| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Hakulinen 1939 Vir: 116–19
|
+ |
+ |
+ |
|
refleksiivijohdos ⇐ *süt-tä- (> ink va süttää, vi murt. sütta 'sytyttää'), transitiivijohdos ⇐ *süte- > syteä
|
Johdos samaa tyyppiä kuin vi kütta, li kittə 'lämmittää' ⇐ kyteä. Koska tuli yleensä tehtiin iskemällä, 'sytyttämisen' merkitys palautuu 'iskemiseen'
|
| Koivulehto 1999 BKFNF: 220, 223–4, 232
|
+ |
+ |
+ |
+
|
refleksiivijohdos ⇐ *süt-tä- transitiivijohdos ⇐ *süte- (> syteä) < süče- < sewče- ← vkir *ceuče- > kir *cauča- ⇒ av saočant- 'palava', upa-suxta- 'sytytetty', oss sūʒyn 'polttaa, sytyttää; palaa', pers sūxtan 'sytyttää, polttaa'
|
Ims verbi näyttää säilyttäneen ar verbin ehkä vanhimman merkityksen 'iskeä (tulta)'; johdoksen sytyttää saatua spesifin 'tulen iskemisen' merkityksen on syteä voinut haalistua yleisempään merkitykseen; uskonnollis-myyttisiin käsityksiin liittyvästä sanastosta arjalaislainoja ovat myös jumala, mana, marras, sammas, suoda, syntyä ja taivas. Samasta ar sanueesta → huhta. Vkir lainat herätä, maksaa, paksu, syntyä, syntyä, *teksa ym. ovat uralilaisittain suppealevikkisiä
|
| Holopainen 2019: 225–6
|
x |
- |
+ |
|
Tarkennus: syteä ? < *seči- ← joko vkir *cewč-e- (> kir *cawč- ⇒ av saočaiiaṭ 'palaa'), t. myöhempi ir *suč
|
Substituutio ir *c → ur *s oletettu vain lainoihin syntyä ja *teksä; aiempi *ew edustuu *eü:nä sanoissa köyhä ja löyly, mutta jälkitavun *ü on voinut aiheuttaa muutoksen *e > ü; toisaalta katoasteinen ir *suč (= mia śuc- 'liekki') on voinut substituoitua ü:llisenä kuten mykkä. Iskemistä merkitsevän verbin lainautuminen palamista merkitsevästä epätodnäköistä. Arojen ir kielissä *c > s [ks. tarkemmin]
|
| Metsäranta 2020: 138–41
|
- |
- |
|
-
|
Vastaan
|
Muista vastaavanrakenteisista verbeistä kutea, kyteä, potea ja päteä on konsonanttivartaloisia johdoksia vain vähän [ks. tarkemmin]. Oletetun kantaverbin syteä sm merkitys spesifimpi kuin 'iskeä', ka–ve päämerkitys ei 'iskeä', vaan 'pistää, sysiä, työntää' [ks. tarkemmin]; ei syytä olettaa ar verbin merkinneen juuri 'tulen iskemistä'. Syteä rajoittuu pohjoiseen ims:een, ink va süttää, vi murt. sütta on tätä levikiltänsä laajempi, mutta vielä laajempi on samanmerkityksinen syttyä-verbin kausatiivijohdos sytyttää, ja itse syttyä on yleisitämerensuomalainen, joten luultavimmin *süttä- joko sisäheiton kautta *süt̆tü-ttä- t. takaperojohdos ← *süttü-
|
| Aikio 2021 LU: 169–70
|
- |
- |
- |
|
Vastaan
|
'Sytyttää' erikoinen merkitys 'iskemisen' kausatiivijohdokselle; *süttä- joko takaperojohdos ← *süttü- t. analogisesti < *settä-
|
