EVE:jumala
jumala
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *jumala
- suomen jumala
- karjalan jumala
- vepsän jumal
- vatjan jumala
- viron jumal
- eteläviron jummaĺ
- liivin jumāl
Levikki ja merkitykset
Merkitys 'jumala' sekä nimenomaan kristinuskon Jumalan merkitys tavataan kaikkissa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalan sanalle on kehittynyt myös merkitys 'pyhimys; ikoni'.
Alkuperä
Kantasuomen sanan säännöllisiä vastineita ovat niittymarin юмо ja vuorimarin йымы ’jumala’.
Mahdollisena vastineena on pidetty myös mordvalaiskielten sanoissa ersän ëндол, mokšan ëндул ’salama’ esiintyvää alkuosaa ëн-. Selityksen heikkouksia ovat äänteellinen epäsäännöllisyys sekä se, että ëн- ei esiinny itsenäisenä sanana.
Monessa saamelaiskielessä esiintyvät samanmerkityksiset ja äänteellisesti läheiset sanat, kuten pohjoissaamen ipmil ja luulajansaamen jupmēl ’jumala’ eivät ole kantasuomen sanan vastineita, vaan myöhempiä lainoja itämerensuomalaisista kielistä.
Itämerensuomen ja marin sanojen perusteella voidaan rekonstruoida asu *juma (kantasuomen -la on myöhempää johdinainesta), periaatteessa aina uralilaiseen kantakieleen saakka. Sanan läntisen levikin uralilaisessa kielikunnassa selittänee kuitenkin sen kantauralia myöhempi arjalainen alkuperä. Lainanlähteenä on pidetty kanta-arjalaista sanaa *dyumā́n, josta sanskritin kieleen on kehittynyt sana dyumā́n ’kirkas, loistava, hieno’. Vaikka merkitysero voi näyttää suurelta, uralilaisten kielten merkitys ’jumala’ voidaan selittää sen kautta, että kanta-arjalainen sana on johdettu samasta sanajuuresta *dyaw-, josta on johdettu myös ’taivasta’ ja ’taivaan jumalaa’ tarkoittava sanoja kuten sanskritin dyā́us. Veda-tekstien eli sanskritin kielen vanhimpien tekstien kielessä adjektiivilla dyumā́n kuvataan Indra-jumalaa.
Äänneasunsa puolesta etymologia on uskottava: arjalaisen kantakielen yhtymä *dy- [dj] olisi korvautunut uralilaisella taholla *j-llä, koska sananalkuiset konsonanttiyhtymät olivat mahdottomia kantauralissa ja vielä kantasuomessakin.