Etymologiadata:imsm:orasa
*orasa
Vastineet:
mksm. *orasa < kksm. *woraca < vksm. *woraća (S.H.)
SSA:n sana-artikkeli
oraisa (Schr 1637; PSatak P- ja KaakkHäme Kymenl EKarj ESavo KSm Ink), rinn. orasa ’(salvettu) urosporsas t. -sika; uroskoira t. -kissa (paik. KaakkSm) / (kastrierter) Eber; Rüde, Kater’, ora(i)nen (VarsSm, paik. Satak KaakkSm), oro(i)sa (paik. KaakkSm ja Häme) id., oras (Jusl 1745; harv. VarsSm) ’(salvettu) karju t. porsas’, oro(i) (paik. VarsSm, LUus) id., oro(i)nen (osin VarsSm, ESatak) id., oruinen (paik. LounSm) ’urosporsas’
~ ka orattšupottši, orapottši ’karju’, orattšu ’salvamaton (sika)’ | ve oratš ’karju; urospuolinen (eläin)’, oraž ’karju’
~ ka orattšupottši, orapottši ’karju’, orattšu ’salvamaton (sika)’ | ve oratš ’karju; urospuolinen (eläin)’, oraž ’karju’
? = mdM urə̑ś ’salvettu karju’
? < ieur (k-ir) *varāśa-, vrt. m-int varāhá- ’karju’, av varāza- id. — Toisen käsityksen mukaan ainakin ims muodot voivat olla johdoksia sanasta ora (ks. tätä). Vrt. myös uros ja ori sekä oras1.
Lähdekirjallisuus:
- Lindström 1859 KeltGerm 32 (sm oras ~ m-int varahas)
- Budenz 1869 NyK 7 36 (sm ~ mdM; ori samaa sanuetta)
- Tomaschek 1889 SbAW 117 13 (md < av varāza-)
- Setälä 1896 SUSA 14:3 48 (< ieur)
- Munkácsi 1901 ÁKE 616 (sm mdM ~ av varaza-)
- Paasonen 1908–10 FUF 8 67–68 (sm mdM < m-int av)
- Jacobsohn 1922 AuU 110–11
- Kalima Vir 1932 106 (vrt. m-int av < k-arj < ieur)
- *Ruoppila 1947 Kotiel 2 18–25
- Toivonen 1952 SUSA 56:1 18 (sgr *oraś < esiarj sanskr av)
- FUV 1955 134 (sm mdM ~ m-int av)
- SKES 1958 436 (+ ka ve ? mdM; ? < k-arj; ims ehkä osaksi johdoksia sanasta ora)
- E. Itkonen 1968 NyK 70 353
- Joki 1973 SUST 151 296 (sm mdM ? < k-arj)
- UEW 1988 720 (sm ? ~ mdM ? < k-arj)
- Koivulehto Esit 1995 (varh. k-ir)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Paasonen 1908 FUF: 67 | x | + | = mkš [urə̑źi, murt.] urə̑ś ← ir, vrt. mia varáha-, [uus]av varāza- 'karju' | |||
| Joki 1973: 296 | + | - | Tarkennus: = mkš < ksm–vo *(v)oraś ? ← kar *vorōź(ha) > mia av [ym. ar] | Toislähtöinen ora on voinut vaikuttaa ims asuihin. Ar sanalla ei ie vastineita | ||
| Gamkrelidze & Ivanov 1984: 924 | + | - | Tarkennus: = mkš < ksm–vo *(v)oraś ← vir > av | Kar *ar säännöllisesti → ur *or | ||
| Viitso 1996 FS Sivers: 316–17 | x | - | Vastaan (puoltoargumentein) | Jos ← ar, lienee sm s-vartalo sekundaari; ksm *-s : -h-nominit järjestään balttilais- tai germaanisperäisiä, sanoille marras, oras, porsas ja taivas esitetyt ar lainaselitykset epävarmoja | ||
| Koivulehto 1999 BKFNF: 215–16 | + | Tarkennus: ← kar | ns. o-lainoissa kuten ora, orpo, suoli, voi, vuori, vuosi, oras, osa, porsas ja sota kar *a/*ā → sgr o (/ō) silloinkin kun se < kie *e/*ē, koska lähtökielessä vokaali oli jossain määrin labiaalinen; samanlainen edustus on varhaisimmissa ba ja ge lainoissa | |||
| Lubotsky 2001 SUST: 309, 312 | - | Tarkennus: ksm–vo *oraśe ← ir *warāj́ha-, vrt. mia av ← sbstr | ||||
