Etymologiadata talk:imsm:orasa

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:orasa/th:

Rupesin miettimään tämän sanan rekonstruktiota ja lainaetymologiaa tarkemmin. Lainaetymologiassa ei siis ole mitään epäilystä sinänsä, mutta miten tämä UEW:sta löytyvä Ahlqvistin mokšan muoto: urə̑s -- miten tässä on päästy palatalisaatiosta eroon? Voisiko siis olla länsiuralin *worasi tms., josta sitten mokšaan ś etuvokaalin edellä? Vai onko Ahlqvistin merkkaama muoto ihan vailla todistusvoimaa?

Olen itse vimmatusti vastustanut ajatuksia pitää tätä länsiuralilaista sanaa iranilaisena lainana (näinhän on ehdottanut esimerkiksi Lubotsky 2001), koska ś tietenkin viittaa lainautumiseen kantaindoiranista. Jos sanaan rekonstruoitaisiin *s eikä ś, voisi sana tietysti olla lainaa avestatyyppisestä muodosta, jossa olisi jo z.

Keresztesin mordvan konsonanttimonografiassa listataan seuraavat muodot:

"M urtzi 'verschnittener Eber': (MRS) ypoзи, (G A) uŕəs (!), (Paas. P) urəś, (RB) urëś, (Ahl.) uri̥s, (Wit.) ures: borof u. 'Wildeber'; E (Wied.) ruzejcyr"

Tässäkin nuo muodot, jotka näyttävät ei-palataalisilta, ovat epämääräisistä vanhoista lähteistä. Tietääkö joku, ovatko nämä täydellisen epäluotettavia? Mites nämä murteiden G ja A muodot? --Sholopainen (keskustelu) 25. toukokuuta 2020 kello 20.44 (EEST)

Ahlqvistin ja vanhempien aikojen lähteille epäjohdonmukainen liudennuksen merkitseminen on kyllä aika tyypillistä. G/A-murteiden mahdollisen liudennuksen sananloppuisen kadon säännöllisyydestä en tiedä, mutta ŕ:n nojalla epäilisin että joko liudennusmerkki on lipsahtanut väärälle konsonantille tai sitten näiden kehitys on ollut urəś > *uŕəś > uŕəs. Paasosella on muuten lisäksi ersästä tuota Wiedemannin sanaa vastaava alkuheittoinen (tai sisäheitto + metateesi?) ruźej (Ba Večk Is) ~ ruźi·j (Kad) ~ ruźɨj (Kal), jossa liudennus on säännöllisesti säilynyt. Mokšassa toisinaan on ainakin etuvokaalien edellä sekundääriä ś:ää tai ź:tä (esim. sevəms ~ śevəms 'syödä', säŕgä ~ śäŕgä 'särki'), ersässä sen sijaan yleensä ei.

— Itse olen muuten sillä kannalla että liudennuksesta todistaisi mordvan lisäksi myös suomen murreasu oraisa, mutta tästä lisää eräässä tulevassa olevassa artikkelissa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 25. toukokuuta 2020 kello 21.17 (EEST)

Joo, vähän arvelinkin, että tähän tyyliin tämä selittyy. Ei siinä mitään, kanta-arjalainen lainaetymologia siis on ja pysyy. --Sholopainen (keskustelu) 25. toukokuuta 2020 kello 22.14 (EEST)

Mordvan sana näyttää olevan minulta huomaamatta jäänyt osittainen tavunsulaumatapaus (vrt. Junttila SUST 100: 127–30 ja liite). Kaikkiin kuuteen löytämääni sanueeseen olen rekonstruoinut sulauman kmd *-urə̑- > *-r̥- > md murt. -ro- ~ -ru- ~ -or- ~ -ur- ~ -ə̑r-, joka sana- ja murrekohtaisesti on voinut jäädä tapahtumatta, niin kuin mokšan muodossa urə̑ś ~ urə̑źi.

Kantamordvan *urə̑ś- viittaa esimordvalaiseen muotoon *orəćV-, koska kaikkiin tunnettuihin vokaalinsulaumiin on osallistunut toisen tavun suppea vokaali. Väljän toisen tavun vokaalin edustuksen puuttuminen liittyy kuitenkin siihen, että r:ää edeltävä ensi tavun vokaali olisi yleensä toisen tavun a:n edeltä kadonnut kokonaan, mutta koska sananalkuinen (tai *w:n jälkeinen) vokaali ei ole tunnetuissa tapauksissa kadonnut kantamordvasta, on myös kehitys *oraś- > *urə̑ś- ollut mahdollinen ennen vokaalinsulaumaa.

Huomiotta on jäänyt, että olkoon lähtömuoto *(w)oraća, *(w)oraćə, *(w)orəća tai *(w)orəćə, päädytään joka tapauksessa samaan kantasuomen muotoon: ensin *(w)oraća > *(w)oraćə tai *(w)orəća > *(w)orəćə, sitten *(w)oraćə > *orasi > *orajh > *orëjh tai *(w)orəćə > *orësi > *orëjh. Jokainen lähtöasu tuottaa mksm muodon *orih, jos vain hyväksytään s:n heikentyminen jo varhaisessa vaiheessa ennen kolmannen tavun päättäneen i:n metateesia sen edelle. Muullakaan tavalla ei orih-muodon -h:ta ole onnistuttu selittämään, sillä kantagermaanisiin lainoihin palautuva is-pääte ei missään sanassa ole tuottanut varianttia -ih.

Muodosta orih voi suffiksinvaihdon kautta selittää eteläisen itämerensuomen 'karjua' merkitsevät sanat: eteläviron orik, viron orikas ja liivin voʾŕki, joita suomen murteissakin vastaa orkko 'karju'. Äärimmäisen epätavallinen -ih on vaihtunut tavalliseen suffiksiin. Suomen oraisa selittyy pääteainekseltansa harvinaisen orih-muodon uudelleenhahmottumisella ora-sanan (adjektiivi)johdokseksi 'se, jolla on ora (= penis)', harvinaisempi oras taas tämän motivaation hämärtymisellä.

Kantasanan orih merkityksen siirtyminen 'uroshevoselle' puolestaan on yhtä hyvin mahdollista kuin siirtymä '(ori)hevonen' > 'härkä' sanalla härkä. Tässä tapauksessa taustalla ovat varmaankin vaikuttaneet kontaktikielten sanat, muinaisskandinaavin ors 'hevonen' ja venäjän орь 'ori'. --Sjunttila (keskustelu) 11. huhtikuuta 2025 kello 03.11 (EEST)