Etymologiadata:imsm:süt-tü-

*süt-tü-

Vastineet:

• Suomi: syttyä
• Karjala: syttyö
• Vepsä: süttuda
• Vatja: süttüä
• Pohjoisviro: süttima
• Eteläviro: süttümä
• Liivi:

mksm. *süt-tü- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

syttyä (Agr; yl.) ’sich entzünden’, johd. sytyttää, sytytin, sytyke, murt. sytty, syttö ’sytyke’
~ ink süttüä ’syttyä; nousta (rajuilma)’, süttǟ ’sytyttää’ | ka syttyö ’syttyä, alkaa palaa; nousta, puhjeta (tappelu, meteli); suuttua, vihastua, kiivastua’, sytytteä ’sytyttää tuleen; aiheuttaa riita, tappelu tms.’, sytytes ’sytyke’ | ve süttuda ’syttyä’, sütutada ’sytyttää’, süttutez ’sytyke’ | va süttüä ’syttyä’, süttǟ ’sytyttää’, sütütez ’sytyke’ | vi süttida ’syttyä’, sütitada ’sytyttää’.

Välitön kantasana syttää (ink va) on johd. v:n syteä ’iskeä’ kons.-vartaloisesta variantista sytä ja siten tarkoittanut alk. tulen iskemistä piikivellä. Vrt. myös sysi.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 102 (sm sytyttää ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 106 (+ ve)
• VW 1 1874 175 (sm ~ va ve vi sekä etäsukukieliä)
• Paasonen 1903 s-laute 96 (~ votj suti̮ni, syrj sotni̮ ’palaa’)
• *Hakulinen Vir 1939 115–20 (+ ink ka; syttyä ← syttää ← syteä)
• SKES 1969 1150
• Koivulehto 1999 Poluilla 223–24 (kantasana *syte- < ir, vrt. mm. oss sūʒyn ’polttaa, sytyttää, palaa’)

[syttyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:syttyä