Etymologiadata:imsm:süt-tü-
*süt-tü-
Vastineet:
- Suomi: syttyä
- Karjala: syttyö
- Vepsä: süttuda
- Vatja: süttüä
- Pohjoisviro: süttima
- Eteläviro: süttümä
- Liivi:
mksm. *süt-tü- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
syttyä (Agr; yl.) ’sich entzünden’, johd. sytyttää, sytytin, sytyke, murt. sytty, syttö ’sytyke’
~ ink süttüä ’syttyä; nousta (rajuilma)’, süttǟ ’sytyttää’ | ka syttyö ’syttyä, alkaa palaa; nousta, puhjeta (tappelu, meteli); suuttua, vihastua, kiivastua’, sytytteä ’sytyttää tuleen; aiheuttaa riita, tappelu tms.’, sytytes ’sytyke’ | ve süttuda ’syttyä’, sütutada ’sytyttää’, süttutez ’sytyke’ | va süttüä ’syttyä’, süttǟ ’sytyttää’, sütütez ’sytyke’ | vi süttida ’syttyä’, sütitada ’sytyttää’.
~ ink süttüä ’syttyä; nousta (rajuilma)’, süttǟ ’sytyttää’ | ka syttyö ’syttyä, alkaa palaa; nousta, puhjeta (tappelu, meteli); suuttua, vihastua, kiivastua’, sytytteä ’sytyttää tuleen; aiheuttaa riita, tappelu tms.’, sytytes ’sytyke’ | ve süttuda ’syttyä’, sütutada ’sytyttää’, süttutez ’sytyke’ | va süttüä ’syttyä’, süttǟ ’sytyttää’, sütütez ’sytyke’ | vi süttida ’syttyä’, sütitada ’sytyttää’.
Välitön kantasana syttää (ink va) on johd. v:n syteä ’iskeä’ kons.-vartaloisesta variantista sytä ja siten tarkoittanut alk. tulen iskemistä piikivellä. Vrt. myös sysi.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 102 (sm sytyttää ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 106 (+ ve)
- VW 1 1874 175 (sm ~ va ve vi sekä etäsukukieliä)
- Paasonen 1903 s-laute 96 (~ votj suti̮ni, syrj sotni̮ ’palaa’)
- *Hakulinen Vir 1939 115–20 (+ ink ka; syttyä ← syttää ← syteä)
- SKES 1969 1150
- Koivulehto 1999 Poluilla 223–24 (kantasana *syte- < ir, vrt. mm. oss sūʒyn ’polttaa, sytyttää, palaa’)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Hakulinen 1939 Vir: 116–19 | + | + | + | refleksiivijohdos ⇐ *süt-tä- (> ink va süttää, vi murt. sütta 'sytyttää'), transitiivijohdos ⇐ *süte- > syteä | Johdos samaa tyyppiä kuin vi kütta, li kittə 'lämmittää' ⇐ kyteä. Koska tuli yleensä tehtiin iskemällä, 'sytyttämisen' merkitys palautuu 'iskemiseen' | |
| Koivulehto 1999 BKFNF: 220, 223–4, 232 | + | + | + | + | refleksiivijohdos ⇐ *süt-tä- transitiivijohdos ⇐ *süte- (> syteä) < süče- < sewče- ← vkir *ceuče- > kir *cauča- ⇒ av saočant- 'palava', upa-suxta- 'sytytetty', oss sūʒyn 'polttaa, sytyttää; palaa', pers sūxtan 'sytyttää, polttaa' | Ims verbi näyttää säilyttäneen ar verbin ehkä vanhimman merkityksen 'iskeä (tulta)'; johdoksen sytyttää saatua spesifin 'tulen iskemisen' merkityksen on syteä voinut haalistua yleisempään merkitykseen; uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat myös jumala, mana, marras, sammas, suoda, syntyä ja taivas. Samasta ar sanueesta → huhta. Vkir lainat herätä, maksaa, paksu, syntyä, syntyä, *teksa ym. ovat uralilaisittain suppealevikkisiä |
