Etymologiadata:imsm:orasa

Sanatista

*orasa

Vastineet:

mksm. *orasa < kksm. *woraca < vksm. *woraća (S.H.)


SSA:n sana-artikkeli

oraisa (Schr 1637; PSatak P- ja KaakkHäme Kymenl EKarj ESavo KSm Ink), rinn. orasa(salvettu) urosporsas t. -sika; uroskoira t. -kissa (paik. KaakkSm) / (kastrierter) Eber; Rüde, Kater’, ora(i)nen (VarsSm, paik. Satak KaakkSm), oro(i)sa (paik. KaakkSm ja Häme) id., oras (Jusl 1745; harv. VarsSm) ’(salvettu) karju t. porsas’, oro(i) (paik. VarsSm, LUus) id., oro(i)nen (osin VarsSm, ESatak) id., oruinen (paik. LounSm) ’urosporsas
~ ka orattšupottši, orapottšikarju’, orattšusalvamaton (sika)’ | ve oratškarju; urospuolinen (eläin)’, oražkarju
? = mdM urə̑śsalvettu karju
? < ieur (k-ir) *varāśa-, vrt. m-int varāhá-karju’, av varāza- id. — Toisen käsityksen mukaan ainakin ims muodot voivat olla johdoksia sanasta ora (ks. tätä). Vrt. myös uros ja ori sekä oras1.
Lähdekirjallisuus:
  • Lindström 1859 KeltGerm 32 (sm oras ~ m-int varahas)
  • Budenz 1869 NyK 7 36 (sm ~ mdM; ori samaa sanuetta)
  • Tomaschek 1889 SbAW 117 13 (md < av varāza-)
  • Setälä 1896 SUSA 14:3 48 (< ieur)
  • Munkácsi 1901 ÁKE 616 (sm mdM ~ av varaza-)
  • Paasonen 1908–10 FUF 8 67–68 (sm mdM < m-int av)
  • Jacobsohn 1922 AuU 110–11
  • Kalima Vir 1932 106 (vrt. m-int av < k-arj < ieur)
  • *Ruoppila 1947 Kotiel 2 18–25
  • Toivonen 1952 SUSA 56:1 18 (sgr *oraś < esiarj sanskr av)
  • FUV 1955 134 (sm mdM ~ m-int av)
  • SKES 1958 436 (+ ka ve ? mdM; ? < k-arj; ims ehkä osaksi johdoksia sanasta ora)
  • E. Itkonen 1968 NyK 70 353
  • Joki 1973 SUST 151 296 (sm mdM ? < k-arj)
  • UEW 1988 720 (sm ? ~ mdM ? < k-arj)
  • Koivulehto Esit 1995 (varh. k-ir)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Länsiuralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Budenz 1896 NyK: 36 = mkš urǝźi ’salvettu karju’ [ks. tarkemmin]
Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Tomaschek 1889 SbAW: 13 mkš ← ir [ks. tarkemmin!]
Gamkrelidze & Ivanov 1984: 924 Tarkennus: iranilaislaina Iranilainen laina (ei kanta-arjalaisia lainasanoja ur kielissä)
Koivulehto 1999 PP: 215–16 + Tarkennus: ← kar ns. o-lainoissa kuten ora, orpo, suoli, voi, vuori, vuosi, oras, osa, porsas ja sota kar *a/*ā → sgr o (/ō) silloinkin kun se < kie *e/*ē, koska lähtökielessä vokaali oli jossain määrin labiaalinen; samanlainen edustus on varhaisimmissa ba ja ge lainoissa
Lubotsky 2001 SUST: 312 Lisätieto Nimenomaan ← ir, koska ar sana alkujaan keskiaasialainen substraattisana
Katz 2003: 206 Lisätieto varhaiskanta-ar
Parpola 2005: 44–5 Tarkennus: varhaiskanta-ar laina Lähtömuoto *vorāźha
Holopainen 2019: 313–314 + Tarkennus: kanta-arjalainen laina *ć osoittaa sanan jo kar lainaksi, ar sanan substraattialkuperä ei este varhaiselle lainalle; *o on kar *a:n substituutio, *w:n labialisoivaa vaikutusta

EVE:n sana-artikkeli

EVE:orasa

Keskustelu

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:orasa/th:

Rupesin miettimään tämän sanan rekonstruktiota ja lainaetymologiaa tarkemmin. Lainaetymologiassa ei siis ole mitään epäilystä sinänsä, mutta miten tämä UEW:sta löytyvä Ahlqvistin mokšan muoto: urə̑s -- miten tässä on päästy palatalisaatiosta eroon? Voisiko siis olla länsiuralin *worasi tms., josta sitten mokšaan ś etuvokaalin edellä? Vai onko Ahlqvistin merkkaama muoto ihan vailla todistusvoimaa?

Olen itse vimmatusti vastustanut ajatuksia pitää tätä länsiuralilaista sanaa iranilaisena lainana (näinhän on ehdottanut esimerkiksi Lubotsky 2001), koska ś tietenkin viittaa lainautumiseen kantaindoiranista. Jos sanaan rekonstruoitaisiin *s eikä ś, voisi sana tietysti olla lainaa avestatyyppisestä muodosta, jossa olisi jo z.

Keresztesin mordvan konsonanttimonografiassa listataan seuraavat muodot:

"M urtzi 'verschnittener Eber': (MRS) ypoзи, (G A) uŕəs (!), (Paas. P) urəś, (RB) urëś, (Ahl.) uri̥s, (Wit.) ures: borof u. 'Wildeber'; E (Wied.) ruzejcyr"

Tässäkin nuo muodot, jotka näyttävät ei-palataalisilta, ovat epämääräisistä vanhoista lähteistä. Tietääkö joku, ovatko nämä täydellisen epäluotettavia? Mites nämä murteiden G ja A muodot? --Sholopainen (keskustelu) 25. toukokuuta 2020 kello 20.44 (EEST)

Ahlqvistin ja vanhempien aikojen lähteille epäjohdonmukainen liudennuksen merkitseminen on kyllä aika tyypillistä. G/A-murteiden mahdollisen liudennuksen sananloppuisen kadon säännöllisyydestä en tiedä, mutta ŕ:n nojalla epäilisin että joko liudennusmerkki on lipsahtanut väärälle konsonantille tai sitten näiden kehitys on ollut urəś > *uŕəś > uŕəs. Paasosella on muuten lisäksi ersästä tuota Wiedemannin sanaa vastaava alkuheittoinen (tai sisäheitto + metateesi?) ruźej (Ba Večk Is) ~ ruźi·j (Kad) ~ ruźɨj (Kal), jossa liudennus on säännöllisesti säilynyt. Mokšassa toisinaan on ainakin etuvokaalien edellä sekundääriä ś:ää tai ź:tä (esim. sevəms ~ śevəms 'syödä', säŕgä ~ śäŕgä 'särki'), ersässä sen sijaan yleensä ei.
— Itse olen muuten sillä kannalla että liudennuksesta todistaisi mordvan lisäksi myös suomen murreasu oraisa, mutta tästä lisää eräässä tulevassa olevassa artikkelissa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 25. toukokuuta 2020 kello 21.17 (EEST)

Joo, vähän arvelinkin, että tähän tyyliin tämä selittyy. Ei siinä mitään, kanta-arjalainen lainaetymologia siis on ja pysyy. --Sholopainen (keskustelu) 25. toukokuuta 2020 kello 22.14 (EEST)