Etymologiadata talk:imsm:härkä/KBL

Hei! Avaan aineiston kommentoinnin toteamalla että analyysisi ä-edustuksen affektiivisuudesta on jännä. Mielessä kuitenkin käy, olisikohan hypoteesi *r̥ > *är hienosäädettävissä myös vielä muutenkin. Avoin vartalovokaali tuntuisi nimittäin foneettisesti uskottavalta syyltä *ä-edustukseen. Pitäisi kuitenkin tsekata muukin aineisto tämän mahdollisuuden varalta.

Sivuhuomiona lisäisin, että muotoilu "lehmä … on tarkoittanut kesyä" tuntuu liian vahvalta. Pitäisin Katzin *lekšma- 'merkitty' -selitystä itämerensuomen kannalta ainakin yhtä uskottavana, mordvan kannalta jopa parempana: siellähän tavataankin merkitys 'hevonen', ja hevosta ei tunneta erityisen kesynä kotieläimenä, sen sijaan kylläkin "läheisemmin omistettuna" (esim. usein henkilökohtaisena). --J. Pystynen (lähetä viesti) 23. helmikuuta 2020 kello 09.29 (EET)

Avoin vartalovokaali *ä-edutuksen selittäjänä on kieltämättä hyvä ajatus, mutta toisaalta vastaesimerkkinä on ainakin *kärmes.

Hyvä, että Juho kiinnitti huomiota affektiselitykseen, sitä voisi ehkä sana-artikkelissa avata hiukan enemmän. --Sholopainen (keskustelu) 6. maaliskuuta 2020 kello 18.52 (EET)

Voinko saada viitteen tuohon Katzin lehmä-selitykseen? En ollut siihen vielä törmännyt, mutta se kuulostaa lupaavalta. Ä:n affektiivisuuteen on turvauduttu myös ätelä-sanan balttilaisperäisyyttä selitettäessä. Mksm *kärmes voi palautua e-asteiseen lähtömuotoon, härmä ja märkä joko a- tai e-asteiseen, joten härkä-sanan palauttamiselle katoasteiseen (ba *-ir-) ei jää kovin hyviä perusteita, kun merkityssuhdekin on mikä on. --Sjunttila (keskustelu) 24. maaliskuuta 2020 kello 23.28 (EET)