| Katz 2003: 206 | - | Tarkennus: = mkš < ksm–pe *wṓ/ɔ̄́raśa < ksgr *wVraśa ← vkar (laina) *wVrV̄źhɔ́m/*wVrV̄ž́hɔ́m | ||||
| Parpola 2005 JISt: 44–5 | + | Tarkennus: = mkš < *(v)oraś ← vkar *vorāźha | Sikasanastossa myös kärsä ← ar [tarkemmin karjun merkityksestä ar uskonnoissa] | |||
| Rätsep 2005 OK: 2:17–18 | Tarkennus: ~ ori = mkš < *oraś ← vkar *varāśa > mia | |||||
| Holopainen 2019: 313–14 | + | x | Tarkennus: = mkš < urL *woraći / *woraća ← kar *warāʒ́há- > mia av | Myös kar *w- saattoi vaikuttaa substituution *a → *o taustalla; *-ć- osoittaa sanan jo kar lainaksi. Sikasanastossa myös porsas ← ar [lisää karjun merkityksestä ar uskonnoissa]. Lähtömuodon substraattialkuperä ei este varhaiselle lainalle [tarkemmin ar sanan etymologiasta] |
Hylätty etymologia: johdos ← ora, vrt. Holopainen 2019: 313
Ilman kannatusta: germaanisperäinen ← kge *barugaz (Viitso 1996 FS Sivers 317)
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:orasa/th:
Rupesin miettimään tämän sanan rekonstruktiota ja lainaetymologiaa tarkemmin. Lainaetymologiassa ei siis ole mitään epäilystä sinänsä, mutta miten tämä UEW:sta löytyvä Ahlqvistin mokšan muoto: urə̑s -- miten tässä on päästy palatalisaatiosta eroon? Voisiko siis olla länsiuralin *worasi tms., josta sitten mokšaan ś etuvokaalin edellä? Vai onko Ahlqvistin merkkaama muoto ihan vailla todistusvoimaa?
Olen itse vimmatusti vastustanut ajatuksia pitää tätä länsiuralilaista sanaa iranilaisena lainana (näinhän on ehdottanut esimerkiksi Lubotsky 2001), koska ś tietenkin viittaa lainautumiseen kantaindoiranista. Jos sanaan rekonstruoitaisiin *s eikä ś, voisi sana tietysti olla lainaa avestatyyppisestä muodosta, jossa olisi jo z.
Keresztesin mordvan konsonanttimonografiassa listataan seuraavat muodot:
"M urtzi 'verschnittener Eber': (MRS) ypoзи, (G A) uŕəs (!), (Paas. P) urəś, (RB) urëś, (Ahl.) uri̥s, (Wit.) ures: borof u. 'Wildeber'; E (Wied.) ruzejcyr"
Tässäkin nuo muodot, jotka näyttävät ei-palataalisilta, ovat epämääräisistä vanhoista lähteistä. Tietääkö joku, ovatko nämä täydellisen epäluotettavia? Mites nämä murteiden G ja A muodot? --Sholopainen (keskustelu) 25. toukokuuta 2020 kello 20.44 (EEST)
- Ahlqvistin ja vanhempien aikojen lähteille epäjohdonmukainen liudennuksen merkitseminen on kyllä aika tyypillistä. G/A-murteiden mahdollisen liudennuksen sananloppuisen kadon säännöllisyydestä en tiedä, mutta ŕ:n nojalla epäilisin että joko liudennusmerkki on lipsahtanut väärälle konsonantille tai sitten näiden kehitys on ollut urəś > *uŕəś > uŕəs. Paasosella on muuten lisäksi ersästä tuota Wiedemannin sanaa vastaava alkuheittoinen (tai sisäheitto + metateesi?) ruźej (Ba Večk Is) ~ ruźi·j (Kad) ~ ruźɨj (Kal), jossa liudennus on säännöllisesti säilynyt. Mokšassa toisinaan on ainakin etuvokaalien edellä sekundääriä ś:ää tai ź:tä (esim. sevəms ~ śevəms 'syödä', säŕgä ~ śäŕgä 'särki'), ersässä sen sijaan yleensä ei.
