Etymologiadata:imsm:jumala
*jumala
Vastineet:
- Suomi: jumala
- Karjala: jumala
- Vepsä: jumal
- Vatja: jumala
- Pohjoisviro: jumal
- Eteläviro: jummaĺ
- Liivi: jumāl
mksm. *jumala < kksm. *jumala < vksm. *juma-la (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink jummāla ’jumala’ | ka jumala ’jumala, jumalolento; pyhimys; ikoni’ | ly d́umal(u) | ve jumal, jumā id. | va jumala | vi jumal, E jummal | li jumāl ’jumala’; vanhin kirj. tieto ims sanasta on mn matkakuvauksessa v:lta 1026: bjarmien (= karjalaisten) maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas; ims taholta > nr murt. Sm joma, -la ’jumala’ ja > lp (j)ibmel, Lu jupmēl id.
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Scheffer 1673 Lapponia 186 (+ lp)
- Strahlenberg 1730 NOstT liite (+ md Jumishipas)
- Fischer 1768 SibGesch 133 (+ tšer)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 86 (+ ve)
- Budenz 1869 NyK 7 37 (+ li md jondol)
- MUSz 1873–81 146
- VW 1 1874 107 (+ va)
- SKES 1955 122 (+ ly; ? md; sm-tšer *juma- ? < arj)
- *Joki 1973 SUST 151 90–91 (ei arj)
- EEW 1982–83 567
- Häkkinen 1987 ES 80
- UEW 1988 638 (?? md)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiat on tällä sivulla ryhmitelty poikkeuksellisesti hakusanan *jumala alkuosan, oletetun kantasanan *juma saamien selitysten mukaan; tätä voi vielä muuttaa.
Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
---|---|---|---|---|---|---|
Budenz 1869 NyK: 37 | + | = ers ëн[дол], mkš jon[dǝl] 'salama', ma юмо, L йымы 'jumala' | md < *jom-tol 'jumalan-tuli' | |||
Loorits 1949: 392–8 | + | + | Puolesta | johdoksen merkityskehitys 'valoisa' > 'taivaallinen' > 'jumala' käännöslainaa ba lainan taivas lähtömuodosta; merkitystä 'valoisa' todistaa vi jume 'kasvojen (terve) väri, puna poskilla; ilme' ⇐ *juma | ||
SKES 1955: s.v. jumala | Tarkennus: = ?md jumalannimitys Jumi-[shi-pas], ?md ma (? ← ar) | |||||
EWTsch 2013: s.v. jumo | + | Puolesta | [ma sanan merkityskehityksistä] |
Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
---|---|---|---|---|---|---|
Paasonen 1907 NyK: 17–21* | + | + | + | + | lA-johdos ⇐ *juma = ers ëн[дол] 'salama', ma юмо, L йымы 'jumala' ← ar *dyumān(t)s, vrt. mia dyumān : dyuma(n)t- 'taivaallinen, kirkas, loistava' | alun perin adjektiivijohdos 'taivaallinen', vrt. vesi ⇒ vetelä; lähtökielten sananalkuisista konsonanttiyhtymistä edustuu lainoissa ur kieliin vain viimeinen konsonantti; ur kohdekielessä ei n-päätteisiä sanoja; ma юмо merkitsee nimenomaan 'taivaanjumalaa'; lähtömuoto ⇐ *dyu- 'tuli, valo' |
Joki 1973 SUST: 90–1 | - | Vastaan | mia dyumá-, dyumánt 'kirkas', dyumnám 'taivaallisuus, ihanuus' ~ dyumná- = av divamna < *diyum-na- ⇐ mia dyáu- 'taivas, päivä' | |||
Koivulehto 1999 Poluilla: 228–29, 232 | + | + | + | Puolesta: = ma ← iar t. ir *dyumān- t. *dyumna- | lähtömuoto ~ mia dyú[-pati] 'taivaan [herra]' dyáv- 'taivas; taivaan jumala; päivä' < kie *dyew-s > kr Ζεύ-ς, lat Ju[ppiter]; uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat myös mana, marras, sammas, suoda, syntyä, syttyä ja taivas; oletettu ar kaksitavuinen **diyu- perustunee avestan kirjoitusasun väärintulkintaan (p.o. *dyu-) | |
