Etymologiadata:imsm:keühä
*keühä
Vastineet:
mksm. *keühä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
köyhä (Agr kieuhe, keuhe; yl.) ’arm’, köyhtyä
~ ink köühä ’köyhä; huono’ | ka keyhä ’varaton, köyhä’, keyhtyö | ly ḱöuh, köuh, ḱeuh, keuh, köühü, ḱöühtüdä, ḱeuhtuda | ve ḱöuh ’heikko, huono; köyhä; vaivainen’, ḱöuhtuda, ḱeftuda ’huonontua, heiketä (esim. sairas)’ | va tšöühä (keühä < sm murt. Ink) | vi kehv (g. -a) ’kehno, niukka; köyhä, vähävarainen, varaton; heikko, huonokuntoinen’, kehvuda ’köyhtyä’ (sm > lpR kähe, köwe, E giehvie, Lu kiehē, kǟhē, kǟfē, N gǣfe, In kieyhi ’köyhä’)
~ ink köühä ’köyhä; huono’ | ka keyhä ’varaton, köyhä’, keyhtyö | ly ḱöuh, köuh, ḱeuh, keuh, köühü, ḱöühtüdä, ḱeuhtuda | ve ḱöuh ’heikko, huono; köyhä; vaivainen’, ḱöuhtuda, ḱeftuda ’huonontua, heiketä (esim. sairas)’ | va tšöühä (keühä < sm murt. Ink) | vi kehv (g. -a) ’kehno, niukka; köyhä, vähävarainen, varaton; heikko, huonokuntoinen’, kehvuda ’köyhtyä’ (sm > lpR kähe, köwe, E giehvie, Lu kiehē, kǟhē, kǟfē, N gǣfe, In kieyhi ’köyhä’)
todennäk. < germ *skeuha- (< *skeuhwa-): ags scēoh, k-engl schey, shȳ, engl shy, mys *scioh, kys schiech ’arka, pelokas’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 187 (sm ~ lp)
- Lindström Suomi 1852 53 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 133 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 90 (+ ve)
- Genetz 1877 KL 12 (+ ka)
- Setälä 1890–91 ÄH 292 (lp < sm)
- Kettunen 1915 Suomi 4:15 16 (va keühä < sm)
- Turunen 1950 SUST 99 106 (+ ly)
- SKES 1958 266
- Posti 1973 FUF 40 165–68 (ims < germ)