Etymologiadata:imsm:peiko(i)

*peiko(i)

Vastineet:

• Suomi: peikko←
• Karjala: peikoine←
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: peig
• Eteläviro: peig
• Liivi:

mksm. *peiko(i)

SSA:n sana-artikkeli

peikko (Hemm 1605; laajalti murt.) ’paha henki, jk pelättävä olio; haltija; pahankurinen, häijy ihminen t. eläin / böser Geist, Unhold, Kobold; widerspenstiges, bösartiges Wesen (Mensch od. Tier)’, peukko (paik. länsimurt.) id.
~ ka peikoine ’?onneton, kovaosainen (itk.)’.

? < germ *faiǥjaz, vrt. mn feigr ’kuolemaan mää-rätty; kuollut’, nr feg ’pelkuri(mainen)’. On esitetty, että samaan yhteyteen kuuluisi myös vi peig(mees) ’sulhanen’; merk. kehitys olisi tällöin ollut ’lainsuojaton’ > ’morsiamenryöstäjä’ > ’kosija’. Vrt. peijakas, peijas ja pekko.

Lähdekirjallisuus:

• Juslenius 1745 SSC 265 (peico ~ peijacas, peijaiset)
• Diefenbach 1851 VWGoth 1 337 (< baltt, vrt. liett pykullas ’paholainen’)
• Reinholm 1853 HednDop 64 (sm ~ vi peig)
• Mikkola 1905–06 FUF 5 138 (peijas, peikko < germ *faigjaz)
• Karsten 1915 GFL 119–20 (+ ka; < germ), 183 (voi olla myös lyhennelmä sanasta peijakas)
• Mägiste 1928 Demin 99 (sm ? ~ vi peig)
• Nirvi 1952 Suomi 106:1 46–47 (vi peig ? < *peiepoeg ’pitopoika’)
• Vries 1961 AnEW 115
• SKES 1962 510–11
• Ritter 1977 Sprache 23 173 (< baltt, vrt. liett paĩkas ’huono, tarpeeton; itsepintainen; typerä’)
• *Nirvi 1982 Suomi 123:3 104–119 (~ vi peig)

[peikko Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:peikko