| Holopainen 2019: 225–6 | x | - | + | Tarkennus: syteä ? < *seči- ← joko vkir *cewč-e- (> kir *cawč- ⇒ av saočaiiaṭ 'palaa'), t. myöhempi ir *suč | Substituutio ir *c → ur *s oletettu vain lainoihin syntyä ja *teksä; aiempi *ew edustuu *eü:nä sanoissa köyhä ja löyly, mutta jälkitavun *ü on voinut aiheuttaa muutoksen *e > ü; toisaalta katoasteinen ir *suč (= mia śuc- 'liekki') on voinut substituoitua ü:llisenä kuten mykkä. Iskemistä merkitsevän verbin lainautuminen palamista merkitsevästä epätodnäköistä. Arojen ir kielissä *c > s [ks. tarkemmin] | |
| Metsäranta 2020: 138–41 | - | - | - | Vastaan | Muista vastaavanrakenteisista verbeistä kutea, kyteä, potea ja päteä on konsonanttivartaloisia johdoksia vain vähän [ks. tarkemmin]. Oletetun kantaverbin syteä sm merkitys spesifimpi kuin 'iskeä', ka–ve päämerkitys ei 'iskeä', vaan 'pistää, sysiä, työntää' [ks. tarkemmin]; ei syytä olettaa ar verbin merkinneen juuri 'tulen iskemistä'. Syteä rajoittuu pohjoiseen ims:een, ink va süttää, vi murt. sütta on tätä levikiltänsä laajempi, mutta vielä laajempi on samanmerkityksinen syttyä-verbin kausatiivijohdos sytyttää, ja itse syttyä on yleisitämerensuomalainen, joten luultavimmin *süttä- joko sisäheiton kautta *süt̆tü-ttä- t. takaperojohdos ← *süttü- | |
| Aikio 2021 LU: 169–70 | - | - | - | Vastaan | 'Sytyttää' erikoinen merkitys 'iskemisen' kausatiivijohdokselle; *süttä- joko takaperojohdos ← *süttü- t. analogisesti < *settä- |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Metsäranta 2020: 138–41 | x | + | ? < refl. *sett-ü- ⇐ *settä- (> udm сутыны 'polttaa; (murt.) sytyttää', ko сотны 'polttaa') ? ⇐ *setə > udm су, ko са 'noki; puuhiili' | Assimilaatio *e_ü > *ü_ü sanoissa lyly, syntyä ja ?syttyä; kur *tt:llä ei luotettavaa edustusta. Polysemiasta 'polttaa; sytyttää' vrt. oss sūʒyn 'polttaa, sytyttää; palaa', pers sūxtan 'sytyttää, polttaa' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Metsäranta 2020: 141 | + | + | ? < refl. *sütt-ü- ⇐ *süt-tä- ⇐ sysi | Konsonanttivartaloinen verbijohdos kuten kattaa ⇒ kansi. Hiilen ja tulenteon yhteydestä vrt. udm сутыны 'polttaa; (murt.) sytyttää', ko сотны 'polttaa' < *set-tä- ? ⇐ *setə > udm су, ko са 'noki; puuhiili' [ym. paralleeleja] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Aikio 2021 LU: 169–73 | + | + | < *settü- < refl. *septä-w- ⇐ *septä- (> saaL siepptet 'asettaa syötti', udm сутыны 'polttaa; (murt.) sytyttää', ko сотны 'polttaa', haI läwət-, jäwət-, S ʟȧpət-, E tȧpət-, P tapət-, ʟapət-, lȧpət- 'syöttää; polttaa') < kur *se(w)-ptä- ⇐ *se(w)i- (> syödä) + kausat. *-ptA-; ink va süttää 'sytyttää' joko takaperojohdos ← *süttü- t. analogisesti < *settä- | Assimilaatio *e_ü > *ü_ü sanoissa lyly, syntyä ja syttyä; poikkeava edustus sanoissa löyly ja venyä voi selittyä näiden myöhemmällä johtamisella; jazvankomin sot- osoittaa kpe vokaalin olleen *o, joka < kur *e_ä [ks. paralleeleja]. Merkityksenkehitys 'syöttää' > 'polttaa' luonnollinen [ks. paralleeleja]. Transitiiviverbin *süttä- levikki hyvin suppea[; ks. tarkemmin saamen sanueesta] |