Etymologiadata:imsm:piha
*piha
Vastineet:
mksm. *piha < kksm. *pišša < vksm. *pïčča (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
piha (Martti n. 1580; yl., harv. lounmurt. KarjKann Ink PSm) ’Hof, Vorplatz’, merk. murt. myös ’karja-aitaus; kodin ympäristö, koti; kylä’, yhd. karjapiha, hevospiha, miespiha ’asuinrakennusten puoli länsisuomalaisessa pihapiirissä’, pihamaa, pihapuu, pihapiiri; johd. pihasalla ’ulkosalla, pihalla; kotosalla’ (ks. myös pihatto)
~ ka piha ’piha, pihamaa, pihapiiri, kartano; koti’ | ly piha ’piha’ | ve piha ’väliseinä, joka erottaa karjapihan t. navetan asuinrakennuksista; väliseinä navetassa’ | ? vi murt. piht (g. piha) ’(kivi)aita’, (Wied) piht (g. piha, pihe) ’salko, aidanseiväs, paaluvarustus’, pihe (g. pihte) ’seiväs, riuku, humalasalko’ (sm > lpLu pihē ’pihamaa’)
~ ka piha ’piha, pihamaa, pihapiiri, kartano; koti’ | ly piha ’piha’ | ve piha ’väliseinä, joka erottaa karjapihan t. navetan asuinrakennuksista; väliseinä navetassa’ | ? vi murt. piht (g. piha) ’(kivi)aita’, (Wied) piht (g. piha, pihe) ’salko, aidanseiväs, paaluvarustus’, pihe (g. pihte) ’seiväs, riuku, humalasalko’ (sm > lpLu pihē ’pihamaa’)
= tšerL pitšə, I pet́śə, petšə ’aita, aitaus’, L kuδə̑-witšə, I kudo-petše ’piha’ | votj putš ’seiväs’, keńer-putš ’aidanseiväs’ | syrj potš ’riuku, aidanseiväs’, potše̮s ’aita’ (> vogP pūsas, ostjP pǫšas ’poro-, karja-, hevosaitaus’).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 369 (sm ~ vi pihha)
- Budenz 1869 NyK 7 34 (sm ~ tšer)
- Ahlqvist 1871 KO 106 (+ ka; mahd. lyhentymä germ-peräisestä pihatto sanasta)
- Setälä 1902–03 FUF 2 223–24 (+ votj syrj vog ostj)
- Karjalainen 1905 SUST 23 143 (vog ostj < syrj)
- Toivonen 1928 FUF 19 80 (+ ostjE puš-juχ ’verkon nostosalko’)
- Collinder 1938 SUST 74 138 (lp < sm)
- Posti 1953–54 FUF 31 10 (+ ve)
- FUV 1955 107
- SKES 1962 541 (+ ly; ?? ostjE)
- EEW 1982–83 2017 (vi piht ~ sm pihtipieli, ks. pihti)
- Katz 1988 UAJ Neue Folge 8 10–11 (< germ)
- UEW 1988 729–30 (sm ~ tšer votj syrj (> vogP ostjP); ostjE lainaa joko tästä tai toisesta syrj originaalista)
- Sammallahti 1988 UrLang 553
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Budenz 1869 NyK: 34 | = mari l pičǝ, pečǝ ’aita, aitaus' | |||||
| Setälä 1902–03 FUF: 223–24 | Tarkennus: lisää vastineita | + ko poč, ud puč ’seiväs’, ha, ms | ||||
| UEW 1988: s.v. *piča | Tarkennus: ha ms lainoja, eivät vastineita | |||||
| Sammallahti 1988: 553 | Tarkennus: sm-pe *pičča | |||||
| Aikio 2014 JoLR: 139 | Vastaan (puoltoargumentein) | Vastineiden vokaalivastaavuudet ovat epäsäännöllisiä ja ehdotetut rekonstruktiot *piča ja *pičča epäuskottavia. |
Hylätty etymologia: ← ge *weiχsa- ’kylä’, vrt. goot weihs, ks. LÄGLOS s.v. piha
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Affrikaatat
Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:piha/th:
Taitaa olla aika vähän esimerkkejä, joissa itämerensuomen h on kur *čč:n jatkaja. Onko kenelläkään tietoa, onko tätä (rinnastusta tai äänteenmuutosta) käsitelty viime aikoina tarkemmin missään? --Sholopainen (keskustelu) 12. syyskuuta 2020 kello 21.04 (EEST)
- Sammallahtea tarkempaa tämän joukon etymologioiden käsittelyä en muista nähneeni, kannatusta äänteenmuutokselle sinänsä on kyllä senkin jälkeen ollut, esim. Petri ehdottaa "Kantasuomen konsonanttihistoriassa" kehitysreittiä *čč > *tš > *šš > *h. --J. Pystynen (lähetä viesti) 12. syyskuuta 2020 kello 23.28 (EEST)
- Lisäsin nyt viitteen Aikioon (2014), en ollut huomannut hänen käsitelleen tätä sanaa lyhyesti. Sekä UEW:n *piča että Sammallahden *pičča ovat hänen mukaansa ongelmallisia, ja vokaalivastaavuudetkin epäsäännöllisiä ("deviant"), mutta rinnastusta ei käsitellä sen tarkemmin. --Sholopainen (keskustelu) 27. syyskuuta 2020 kello 16.29 (EEST)
- Ei uudempi lähde, mutta bibliografisena pikkuhuomiona: Suomessa ehdotus *čč > *h tuntuu tulleen tunnetuksi vasta 80-luvulla Sammallahden (1988) myötä, mutta huomasin että hänen siteeraamansa Honti (1981) puolestaan saakin sen jo Moórilta (1952, ALH 2). Moórilla myös on jo näkemyksenä, että tämän vastineet ovat lisäksi permissä säilyneet soinnittomina. Ainoa selvä ja Sammallahdenkin hyväksymä esimerkki kuitenkin näyttäisi olevan juuri tämä *pičča (muissa onkin perm. š ja/tai itämerensuomessa jokin konsonanttiyhtymä kuten *jh tai *hl). Samassa jutussa kerättynä myös kaikenlaisia epävarmempia todisteita muista kielihaaroista sekä vastaavia perusteita kontrastille *ć : *ćć. --J. Pystynen (lähetä viesti) 15. maaliskuuta 2021 kello 20.03 (EET)
- Lisäsin nyt viitteen Aikioon (2014), en ollut huomannut hänen käsitelleen tätä sanaa lyhyesti. Sekä UEW:n *piča että Sammallahden *pičča ovat hänen mukaansa ongelmallisia, ja vokaalivastaavuudetkin epäsäännöllisiä ("deviant"), mutta rinnastusta ei käsitellä sen tarkemmin. --Sholopainen (keskustelu) 27. syyskuuta 2020 kello 16.29 (EEST)