Katz 2003: 180 | Tarkennus: = ma < ims-pe *jŏmá 'jumala' (ar käännöslainana) < ksgr *jūma 'Gut; gut' (~ *jṓma > unk jó 'hyvä' ym. ugr) ← vkar *dyumát 'herrliches Gut' | |||||
NES 2004: s.v. jumala | - | - | Puolesta (vasta-argumentein) | lainaselitystä epäilty merkityseron takia | ||
Frog 2012 kok: 211–15 | + | Puolesta | adjektiivinjohto *jumo 'taivas, sää; taivaanjumala' ⇒ *Jumala lienee syy-yhteydessä semanttisiin paralleeleihinsa *ilma ⇒ *Ilmari ja kie *dyéus ⇒ *Deiwós | |||
Saarikivi 2014 FFC: 207 | + | Tarkennus: *jumala < *juma (← ar) +ylä | jumalan käsite on liitetty taivaaseen ja ainakin md ja ha kielissä taivaanjumalan nimeen liittyy 'ylhäisen' epiteetti [ks. paralleeleja] | |||
Frog 2017 FS Hoppál: 88–93, 102–11 | x | Tarkennus: ei < *juma+ylä; joko ⇐ *juma = md jumalannimitys Jumi-[shi-pas], ers ëн[дол], mkš jon[dǝl] 'salama', ma ← ar t. ksm ← ur välittäjäkieli ← ar | *jumala joko alkuaan adjektiivijohdoksena 'taivaallinen' t. deminutiivina on voinut erottaa 'jumalan' yleismerkityksen s:sta *juma 'taivas, sää; taivaanjumala', kun taas 'ylhäisen' epiteetin -ylä olettaminen edellyttäisi taivaanjumalan nimeä *Jumala, josta on tietoa vain vepsästä, ja yleisnimitystä *juma 'jumala', jota ei ole ims:sta todennettu; toisaalta ei ole myöskään (taivaan)jumalan nimeä *Juma; *juma on voinut lainautua samassa yhteydessä kuin vasara taivaanjumalan aseen nimityksenä; lainautuminen saattoi liittyä uuden uskonnon leviämiseen ar taholta, jossa *daivas (→ *taivas) oli käytössä taivaanjumalan nimenä ja *dyuma(n)t- yleisenä jumalan nimityksenä; *jumala on voinut myös lainautua ur välittäjäkielestä, jossa se on johdettu, vrt. saaP ipmil 'jumala', joka on sellaisenaan lainattu ims:sta | |||
Holopainen 2019: 107–8 | x | + | Puolesta (vasta-argumentein: ugr sanat eivät tähän) | mahdollisesti paralleelinen *lA-johdos kur *ńoma-la 'jänis'; substituutio kir/kar *dy- → kur *j- vailla paralleeleja, mutta lähelle tulee kie *gyew- → *jäütä-; vokaaliloppuisina lainautuneita n-vartaloita on ba lainoissakin, eikä jälkitavuilla ole suurta painoarvoa ur lainasanatutkimuksessa [; ks. ugr sanojen vokaalivastaavuuksista] | ||
Parpola 2019 FS Kallio: 139–42 | + | Puolesta | vrt. myös mia dyuma- 'valoisa, kirkas' |
*sama etymologia suomeksi: Paasonen 1907 Aika 186–94
Hylättyjä etymologioita: Vainik 2014 Mäetagused 22–26 (← ba *jum- t. ← ar, vrt. mia yamala), vrt. Holopainen 2019: 108.
Keskustelua etymologiasta Ante Aikion blogissa.
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Varteenotettava on mielestäni Oskar Looritsan (1949: 392–8) ajatus, että *juma on aiemmin merkinnyt 'taivaan valoa' (ts. päivänvaloa) ja siitä on johdettu sekä *jumala adjektiivina 'valoisa' > 'taivaallinen' (josta substantiivistuminen > 'taivaanjumala') että viron jume, jumõ (< *-əš) ja jumi (< *-əj) 'väri, erityisesti kasvojen terve puna; ilme; elinvoima; väristys' eteläviron vastineineen. Koska viimeksi mainittuja sanoja käytetään yleisesti terveydestä ja toipumisesta puhuttaessa, on 'kasvojen päivänvalon' metafora mielestäni perusteltu.
