Etymologiadata:imsm:manada-
*manada-
Vastineet:
mksm. *manada- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
manata (Agr; yl.) ’haukkua, kirota, noitua, moittia, nuhdella; haastaa oikeuteen (etup. itämurt.) / schimpfen, (ver)fluchen, beschwören, tadeln; verklagen’, manaus (Agr; itämurt.), manuu (itämurt.)
~ ka manata ’manata, kirota, sadatella, noitua; kutsua vastaajaksi, todistajaksi tms. oikeuteen, antaa haaste, haastaa’ | vi manada ’manata, kirota; loihtia (silmien eteen)’, ? mõnada ’sadatella, manata, kirota’ (sm > lpN mānedit (In) ’manata (myös henkiä), moittia’)
~ ka manata ’manata, kirota, sadatella, noitua; kutsua vastaajaksi, todistajaksi tms. oikeuteen, antaa haaste, haastaa’ | vi manada ’manata, kirota; loihtia (silmien eteen)’, ? mõnada ’sadatella, manata, kirota’ (sm > lpN mānedit (In) ’manata (myös henkiä), moittia’)
mahd. < germ, vrt. nr mr mana ’muistuttaa, kehottaa, pyytää, vaatia, velkoa, manata esiin (henkiä)’, mn (myöh.) mana, nt mane (< kas manen ’muistuttaa, vaatia, velkoa’, mys manōn, manēn, ns mahnen). — Ims sanueelle on esitetty vastineita myös ural kielistä, mutta näistä lpE muonedidh ’arvata’, Pi muonnât, Lu må̄nnat id., mdE muńams, M məńams ’noitua, loitsia, taikoa’ ja tšer manam ’sanoa, lausua’ ovat äänt. syistä hylättäviä ja myös unk mond (< *mon-nd-) ’sanoa, lausua’ sekä samJr mān- ’sanoa’ | Jn man- | T muno- | Km ma- ’id., puhua’ aivan epävarmoja.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 154 (sm ~ ruots)
- Ihre 1769 Gloss 2 130 (sm ~ mys kas lat moneo ’muistuttaa; nuhdella; kehottaa, neuvoa, varoittaa’)
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 85 (vi manitseda ’varoittaa, nuhdella’ ~ tansk mane)
- MUSz 1873–81 629 (sm vi manada, mõnada < ruots)
- Paasonen 1909 MdChr 97 (+ md)
- Setälä 1913–15 FUFA 13 62 (sm vi < ruots t. ositt. omap.)
- Streng 1915 NRL 113 (+ ka; < mmr < kas)
- Paasonen 1917 Beiträge 21 (? md; + tšer unk sam)
- Collinder 1934 IUS 63 (?sm ?vi lp ?md tšer unk sam ~ ieur (m-int kr lat jne.))
- Collinder 1940 Jukag 82 (ural ~ jukag)
- FUV 1955 33 (? sm lp ? md tšer unk sam jukag)
- SKES 1958 332–33 (ims ? < germ tai ? omap. (~ ? lp ? md tšer unk sam) tai ims sanassa germ ja ural sana yhtyneinä)
- TESz 2 1970 948 (?sm lp ?md ?tšer unk sam)
- MSzFE 1971 448 (samoin, myös viittaukset ieur kieliin ja jukagiiriin mainittu)
- UEW 1988 290–91
- EWUng 1994 990–91 (ural *monᴈ- ’sanoa’, sm epävarma)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:manada-/th