Etymologiadata:imsm:mardas
*mardas
Vastineet:
mksm. *mardas (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
marras (: martaan; Agr »mardahalla carwalla»; paik. häm- ja itämurt. sekä PSm) ’kuolemaisillaan, kuoleman kielissä oleva, raihnas; kuollut, vainaja; kuoleman enne (esim. odottamaton saalis); kalmankalpea / im Sterben liegend, gebrechlich; tot, Toter; Todesomen (z. B. eine unerwartete Beute); totenblaß’, martauskapeet (Lizelius 1780) ’menninkäiset, vainajain henget’, marrasuhri (Agr) ’sovitusuhri?, ihmisuhri?’, marrastaa (KaakkHäme, paik. savmurt. EKPohjanm) ’enteillä sairaaksi tulemista, sairastaa kauan; vaivata’, marras (Lönnr 1874) ’mies-, urospuoli’, marraspuoli id., martohamppu ’koirashamppu’, marto (Gan 1787; savmurt. KPPohjanm Peräp Länsip) ’maho’, martua (Lönnr) ’ehtyä’
~ ink marras ’kuoleva, »kuolemaan määrätty»’ | ka marras ’loputon, ikuinen, iankaikkinen (kuollut); routa, kirsi’ | vi marras (g. marda) ’hauras, hento, herkästi tärveltyvä’, mardus ’(pahaenteinen) haamu, kummitus’ (sm > lpKo mǡ´rdes, Kld mā´rdes ’saalis, joka outoutensa tai epätavallisen pyyntisattuman tähden ennustaa saajalleen kuolemaa’)
~ ink marras ’kuoleva, »kuolemaan määrätty»’ | ka marras ’loputon, ikuinen, iankaikkinen (kuollut); routa, kirsi’ | vi marras (g. marda) ’hauras, hento, herkästi tärveltyvä’, mardus ’(pahaenteinen) haamu, kummitus’ (sm > lpKo mǡ´rdes, Kld mā´rdes ’saalis, joka outoutensa tai epätavallisen pyyntisattuman tähden ennustaa saajalleen kuolemaa’)
< k-arj / k-ir *mr̥tá-s (vrt. m-int mr̥tá-ḥ ’kuollut’, av mərᵊta- id.). — Näihin usein verratut mdE miŕd́e, M miŕd́ä, mə̑ŕd́ä ’mies, aviomies’ | votj murt ’ihminen; mies; vieras’ | syrj mort ’ihminen; mies’ ovat palautettavissa yhteiseen asuun *mertä, joka edellyttää toista, etuvokaalista arj (ir) astetta samasta ieur juuresta (ieur *mer-, *merə-, vrt. oss mærdæ ’kuolema’). Ks. myös marraskesi ja marraskuu.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 152 (sm martaus ~ vi mardus)
- Mikkola Vir 1902 72 (sm < ir: m-int av)
- Paasonen 1909 MdChr 96 (sm ~ md miŕd́e)
- Toivonen Vir 1918 79 (sm ? ~ votj muri̮, syrj murka ’maho’)
- T. I. Itkonen 1928 SUST 58 34 (lpKo Kld < sm)
- Setälä 1928 UJ 8 306 (sm marras sanan yhteyteen kuuluvat myös md miŕd́e, votj murt ja syrj mort)
- *Collinder 1932 Urgerm 86–87 (sm < m-int)
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 179 (md miŕd́e jne. < *mertä)
- FUV 1955 132
- SKES 1958 335 (sm ~ vi marras, mardus ? votj muri̮, ? syrj murka < sgr *marta-s ? < k-arj *martas tai ? < k-arj *mr̥tas; sanoille md miŕd́e jne. < *mertä on vaikea esittää ieur lähtökohtaa)
- Joki 1973 SUST 151 280–81 (md miŕd́e jne. < ieur *mer-, *merə)
- FUV2 1977 143
- UEW 1988 699, 702
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Mikkola 1902 Vir: 72 | + | ← ir, vrt. mia mr̥tá-ḥ 'kuollut', márta-ḥ 'kuolevainen, ihminen', av mərəta- 'kuollut' | ||||
| SKES 1958: s.v. marras | + | Tarkennus: ← kar joko *martas, > mia márta-ḥ, av mərəta-, pers mard 'mies', t. *mr̥tas > mia mr̥tá-ḥ, av mərətō 'kuollut'; ≠ md [ers мирде ym.] pe < *mertä | Lähtömuoto = arm մարդ 'ihminen' | |||
| Katz 1983 Spr: 174–7 | + | Tarkennus: ← vkar *mr̥tó-s 'kuoleva; kuollut; kuolevainen, ihminen' | ||||
| Gamkrelidze & Ivanov 1984: 925–6 | x | Tarkennus: ← ir *mr̥ta-, vrt. av mərəta- | Ar *ar edustuisi → ksm *or | |||
| Häkkinen K 1987 Sj: 254 | - | - | Tarkennus: ei ksm–pe | Ei äänne- eikä levikkisyitä olettaa ims sanaa lainatun sm-pe kantakieleen | ||
| Viitso 1996 FS Sivers: 316–17 | x | - | Vastaan (puoltoargumentein) | Jos ← ar, lienee s-vartalo sekundaari; ksm *-s : -h-nominit järjestään balttilais- tai germaanisperäisiä, sanoille marras, oras, porsas ja taivas esitetyt ar lainaselitykset epävarmoja. Ei vastineita ims ulkopuolella | ||
| Koivulehto 1999: 228–9, 232 | + | + | Tarkennus: ← kar *mr̥tá- → md-pe *mertä | Uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat myös jumala, mana, sammas, suoda, syntyä, syttyä ja taivas. Lähtömuoto = kr βροτός 'kuolevainen, ihminen', arm | ||
| Rätsep 2002: 123–4 | + | Tarkennus: ← ar mr̥to- t. mr̥ta-s;, vrt. mia mártaḥ, pers mard | Lähtömuoto = kr, arm, lat mortuus 'kuollut' | |||
| Koivulehto 2005 Vir: 330 | + | Puolesta | Itämerensuomeen rajoittuvia arjalaislainoja ovat peijas, marras, taivas, ojas, ahne, apu, herätä, iha, isota, paksu, sammas ja suoda | |||
| Häkkinen J 2009: 23 | + | Tarkennus: = ers мирде 'aviomies' ← ar | Vastaavuus ims *a ~ md *i (? < kur *a/*e̮) ar lainoissa marras ja vasara sekä sanassa vaski | |||
| Vainik 2014 ESUKA: 2:151 | + | Puolesta | Kuolemaan liittyvistä sanoista arjalaisperäinen myös peijas | |||
| Holopainen 2019: 137–8, 143 | x | x | + | + | Tarkennus: ← kar t. kir *marta- t. *mr̥ta- (≠ md pe < kur *mertä ← kar *mr̥ta- t. esiar *merto-) | Ksm *-a- < *-a- t. *-i̮-; kar / kir *r̥ → ur *ar ~ *i̮r (nämä tavallisimpia läntisiin kieliin rajoittuvissa nuoremmissa lainoissa) ~ *or ~ *er; -as mahdollinen [myös] nuorissa (ir) lainoissa. Lähtömerkitykseksi sopii sekä 'kuolevainen' että 'kuollut'; ims ja pe lainojen merkitykset ovat voineet kehittyä rinnan samaan suuntaan [ks. tarkemmin]. Lähtömuoto ⇐ kar *mar- < kie *mer- 'kuolla, hävitä'. Md–pe sanan levikki viittaa arkaismiin (vanhempaan lainaan) ims sanaan verrattuna |