Etymologiadata:imsm:mana
*mana
Vastineet:
mksm. *mana < kksm. *mana < vksm. *mana (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
mana ’tuoni / Totenreich’ (Lönnr:n Kalevalaan sovittama tuoni sanan merkitysvastine), mennä manalle (Gan 1787; paik. sav- ja kaakkmurt.) ’pilalle, kelvottomaksi, hukkaan’, manala (Gan; kansanr.), manalainen ’kummitus, kirkonväki, henkiolento, näkymätön seuralaishenki (PSm)’
~ ka manala (kansanr.); manalaine ’soimaus- ja kirosana’ | vi (alkup. vai ? < sm) mana (Wied; run.) ’manala, manalan jumala?’, maanala, manala ’kuolleiden asuinpaikka’, ma(a)nalane ’vainajan henki’.
~ ka manala (kansanr.); manalaine ’soimaus- ja kirosana’ | vi (alkup. vai ? < sm) mana (Wied; run.) ’manala, manalan jumala?’, maanala, manala ’kuolleiden asuinpaikka’, ma(a)nalane ’vainajan henki’.
Sm kansanrunoissa nominatiivi on harvinainen, genetiivi ehkä vähän yleisempi (»Makaa, makaa manan koira» ym.), tavallisia ulkoiset paikallissijat manalla, -lta, -lle sekä manala ja manalainen. Onkin arveltu, että nämä edustaisivat suhteellisesti varhaisempia muotoja ja olisivat lyhentymiä ilmauksista maan ala, maan alainen, maan alla, alta, alle, jota tyyppiä on tavattu melko laajalti. Mutta päinvastainenkin suhde lienee mahdollinen: viimeksi mainitut voivat olla myöhempiä kansanetym. selvennysmuotoja.
Lönnr:n esimerkit »raha-asioissa on nyt monta manaa» (ikävyyttä, harmia tjs.), »tahtoi maa manalle mennä» (hukkua, tuhoutua) tuntuvat kuvastavan vanhakantaista käyttöä, ja jos myös murt. mana (paik. KPPohjanm) ’jään sulamisen viimeinen aste (siis häviäminen, tuhoutuminen)’: »jäät mennee manoksi» (= manoiksi; Hailuoto), kuuluu tähän, niin »maan ala» selitys tuskin osuu oikeaan, ja tällöin mana ehkä = lpE muonese, muonesje, mon. muonesjh ’eräs henki, (hyvä) henki; ennusmerkki; pahuus, paha henki; yliluonnollinen olento, joka aiheuttaa t. ennustaa sairautta tai kuolemaa; (magialla aiheutettu) sairaus’. — LpN murt. mānnēlatj ’vainajan henki’, mānelihāh, In mȧnȧliih mon. ’id.; haamu, kummitus’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
- Renvall 1823 SSK 1 312 (manala < maan-ala)
- Castrén 1853 FMyt 129 (maan ala > manala; > mana)
- Wiklund 1896 SUST 10 130 (sm manalainen ~ lpLu muonesjh mon., vrt. myös Lu mānelihā)
- K. Krohn 1914 SSU 1 62–63 (mana(la) < Maanala)
- Wiklund 1916 MO 10 48 (rinnastus manalaiset ~ maan alaiset luult. väärin)
- K. Krohn 1923–24 FUF 16 30 (ka moan ala mahd. kansanetym.)
- SKES 1958 332 (sm mana ~ mahd. lpE muonesjh; sm > lpLu mānnēlatj jne.)
- Turunen 1979 KalSanat 202–03 (todennäk. mana alkup. kantasana; huom. myös selitys maan ala > manala)
- EEW 1982–83 1497 (sm ~ vi; pitkävok. variantit kuten maanala todennäk. kansanetym.)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| SS-K 1823: s.v. manala | ⇐ maan+ala |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Wiklund 1896: 130 | manalainen = saaE muones(j)e 'hyvä t. paha henki; ennusmerkki; sairautta t. kuolemaa aiheuttava t. ennustava olento; noiduttu sairaus' | |||||
| Itkonen T 1989 Vir: 354–5 | + | Tarkennus: saa < esism *maneš ⇐ *mana ⇒ sm murt. manho < *manoh | ||||
| Aikio 2002 FUF: 14 | + | Puolesta | [paralleeleja ims–saa merkityssuhteelle] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1996 Vir: 324 | + | ← ir, vrt. av manā 'jnk ajatteleminen' = mia manā́ 'hartaus, hartauslaulu, hurskas into; epäluulo' | lähtömuoto ⇐ kie *men- 'muistella, ajatella' ⇒ kge *menþ- > msk minni 'muisto, muisti; muistomalja(n juominen)', lt menta 'henki, mieli, sielu' | |||
| Koivulehto 1998 SUST: 244 | + | Tarkennus: < *mana ⇒ *maneš > saaE muones(j)e 'hyvä t. paha henki; ennusmerkki; sairautta t. kuolemaa aiheuttava t. ennustava olento; noiduttu sairaus' ← ir, vrt. av mia | merkityskehitys *'kuolleen muisto, ajatteleminen' > 'mana tilana, henkenä yms.' [ks. paralleeleja]; uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat myös marras ja taivas | |||
| Koivulehto 1999 BKFNF: 232 | + | Puolesta | uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat lisäksi jumala, sammas, suoda, syntyä ja syttyä | |||
| Häkkinen J 2009 SUSA: 22 | + | Puolesta | mytologisen sanaston arjalaislaina on myös sarajas | |||
| Holopainen 2019: 132–3 | + | - | + | Tarkennus: ? ← ir *manā- t. *mánas-, vrt. av | lainassa voi edustua *s-vartalo, jos se on saatu ar *-s > *-h-muutoksen jälkeen; ar sanueen merkitys sopii paremmin oletettuun johdokseen manata kuin kantasanaan[, kie sanan painosuhteista] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| NES 2004: s.v. manala | ? takaperojohdos ⇐ manata |