- — Itse olen muuten sillä kannalla että liudennuksesta todistaisi mordvan lisäksi myös suomen murreasu oraisa, mutta tästä lisää eräässä tulevassa olevassa artikkelissa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 25. toukokuuta 2020 kello 21.17 (EEST)
Joo, vähän arvelinkin, että tähän tyyliin tämä selittyy. Ei siinä mitään, kanta-arjalainen lainaetymologia siis on ja pysyy. --Sholopainen (keskustelu) 25. toukokuuta 2020 kello 22.14 (EEST)
- Mordvan sana näyttää olevan minulta huomaamatta jäänyt osittainen tavunsulaumatapaus (vrt. Junttila SUST 100: 127–30 ja liite). Kaikkiin kuuteen löytämääni sanueeseen olen rekonstruoinut sulauman kmd *-urə̑- > *-r̥- > md murt. -ro- ~ -ru- ~ -or- ~ -ur- ~ -ə̑r-, joka sana- ja murrekohtaisesti on voinut jäädä tapahtumatta, niin kuin mokšan muodossa urə̑ś ~ urə̑źi.
- Kantamordvan *urə̑ś- viittaa esimordvalaiseen muotoon *orəćV-, koska kaikkiin tunnettuihin vokaalinsulaumiin on osallistunut toisen tavun suppea vokaali. Väljän toisen tavun vokaalin edustuksen puuttuminen liittyy kuitenkin siihen, että r:ää edeltävä ensi tavun vokaali olisi yleensä toisen tavun a:n edeltä kadonnut kokonaan, mutta koska sananalkuinen (tai *w:n jälkeinen) vokaali ei ole tunnetuissa tapauksissa kadonnut kantamordvasta, on myös kehitys *oraś- > *urə̑ś- ollut mahdollinen ennen vokaalinsulaumaa.
- Huomiotta on jäänyt, että olkoon lähtömuoto *(w)oraća, *(w)oraćə, *(w)orəća tai *(w)orəćə, päädytään joka tapauksessa samaan kantasuomen muotoon: ensin *(w)oraća > *(w)oraćə tai *(w)orəća > *(w)orəćə, sitten *(w)oraćə > *orasi > *orajh > *orëjh tai *(w)orəćə > *orësi > *orëjh. Jokainen lähtöasu tuottaa mksm muodon *orih, jos vain hyväksytään s:n heikentyminen jo varhaisessa vaiheessa ennen kolmannen tavun päättäneen i:n metateesia sen edelle. Muullakaan tavalla ei orih-muodon -h:ta ole onnistuttu selittämään, sillä kantagermaanisiin lainoihin palautuva is-pääte ei missään sanassa ole tuottanut varianttia -ih.
- Muodosta orih voi suffiksinvaihdon kautta selittää eteläisen itämerensuomen 'karjua' merkitsevät sanat: eteläviron orik, viron orikas ja liivin voʾŕki, joita suomen murteissakin vastaa orkko 'karju'. Äärimmäisen epätavallinen -ih on vaihtunut tavalliseen suffiksiin. Suomen oraisa selittyy pääteainekseltansa harvinaisen orih-muodon uudelleenhahmottumisella ora-sanan (adjektiivi)johdokseksi 'se, jolla on ora (= penis)', harvinaisempi oras taas tämän motivaation hämärtymisellä.
- Kantasanan orih merkityksen siirtyminen 'uroshevoselle' puolestaan on yhtä hyvin mahdollista kuin siirtymä '(ori)hevonen' > 'härkä' sanalla härkä. Tässä tapauksessa taustalla ovat varmaankin vaikuttaneet kontaktikielten sanat, muinaisskandinaavin ors 'hevonen' ja venäjän орь 'ori'. --Sjunttila (keskustelu) 11. huhtikuuta 2025 kello 03.11 (EEST)