Etymologiadata:imsm:mardas

From Sanat

*mardas

Vastineet:

mksm. *mardas (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

marras (: martaan; Agr »mardahalla carwalla»; paik. häm- ja itämurt. sekä PSm) ’kuolemaisillaan, kuoleman kielissä oleva, raihnas; kuollut, vainaja; kuoleman enne (esim. odottamaton saalis); kalmankalpea / im Sterben liegend, gebrechlich; tot, Toter; Todesomen (z. B. eine unerwartete Beute); totenblaß’, martauskapeet (Lizelius 1780) ’menninkäiset, vainajain henget’, marrasuhri (Agr) ’sovitusuhri?, ihmisuhri?’, marrastaa (KaakkHäme, paik. savmurt. EKPohjanm) ’enteillä sairaaksi tulemista, sairastaa kauan; vaivata’, marras (Lönnr 1874) ’mies-, urospuoli’, marraspuoli id., martohamppukoirashamppu’, marto (Gan 1787; savmurt. KPPohjanm Peräp Länsip) ’maho’, martua (Lönnr) ’ehtyä
~ ink marraskuoleva, »kuolemaan määrätty»’ | ka marrasloputon, ikuinen, iankaikkinen (kuollut); routa, kirsi’ | vi marras (g. marda) ’hauras, hento, herkästi tärveltyvä’, mardus(pahaenteinen) haamu, kummitus’ (sm > lpKo mǡ´rdes, Kld mā´rdessaalis, joka outoutensa tai epätavallisen pyyntisattuman tähden ennustaa saajalleen kuolemaa’)
< k-arj / k-ir *mr̥tá-s (vrt. m-int mr̥tá-ḥkuollut’, av mərᵊta- id.). — Näihin usein verratut mdE miŕd́e, M miŕd́ä, mə̑ŕd́ämies, aviomies’ | votj murtihminen; mies; vieras’ | syrj mortihminen; mies’ ovat palautettavissa yhteiseen asuun *mertä, joka edellyttää toista, etuvokaalista arj (ir) astetta samasta ieur juuresta (ieur *mer-, *merə-, vrt. oss mærdækuolema’). Ks. myös marraskesi ja marraskuu.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1787 NFL 2 152 (sm martaus ~ vi mardus)
  • Mikkola Vir 1902 72 (sm < ir: m-int av)
  • Paasonen 1909 MdChr 96 (sm ~ md miŕd́e)
  • Toivonen Vir 1918 79 (sm ? ~ votj muri̮, syrj murka ’maho’)
  • T. I. Itkonen 1928 SUST 58 34 (lpKo Kld < sm)
  • Setälä 1928 UJ 8 306 (sm marras sanan yhteyteen kuuluvat myös md miŕd́e, votj murt ja syrj mort)
  • *Collinder 1932 Urgerm 86–87 (sm < m-int)
  • E. Itkonen 1953–54 FUF 31 179 (md miŕd́e jne. < *mertä)
  • FUV 1955 132
  • SKES 1958 335 (sm ~ vi marras, mardus ? votj muri̮, ? syrj murka < sgr *marta-s ? < k-arj *martas tai ? < k-arj *mr̥tas; sanoille md miŕd́e jne. < *mertä on vaikea esittää ieur lähtökohtaa)
  • Joki 1973 SUST 151 280–81 (md miŕd́e jne. < ieur *mer-, *merə)
  • FUV2 1977 143
  • UEW 1988 699, 702

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Arjalaisperäinen
Lähde, s. Väite Argumentit
Mikkola 1902 Vir: 72 ← ir [ks. tarkemmin]
Katz 1983: 174–177 + Tarkennus: originaalina varhaiskar *mr̥to- 'kuollut' Semanttisesti sopiva lähtömuoto
Gamkrelidze & Ivanov 1984: 925 + Tarkennus: originaalina ir *mr̥ta- Jos originaalina *marta-, olettaisi imsm *o:ta *r:n edellä
Rédei 1986: 52–3 + Tarkennus: sm-pe *martas(e) *mr̥ta- ← varhaiskar *mr̥tás t *martas Imsm -as viittaa arjalaislainojen varhaisimpaan kerrostumaan
K. Häkkinen 1987: 254 Tarkennus: ei sm-pe Ei syitä olettaa imsm sanan lainatun sm-pe kantakieleen
Dolgopolsky 1989: 20 Puolesta Joko ← *mr̥tás t *martas
Lušnikova 1990: 20 Tarkennus: ← *martas [ks. tarkemmin]
Helimski 1992: ? Puolesta
Koivulehto 1999: 228–229 Tarkennus: lähtömuoto *mr̥tá- Rinnakkainen laina samasta originaalista *mr̥tá- kuin mrd-pe *mertä
Katz 2003: 123 Puolesta [ks. Katz 1983]
Holopainen 2019: 137–8 Lisätieto Imsm *a voi tässä olla joko < *-a- tai *-i̮r-; tarkkaa lähtömuotoa (*mr̥ta- vai *marta-) vaikea päätellä
Uralilainen
Lähde, s. Väite Argumentit
Toivonen 1918 Vir: 79 ? ~ ud muri̮, ko murka ’maho’

EVE:n sana-artikkeli

EVE:marras

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:mardas