huhta

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hukta

suomen huhta
karjalan huuhta
vepsän '
vatjan '
viron uht
eteläviron '
liivin '

Levikki ja merkitykset

Karjalasta ja suomesta löytyvä merkitys 'kaskimaa, poltettu kaski' voidaan olettaa kantasuomen sanan merkitykseksi. Viron murteista löytyy 'kasken' ohella myös 'risukasan, heinäkasan' merkitys, joka on selvästi toissijainen.

Alkuperä

Kantasuomen sana voidaan palauttaa varhaisempaan asuun *šukta, ja sanalle on esitetty vastineita mordvalaiskielistä: ersän чувто ja mokšan šufta 'puu' vastaavat kantasuomen sanaa konsonantistoltaan mutta vokaalisuhde on epäsäännöllinen (säännöllinen vastaavuus kantasuomen *u:lle olisi mordvalaiskielissä o). Luultavaa onkin, että sana on rinnakkainen lainasana iranilaisesta kantakielestä mordvalaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten edeltäjiin. Lähtömuotona on pidetty kantairanin adjektiivia (alun perin partisiippimuotoa) *tsuxtas 'poltettu', jota edustaa muun muassa avestakielen upa.suxtō 'sytytetty'. Lainaselitys on äänteellisesti ja semanttisesti uskottava. Itämerensuomalaisten kielten 'kaskeen' viittava merkitys selittyy hyvin iranilaisen sanan merkityksestä, mutta mordvalaiskielten merkityksen täytyy olla sekundaari: 'kaski' > 'puu'. Samankaltainen merkityksenmuutos on tapahtunut viron sanassa kask (< kantasuomen *kaski), joka tarkoittaa 'koivua'.