ihan ongelmatonta). Sen sijaa obinugrilaisissa kielissä on toinen takavokaalinen sanue, joka kovasti muistuttaa tätä jopa 'iho'-substantiivista johdettua 'paksu'-adjektiivia myöten: hantin *as (> VVj os 'iho, pinta, tuohen ulkopinta' jne.), mansin *aš (> T , So os 'pinta, kasvot, ulkonäkö' jne.) sekä *aš-ǝŋ (T ašǝŋ, So osǝŋ jne. 'paksu'). Minusta tätä on hyvin vaikeaa pitää sattumana, vaikka äännevastaavuus läntisempiin sanoihin onkin vaikea selittää. Nähdäkseni sille on kuitenkin melko tyydyttävä selitys esitettävissä, mutta monimutkaisuuden vuoksi jätän sen artikkeliin jota olen paraikaa työstämässä. --Ante Aikio (keskustelu) 26. tammikuuta 2023 kello 14.03 (EET)