Etymologiadata:imsm:härkä/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HÄRKÄ > sm ka härkä, ve vi uk härg, va ärtšä, li a̋rga s.

A sonni; B kuohittu urosnauta (työjuhtana); C kuohittu urosporo; D uroshirvi; E Cottus quadricornis, merihärkä, härkäsimppu

Merkitysten levikki
B ABd Ab AbC Ad Ade AbC Ad A A Ad
ABE
B B B B B AB
AB B B AB

vsm vvi vuk AB

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šärkä

← baP *žargā < kba *źargā > lt žargà 1 askel, harppaus; 2 jalat harallaan seisova

~ lt žìrgas 1 ratsuhevonen; 4 tukipuu; 5 teline, jolle turkki t. villa ripustetaan; lv ziȓgs 1 hevonen; 4 valjakko; pr sirgis ori

⇐ kba *źerg- (pr. *-ia-) > lt žer̃g|ti: -ia: -ė 1 levittää (jalkansa); istua hajasäärin (hevosen selässä); 2 astua, ottaa askel; 3 astua, harpata jnk yli; nousta, kiivetä jhonk; 4 harppoa, kävellä pitkin askelin; 5 (viikatteesta) jättää heinää leikkaamatta, harppoa heinän yli; 6 refl. jakautua; 7 astua jtak vastaan hyökätä (sanallisesti)

Thomsen 1890: 98, 249–51 esittää lainautumista lt s:n žìrgas vastineesta, Ba -ir- edustuu Thomsenin mukaan ksm -är-nä kuten s:ssa *kärmes, ja sana on lainautunut luultavassa ba alkumerkityksessänsä ’hajasäärin askeltava (veto)eläin’ t. ’uroseläin’; liettuassa taas arklys ’hevonen’ merkitsee alun perin ’kyntävää’ [mistä taas Smoczyński SEJL tulkitsee, että žirgas on nimen omaan ratsu eikä missään tapauksessa vetoeläin]. Kalima 1936a: 103 tulkitsee ba lähtösanan merkitykseksi ’ponnisteleva, uppiniskainen eläin’.

Uuden muunnelman etymologiasta esittää Liukkonen 1994b: 90. Sen mukaan lähtömuotona on ollut ba *žargā, joka on apofoniasuhteessa lt sanan žirgas kanssa. Ba -ar- edustuu ksm -är-nä mahdollisesti affektin takia, samoin kuin lainoissa *härmä ja *märkä; s:ssa *kärmes taas edustuu ba -er- (Liukkonen 1999: 54).

Ritter 1998d: 114 ja Koivulehto 1998a: 238 eivät Liukkosen tavoin pidä Thomsenin edellyttämää vokaaliedustusta ongelmallisena. Ritter esittää ksm -i-:n levenneen h-n ja k-n jäljessä -l-n ja -r-n edellä, mikä selittäisi myös tavallisemman lainaedustuksen ba -ir- → ims -er-. Koivulehdon mukaan taas *harmëi, *härkä ja *kärmes ovat lainautuneet jo ennen kehityksen ie -- > ba -ir- päättymistä.

Liukkosen 1999: 54–6 mukaan lainan lähtökielen vastine lienee tarkoittanut ’hajareisin seisten vastaan hangoittelevaa’, vrt. lehmä, joka on tarkoittanut ’kesyä’ (~ lehmus ’pehmeä ja helposti työstettävä puu’); Lt žargà on vain muodollisesti feminiini, samoin kuin Liukkosen merkitysparalleeliksi esittämä pajód|žarga ’hurjapää, rasavilli; kelvoton’. Venckutė 2001: 127–8 vertaa merkitystä myös lt a:iin išžargas ’hajareisin seisova’.

Päätelmät

Merkitys C < B ja D < A, kun taas E voi metaforisesti palautua kumpaankin. Monet murre-esimerkit voi tulkita sekä merkityksen A että B kautta, mutta kummankin ulottuminen kielialueen laidalta laidalle on silti selvää. Onkin mahdollista, että ksm alkumerkitys on ollut yleisempi ’urosnauta’.

Ritterin tarjoama -är-yhtymän äänteellinen selitys on typologisesti erikoinen ja tekee varmoista balttilaislainoista *hirvi ja *kirves ongelman. Koivulehdon oletus selittää -ir- ja -er-edustusten vaihtelun, muttei -är-edustusta, eivätkä sitä tue muut balttilaislainojen ikäyskriteerit (^Junttila 2015c: 179). Liukkosen selitys on äänteellisesti ongelmattomin ja semanttisestikin riittävän perusteltu. Affektiivisiksi selitetty etuvokaalinen edustus on myös ba lainoilla *tüktär ja *ätelä; vrt. myös *härmä ja *harmëi sekä etuvokaaliset rinnakkaisasut s:lla *ankërijas.

← ba *žargā.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V