Etymologiadata:imsm:härmä/KBL

*HÄRMÄ > sm ka härmä, va (h)ärmä, vi uk härm, li a̋rma s.

A jääkidekerros kylmällä pinnalla, kuura (uud.); ohut pakkaslumi; kaste; B usva, tihku(sade), pilvi(harso); C seitti, harso, pitsi; D hämärä; E a. perso

Merkitysten levikki

	Abc	Abd	Abce	Abd			A	A	A
A	A	A	A	A	Ab
A		A	A	A

vsm A

⇒ Ep Sa härmi D; ink härmi, Lo Hä (Ep Sa Kk Ek) ink va R L S härme, Kk härmen A; ~ Hä härve C

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šärmä

← baP *šermā < kba *śerma^h > lv sęȓma huurre, härmä, kuura

t. ← baP *šarmā < kba *śarma- > lt šar̃mas, šarmà, lv saȓma ym., ^harmi

Etymologiaa esittää Thomsen 1890: 92, 221. Lähtömuodoksi ei hänen mukaansa tarvitse olettaa ba -er-llistä muotoa, sillä lt a:ta vastaa sm ä myös sanassa *ätelä'; samoin Koivulehto 1986a: 144. Liukkonen 1999: 38–9 tarkentaa, että ksm *šarma sai etuvokaalisen variantin *šärmä ilmeisesti kylmään sääilmiöön liitetyn affektin vaikutuksesta.

Päätelmät

Merkitykset AB kuuluvat selvästi yhteen, ja levikin perusteella A vaikuttaa vanhemmalta; tätä tukee C, joka on selitettävissä A:n metaforana. D lienee tarttunut *hämä-sanueesta, erityisesti sm s:sta hämärä. E on ilmeisesti myös erotettava (selitys?).

Ba etymologia on semanttisesti erinomainen. Ba *šarmā on mahdollinen lähtömuoto, mutta lähtökielessä on yhtä hyvin voinut olla lv muodon sęȓma vastine *šermā, jonka olettaminen lähtömuodoksi on yksinkertaisin ratkaisu.

ABC ← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla

Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V