Suomen -lA-adjektiiveista substantiivikantaisiksi on esitetty paitsi vetelää, myös hankalaa, katalaa, nokkelaa ja sukkelaa. Kaikki nämä selitykset eivät ole ongelmattomia, mutta jonkinlaisen pohjan ne silti antavat jumalan selittämiselle alun perin substantiivikantaisena adjektiivina.
Loorits esittää edelleen, että johdos *jumala merkityskehityksinensä selittysi balttilaisena käännöslainana, sillä baltissa ei 'jumalan' merkityksessä edustu kantaindoeuroopan *dyew- 'tuli, valo; taivas; päivä', kuten etelämmissä ie kielissä, vaan sen adjektiivijohdos *deywos (< 'valoisa; taivaallinen'). Samalla kannalla kuin baltti on germaanikin.
Toinen kysymys on, miten tämä selitys sopii arjalaisetymologiaan, jossa lähtömuodon vastineena on pidetty muinaisindoarjan adjektiivia dyuma- 'valoisa, kirkas'. Tulisi olettaa laina-adjektiivin ensin substantivoituneen 'päivänvalon' merkitykseen, jonka jälkeen siitä on johtamalla saatu uusi adjektiivi, joka puolestaan on substantivoitunut 'jumalan' merkitykseen. Kenties ensimmäisenkin substantiivistumisen voisi selittää sanan teonyyminen käyttö, josta ei kuitenkaan ole paljon todisteita Ante Aikion kumottua marin vastineen. Loorits esittää kyllä virosta tällaista säilymää tervehdyksessä tere, juma nime!, joka olisi kuitenkin syytä löytää jostain riippumattomasta lähteestä; myös kiitossanassa aituma on hänen mukaansa säilynyt juma eikä jumal.
Voisi pohtia hypoteesina, että *juma olisikin ollut adjektiivi 'valoisa, kirkas' samaan tapaan kuin *mata 'matala', jota olen esittänyt matalan kantasanaksi. Kumpikin olisi saanut *-lA-johtimen adjektiivikategoriaan kuulumisen vahvistamiseksi (muita lA-adjektiiveja ovat suomen käänteissanakirjassa ainakin tukala, kamala, kavala, ovela, vikkelä, imelä, äitelä ja hintelä, virossa on esim. kindel). Tällöin herää kuitenkin kysymys, miksei teonyymiksi sitten substantivoitunut tunnusmerkitön *juma; riittäisikö selitykseksi indoeurooppalaisten naapurikielten malli?
Mitä tulee ehdotettuihin mordvan vastineisiin Jumi[šipaz] ja jon[dol] 'salama', ne eivät ainakaan molemmat yhdessä voi kuulua tähän. Nimessä on ongelmana vokaalivastaavuus, oletettu yhdyssana taas on aivan hypoteettinen. Voisikohan 'salama' olla eufemismi 'hyvä tuli', jolloin alkuosana olisi ersän ëн 'hyvä, hyväntahtoinen'? --Sjunttila (keskustelu) 19. tammikuuta 2025 kello 23.44 (EET)
Juma ~ ilma
Tästä lienee syytä laittaa jokin laajempi kommentti jossakin vaiheessa esim. omaan blogiini, mutta varoitan ennakkotietona, että minusta Anten hyvä uusi selitys marin sanalle kumoaa samalla myös tämän sanueen kaikki ieur. selitykset — sillä tällöin minun nähdäkseni paremmaksi mahdollisuudeksi nousee katsoa se varhaiseksi lainaksi marista itämerensuomeen. Muotosuhde säilyy sanavartalon osalta moitteettomana, merkitys taas on jo valmiiksi juuri pääjumalan nimi eikä ainoastaan erään jumalan harvinainen epiteetti; -la-aineksen motivaatio pysyy epäselvänä mutta eipä huononekaan. Lainautuminen marista voisi selittää myös mordvasta esitettyjen vastineiden keskinäisen yhteensopimattomuuden, so. jumi uudempi ja jon- vanhempi laina? Mitään isompaa lainakerrostumaa marista sukukielihaaroihin tietysti ei ole (vielä?) esitetty, mutta uskoakseni juuri tällaisessa merkityskentässä "uudennäköinen" sana voisi hyvin nousta kulkusanaksi myöhäisiin yleis(länsi)uralilaisiin murteisiin. --J. Pystynen (lähetä viesti) 20. tammikuuta 2025 kello 03.04 (EET)