Etymologiadata:imsm:pe(i)ttä-

*pe(i)ttä-

Vastineet:

• Suomi: peittää
• Karjala: peitteä
• Vepsä: peitta
• Vatja: peittää
• Pohjoisviro: pe(i)tma
• Eteläviro: petmä
• Liivi:

mksm. *pe(i)ttä- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

peittää (Agr; yl.) ’(be-, ver)decken’, johd. peittyä, peitellä, peite, peitto merk. myös ’piilo, kätkö (kaakkmurt.)’, peittosilla (kaakkmurt.) ’piilosilla’
~ ink peittǟ ’peittää; kätkeä, piilottaa’, peitto ’piilo’ | ka peitteä ’piilottaa, kätkeä; kattaa; salata’, peittyö ’peittyä’, peitellä, peitto ’peittäminen; kätkö’, peitossa ’piilossa; salaa’, peittoisilla(h) ’piilosilla’, peitottši ’salaa’ | ly peit́t́ädä ’piilottaa, kätkeä’, peittäzettä ’piiloutua’, peit́eltä ’peitellä, salailla’, peitos ’piilossa’, peitotši ’salaa’ | ve pītta, peitta ’piilottaa, kätkeä’, pīttakse̮, peittaze̮ ’piileksiä’, pīt́öitši, peite̮itši ’salaa’ | va peittǟ ’peittää; kätkeä’, peitto ’kätkö, piilo’ | vi peita ’piilottaa, kätkeä’, peit (g. peidu) ’peitto, kätkö’, peituda ’piiloutua; piileksiä’ (sm > lpN bæiˈtet (In Ko Kld T) ’kätkeä, salata’).

Mikäli -ttä- on kausat.-johdin, sanan alkuperäinen kantavartalo *pej(e)- voisi olla lainaa germ v:stä *bēja- (> *bāja-, vrt. mys bājen, ns bähen ’hautoa (lämpimillä kääreillä tms.); paahtaa’; viimeksi main. sanaan on katsottu pohjautuvan myös paistaa, ks. tätä). Vrt. myös peijas.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 351 (sm ~ vi)
• Lönnrot 1854 Enare 246 (sm ~ lpN In)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 99 (+ ve)
• Qvigstad 1881 Beiträge 57
• Ojansuu 1916 SKTT 172 (+ ka)
• Vaigla 1926 EKeel 5 25
• Mägiste 1953 CB 1 122–24 (pei- ~ pee- + ttä)
• Mägiste 1962 CB 8–9 293
• SKES 1962 512 (+ ly va)
• *Koivulehto 1981 PBB(T) 103 195–98 (< germ)
• *Koivulehto 1981 SFU 17 170–73
• T. Itkonen Vir 1983 212–13 (peittää ’kätkeä’ ven merkityslaina, vrt. ven pokrýt́ ’peittää’, skryt́ ’kätkeä’)
• Häkkinen 1987 ES 229
• Ritter 1993 Studien 100 (? < germ)

[peittää Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:peittää

Keskustelu

Eteläviron pi̬i̬tmä (< *peettä-) viittaa ilmeisestikin samanlaiseen muodon kahtalaisuuteen kuin verbeissä *kee-ttä- ~ *kei-ttä- ja *suu-tta- ~ *sui-tta-. Onkohan tällaisia tapauksia enempää, ja onko tämän variaation syntyä koskaan käsitelty missään? (Ja mistä tuo sana pi̬i̬tmä muuten löytyy, en ainakaan äkkiseltään löytänyt sitä sanakirjoista?) --Ante Aikio (keskustelu) 2. joulukuuta 2023 kello 10.01 (EET)

Ainakin EMS näyttää tuntevan pi̬i̬tmä-variantin Tarton murrealueen pitäjistä (Rannu, Nõo, Rõngu). --Juha Kuokkala (keskustelu) 5. joulukuuta 2023 kello 00.05 (EET)

Olen elänyt kauan käsityksessä, että keittää olisi vanha *-j-johdos eli *ke-i-ttä- < *kee-j-ttä-, mutta tämän olenkin tainnut alkujaan luoda ainoastaan lukemalla ehkä SKRK:n esitystä aiheesta virheellisesti. Mitään selvää viitettä tällaiselle en ainakaan enää osaa löytää.

V. 1949 artikkelissaanhan Itkonen selittää kahtalaisuutta konsonantti- ja vokaalivartaloiden erolla (*kej-ttä- vs. *keje-ttä > *kee-ttä-) tai sitten kronologiaerolla (*kee-ttä- uudempi johdos vasta kantaverbin kehityksen *kej- > *kee- jälkeen). Nykytilanteessa tämä ei aivan sellaisenaan enää toimi, mutta joillakin korjauksilla tätä voisi yrittää pelastaa. On toki epäilyttävää, että kaikissa kolmessa tapauksessa löytyy juuri vastaavuus pitkä vokaali etelästä ~ diftongi pohjoisesta, eikä juuri mitään merkityseroa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 19. maaliskuuta 2024 kello 00.02 (EET)