Etymologiadata:imsm:kehä
*kehä
Vastineet:
mksm. *kehä < kksm. *keššä < vksm. *keččä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kehä (Agr; yl.) ’piiri, rengas, ympärys; huoneen hirsisalvos; (ikkunan, oven, taulun) raami / Kreis, Radkranz; Blockbau im Rohzustand; (Fenster-, Tür-, Bilder)rahmen’, murt. myös ’teurastetun eläimen ruho, josta pää ja sisukset on poistettu; kela; (Kal) rasia, vakkanen’, keho (uud. 1940-l.) ’elävä ruumis’, kehi ’kehys; rukin pyörä; salvos; rengas (kuun ympärillä)’, kehikko, -ö, kehys; kehiä ’muodostaa kehä ympärilleen (esim. aurinko, kuu); kelata loimilankoja’, kehätä ’vyyhtiä; koota kimmet kehäksi astian teossa; olla rakennuksella seinänteossa; kelata loimilankoja’, kehittää ’tehdä kehälle, varustaa kehällä’ (»Kuumet ennen kuun kehitti, Kavet kuun kehästä päästi»), kehitys ’kehä, kehys’
~ ink kehä; kehhīä ’kehiä lankoja’ | ka kehä ’kehä, rengas, ympyrä; kehys, kehikko; tav. tuohesta tehty pyöreä kahvipannun t. padan alusta; rukin, kärryn pyörä’, kehikkö ’kehys, kehikko; kehä, salvos’, kehie ’keriä, kehiä’, kehätä ’tehdä (virsun) kehä, ympärys’ | ly kehä ’(kankaanluomis)kehä, kela; tuohikerä’, kehikkö ’kehys’ | vi keha, kiha, E kihä ’ruumis, ruho; kehä, kehys; (huoneen) salvos; astia, pieni tynnyri’, kehik ’tuohiastia, puoli vakkaa’, kehida ’kehiä (lankaa)’ | li kejā ’ruumis, ruho; vatsa; säiliö’
~ ink kehä; kehhīä ’kehiä lankoja’ | ka kehä ’kehä, rengas, ympyrä; kehys, kehikko; tav. tuohesta tehty pyöreä kahvipannun t. padan alusta; rukin, kärryn pyörä’, kehikkö ’kehys, kehikko; kehä, salvos’, kehie ’keriä, kehiä’, kehätä ’tehdä (virsun) kehä, ympärys’ | ly kehä ’(kankaanluomis)kehä, kela; tuohikerä’, kehikkö ’kehys’ | vi keha, kiha, E kihä ’ruumis, ruho; kehä, kehys; (huoneen) salvos; astia, pieni tynnyri’, kehik ’tuohiastia, puoli vakkaa’, kehida ’kehiä (lankaa)’ | li kejā ’ruumis, ruho; vatsa; säiliö’
= ? lpR kes, kesa ’piiri, kehä, ympyrä’, ? N giessât (In Ko) ’keriä, vyyhtiä, kääriä, kietoa’ (lpN geha, gæha, gǣhe, In keähȧ, kehȧ ’huoneen salvos’ < sm) | mdE tši, M ši ’aurinko; päivä’ | tšerL ketšə, I ket́śe id. | ? votj ki̮tš ’ansa, silmukka’ | ? syrj ki̮tš ’rengas, korvarengas; sormus; silmukka; kehä (kuun, auringon ympärillä)’ | vogE küš, L kiš, I P kis ’(astian) vanne’, P suw-kis ’suksisauvan sompa’ (suw ’sauva’) | ostjI kö̆tš ’rysän t. merran vanne’, sŏk-k. ’sauvan sompa’ | ? unk (vanh.) kégy ’piiri, kehä jne.’, (murt.) këgyelet, kegyelet ’sateenkaari’, ? kengyel ’jalustin’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 381 (sm ~ vi)
- Qvigstad 1881 Beiträge 79 (lp gæha < sm)
- Setälä 1890–91 ÄH 327–28 (+ li)
- Setälä 1902–03 FUF 2 223 (+ votj syrj)
- Paasonen 1906–08 FUF 6 239 (+ md tšer ostj)
- Setälä 1915 SUSA 30:5 31 (+ slk kotše, kōtš ’korvarengas’)
- Mark 1927 FUFA 18 169 (+ vog)
- Zsirai 1927 NyK 46 308 (samoin)
- Toivonen 1928 FUF 19 64 (+ lp kes, kesa, giessât)
- SKES 1955 177 (+ ka ly; lp perm ja slk sanat epäilyksittä)
- FUV 1955 24 (+ lp ? slk)
- Joki 1956 FUFA 32 47 (ei slk)
- TESz 2 1970 423 (? unk)
- MSzFE 1971 345–46
- UEW 1988 141–42 (? unk, perm sanat epäilyksittä, ei lp slk)