Etymologiadata:imsm:hukta

*hukta

Vastineet:

• Suomi: huhta
• Karjala: huuhta
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: uht
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *hukta < kksm. *šukta < vksm. *šukta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

huhta (Agr; länsimurt.), huuhta (itämurt.) ’kaski(maa) / Schwende’
~ ka huuhta ’huhta, poltettu kaski’ | ly hūht(e̮) ’huhta (ruista kasvava)’ | vi murt. uht (g. uha) ’risu-, heinäkasa; perkiö, kaski’: uhta põletada ’polttaa kaskea’, uha, uhe (g. uhte) ’kaskeksi kaadettu metsä’

= mdE tšuvto, M šufta ’puu’. Sanaa on arveltu baltt lainaksi (baltt *šukta < ieur *ḱuk-to- ’sytytetty’). Ks. myös huhtikuu.

Lähdekirjallisuus:

• VW 1 1874 173 (sm ~ mdE)
• Setälä 1890–91 ÄH 199 (+ ka mdM)
• Toivonen 1916–20 SUSA 34:2b 7 (+ vi)
• Posti 1953–54 FUF 31 38 (+ ly)
• SKES 1955 83
• Koivulehto 1985 Esit (< baltt)
• T. Itkonen Vir 1987 169, 179
• UEW 1988 788

[huhta Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Länsiuralilainen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
VW 1874: 173					= еrs [чувто mkš] šufta ’puu’

Balttilaisperäinen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Itkonen T 1987 Vir: 179					= md; (Koivulehto) ← ba *šukta- vrt. av
Koivulehto 1990 NyK: 129		+	+		Tarkennus: = ers чувто, mkš šufta ’puu’ < *šukta ← ba *šukta, vrt. av (upa-)šuxta ’sytytetty’	Md ’kaski’ > ’puu’, vrt. vi kask ’kaski’ > ’koivu’; myös aisa on ba laina, jonka lähtömuodon vastine on säilynyt ar kielissä, muttei baltissa
Koivulehto 1991: 31 32 98		+			Puolesta	Varhaisia ie-peräistä viljelysanastoa on runsaasti, mm. kaski
Salo 1997: 51 104		+			Puolesta	Virosta tunnetaan viljanjyvän jälki vasarakirvesajan saviastiasta
Junttila 2012 SUST 266: 272		+	-		Vaihtoehtoisena	Lähtömuotoa ei tavata ba kielistä; balttilaisperäistä kaskiviljelysanastoa ovat myös kulo sekä epävarmat halme ja ätelä, kun taas vanhin peltoviljelysanasto on germaanisperäistä

Arjalaisperäinen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Koivulehto 1999 Poluilla: 225–26 233		+	+		= ers чувто, mkš šufta ’puu’ < *čukta ← kir *tsukta- > av (upa-)suxta, pers sūxt sūxta ’sytytetty’, oss syğd Digor suğd ’käryävä, kärventynyt, palanut; palo, palopaikka’	Md merkitys ’puu’ < ’polttopuu’ t. ’kulomaalle kasvanut puu’, vrt. smLou kaski ’nuori koivu’; lähtömuoto ← kia *ćukta- < ie pf. partis. *ḱuk-to verbistä *ḱewk-e/o- ’palaa, hehkua’ (EWAia II 655-6); ims sanan taustaa valaisevat erityisesti oss merkitykset, myös samaan sanueeseen kuuluva sūg ’polttopuut, halot’ < ir *sauka- ’liekki, tuli’ < kir *tsauka-
Koivulehto 2000 JIEStM: 27 37	x	+			Puolesta	Odotuksenvastainen md u (eikä o) viittaa lainaan; myös merkitykseltänsä läheiset tuhka, a(a)hku ja kaski sekä saaP gutna 'tuhka' ovat vanhoja lainoja ie kielistä
Koivulehto 2007 SUST: 253	+				Puolesta	Ur č ← kir ts myös lainoissa saaP muohcu (= sm mato) 'koi' ja (= ma udm) boazu 'poro'
Holopainen 2019: 264–65	x	+	x		Tarkennus: < *šukta (ei **čukta) ← kir *tsuxta- (ei **tsukta-); md sanue erillislainaa; lienee lainautunut samoihin aikoihin kuin länsiuralilaiset substraattisanat	Aikio (2015 LU 4–5) on osoittanut, että kur č aina > ims t; myös md sanoihin voidaan palauttaa *š-; md u viittaa nimenomaan rinnakkaislainaan, ja tällaiset äänteelliset erot ovat tyypillisiä länsiuralin substraattisanoille kuten lehmä ja vehnä; lainoille tyypillisesti ims merkitys on suppeampi kuin lähtökielen, md merkitys taas on laajentunut toiseen suuntaan; maanviljelyssanoista myös ohra on ← kir
Pystynen 2020 FUF: 79	+				Tarkennus: ← keski-ir. *suxta-	Äännesubstituutio *s → *š olisi katsottavissa ir. suppean vokaalin etiseksi, mille voitaisiin esittää rinnakkaistapauksena *hüvä

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli

EVE:n sana-artikkeli

EVE:huhta