Etymologiadata:imsm:manada-
*manada-
Vastineet:
mksm. *manada- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
manata (Agr; yl.) ’haukkua, kirota, noitua, moittia, nuhdella; haastaa oikeuteen (etup. itämurt.) / schimpfen, (ver)fluchen, beschwören, tadeln; verklagen’, manaus (Agr; itämurt.), manuu (itämurt.)
~ ka manata ’manata, kirota, sadatella, noitua; kutsua vastaajaksi, todistajaksi tms. oikeuteen, antaa haaste, haastaa’ | vi manada ’manata, kirota; loihtia (silmien eteen)’, ? mõnada ’sadatella, manata, kirota’ (sm > lpN mānedit (In) ’manata (myös henkiä), moittia’)
~ ka manata ’manata, kirota, sadatella, noitua; kutsua vastaajaksi, todistajaksi tms. oikeuteen, antaa haaste, haastaa’ | vi manada ’manata, kirota; loihtia (silmien eteen)’, ? mõnada ’sadatella, manata, kirota’ (sm > lpN mānedit (In) ’manata (myös henkiä), moittia’)
mahd. < germ, vrt. nr mr mana ’muistuttaa, kehottaa, pyytää, vaatia, velkoa, manata esiin (henkiä)’, mn (myöh.) mana, nt mane (< kas manen ’muistuttaa, vaatia, velkoa’, mys manōn, manēn, ns mahnen). — Ims sanueelle on esitetty vastineita myös ural kielistä, mutta näistä lpE muonedidh ’arvata’, Pi muonnât, Lu må̄nnat id., mdE muńams, M məńams ’noitua, loitsia, taikoa’ ja tšer manam ’sanoa, lausua’ ovat äänt. syistä hylättäviä ja myös unk mond (< *mon-nd-) ’sanoa, lausua’ sekä samJr mān- ’sanoa’ | Jn man- | T muno- | Km ma- ’id., puhua’ aivan epävarmoja.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 154 (sm ~ ruots)
- Ihre 1769 Gloss 2 130 (sm ~ mys kas lat moneo ’muistuttaa; nuhdella; kehottaa, neuvoa, varoittaa’)
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 85 (vi manitseda ’varoittaa, nuhdella’ ~ tansk mane)
- MUSz 1873–81 629 (sm vi manada, mõnada < ruots)
- Paasonen 1909 MdChr 97 (+ md)
- Setälä 1913–15 FUFA 13 62 (sm vi < ruots t. ositt. omap.)
- Streng 1915 NRL 113 (+ ka; < mmr < kas)
- Paasonen 1917 Beiträge 21 (? md; + tšer unk sam)
- Collinder 1934 IUS 63 (?sm ?vi lp ?md tšer unk sam ~ ieur (m-int kr lat jne.))
- Collinder 1940 Jukag 82 (ural ~ jukag)
- FUV 1955 33 (? sm lp ? md tšer unk sam jukag)
- SKES 1958 332–33 (ims ? < germ tai ? omap. (~ ? lp ? md tšer unk sam) tai ims sanassa germ ja ural sana yhtyneinä)
- TESz 2 1970 948 (?sm lp ?md ?tšer unk sam)
- MSzFE 1971 448 (samoin, myös viittaukset ieur kieliin ja jukagiiriin mainittu)
- UEW 1988 290–91
- EWUng 1994 990–91 (ural *monᴈ- ’sanoa’, sm epävarma)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| MUSz 1873: s.v. mond | Rinnastus: ~ ru mana 'muistuttaa, kehottaa, rohkaista, pyytää, käskeä, vaatia, velkoa, manata esiin' | |||||
| SKES 1958: s.v. manata | + | ← ge, vrt. ru mru mana, (m)msk mana, ta mane ← kas manen 'muistuttaa, vaatia, velkoa' ~ mysa manōn, manēn, sa mahnen 'kehottaa, varoittaa; muistuttaa', ellei ur t. molemmat yhtyneinä | lähtömuoto = mia lat lt ym. < kie *men- | |||
| LÄGLOS 1996: s.v. manata | x | Tarkennus: ← joko kge *manō(ja)n- > ksk *manōn, vrt. mysa manōn, mas manon 'kehottaa, varoittaa; muistuttaa' (> kas → sk), meng manian 'id.; yllyttää; vaatia', t. kge *manē(ja)n- > ksk *manēn, vrt. mysa manēn, ellei ← sk t. ur t. laina ja ur sana yhtyneinä | äänneasu ei kerro, onko sana ge vai myöhempää [ruotsalaista] lainaa | |||
| Aikio 2006 SUSA: 33 | + | + | Puolesta (vaihtoehtoisena /← mru) | mru verbillä myös merkitys 'loitsia, taikoa'; saaE moenedh 'sanoa, mainita', U muannat 'arvata' vanha laina samasta ge sanueesta | ||
| Aikio 2014 FUF: 62 | - | Vastaan (← mru) | saa verbi eri ge sanasta |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Holopainen 2019: 132–3 | x | ? ⇐ mana ? ← ar | ar sanueen merkitys sopii paremmin oletettuun johdokseen kuin kantasanaan [ks. tätä] |
Hylättyjä etymologioita: uralilainen, = saa md ma nen, vrt. Aikio 2006 SUSA 32–3; arjalaisperäinen ← mia man(i)-, AABLUS 2022: 46, 49–50
Ims sanoja pidetty myös muinaisruotsista lainattuina Setälästä 1913–15 FUFA: 62 alkaen. Selityksen yhteensopivuutta levikin kanssa ei kirjallisuudessa ole käsitelty.