Etymologiadata:imsm:haina

From Sanat

*haina

Vastineet:

mksm. *haina < kksm. *šajna < vksm. *šajna (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

Etymologiadata:imsm:haina/ssa

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen
Lähde, s. Väite Argumentit
Thomsen 1869: 33 < *haina ← ba *šainas vrt. lt šiẽnas [id.]; ~ saa suoidni [’heinä, ruoho’]
Donner 1884: 262 264 + Tarkennus: vrt. myös lv siens id. Lt š:ää vastaa ba lainoissa h
Hanusz 1886 RozpriSpraw: 271 + Tarkennus: vrt. myös pl siano id.
Thomsen 1890: 101–2 147 223 + + + Tarkennus: lähtömuotona ba neutri, vrt. mksl n сѣно id. Sm vi -ei- ei ole alkuperäinen, vaan < -ai-, kuten osoittavat li āina, vs hain ja psaa suoidni id., vrt. myös reisi, seinä ja seiväs; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, harja, härkä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä
Būga 1908: 23–4 + Tarkennus: ← esilt šēna- Lähtömuodon vastine on kr κοινά ’rehu’
Būga 1921 ŠvD: 34–5 + Tarkennus: lähtömuotona ba n *šeinan Lähtömuoto ⇐ kie *ḱoino-m
Karsten 1922 Översikt (B3): 58 + Puolesta (← ba *-ai-) Myös sm leipä ja keihäs palautuvat -ai-llisiin (ge) lähtömuotoihin
Jacobsohn 1925 ANF: 268–9 + Puolesta (← ba *-ai-) Eteläviron, liivin ja saamen -ai-kannan alkuperäisyydestä todistaa myös seisoa-verbin edustus, vs saisa- ~ psaa čuožžo-
Nieminen 1957 NPhM: 30 Tarkennus: Lähtömuotona ba n *šainan
Skardžius 1957 ZSlPh: 377 Tarkennus: Lähtömuotona ba m *šeinas
Nirvi 1964 Suomi (1): 152 + Puolesta Sama ims vokaalivaihtelu on ba lainassa leinä
Kazlauskas 1968 Ba: 125–6 x Puolesta Ims -ai-lliset ja -ei-lliset muodot ovat voineet lainautua eri ba murteista [ks. tarkemmin]
Kiparsky 1968 Vir: 311–2 x Puolesta Ims diftongivaihtelu tuskin palautuu ba murrevariaatioon, koska mistään ba murteesta ei ole löydetty ai ~ ei -vaihtelua samoista sanoista, ja koska sama vartalo on myös seisoa-sanassa
Mažiulis 1970: 85 Tarkennus: Lähtömuotona iba n *šeina
Liukkonen 1973 Vir: 17 22–3 25 + Tarkennus: < ksm *šajna ← ba Sama ims vokaalivaihtelu on ba lainassa reikä; ba lainojen mukana yleistynyt e_a-kombinaatio levisi sporadisesti sanoihin, joihin se alun perin ei kuulunut, ja näin muodostuneet ej_a-sanat muuttuivat edelleen ej_ä-sanoiksi
Koivulehto 1979 FS Fromm: 137 + Puolesta Balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa ovat myös korsi ja siikanen
Sammallahti 1984 Juuret: 143 + Puolesta Ennen ba kosketuksia ksm ej oli hyvin harvinainen tai puuttui kokonaan
Koivulehto 1990 ImsKielik: 148–9 + Puolesta (← ba *-ai-) Sl ja kr edustukset edellyttävät kba lähtömuotoon -ai-diftongin, joka > iba -ie- kuten esim. sanoissa lt dieveris ja piemuo [ks. tarkemmin]
Mažiulis 1997 s.v. salta: 51 + x Tarkennus: ← ba *śeinan Ba a-vartaloisen neutrin pääte ei ollut *-a vaan *-an, mutta lähtömuodon -n uudelleenhahmottui ksm:ssa taivutuspäätteeksi ja jäi siksi pois lainavartalosta
2007 s.v. šienas: 635 Puolesta (← ba *-ei-) Lähtömuotona ba murt. *šeina- < *šaina-
Kallio 2008 FS Kortlandt: 274 + Puolesta (← ba *-ai-) Lähtömuodossa baP ai, joka palautuu kba diftongeihin ai ja ei
Vaba 2011 KjK: 753 + Puolesta Balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa ovat myös halme, herne, kupo, ohdake, pahmas, pelu, rahje, rouhia, siemen, vako sekä vi kõblas ja uba
Heikkilä 2013 Vir: 583–92 + Puolesta (← ba *-ai-) Pohjoisen ja keskisen ims:n äänteenmuutos ai > ei tapahtui konsonanttien l, r, s ja š jäljessä
Aikio 2014 LU: 90 + Puolesta (← ba *-ai-) Sm -ei- on < ksm *-ai- kaikissa kantasuomea vanhemmissa esiintymissä
Kallio 2014 FFF: 159 + Puolesta [Esimerkkejä *ai > *ei -muutoksesta mksm Suomenlahden kantamurteessa]
Vaba 2014 LU: 23 + Puolesta Lv murteissa -n-suffiksin eteen kehittynyt epenteettinen vokaali ei edustu ba lainoissa, joitten lähtömurteessa sitä ei siis ollut: heinä, herne, hihna, kaarna, reuna, seinä, vaarna.
Lang 2016 ESUKA 7: 17 + Puolesta Balttilaiskielen korkea prestiisi kontaktiaikana toi kantasuomeen luksuslainoja kuten sanat sisar, morsian, tytär, heimo, hammas, kaula, leuka, napa, leppä, metsä, harakka, tyhjä, heinä ja halla.
Lang 2018: 208 + Puolesta Balttilaisperäistä alkeellisesta kaskiviljelystä todistavaa sanastoa ovat myös hanhi, puuro, suova, talkoot, tarha, vakka ja vuona.

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli

Keskustelu

Alkuperäisen *ai:n todisteeksi voisi esittää myös suomen lounaismurteissa osin esiintyvän asun heina-, joka näkyy säästyneen kehitykseltä *ëi-a > *ei-ä. Esiintyy myös täysin vastaava *saina > seina- (nämä mainitsee yhdessä jo Paasonen 1901). Tällä tuntuu olevan mahdollisesti mielenkiintoisia seurauksia suomen murteiden ja pohjoisten ims. kielten luokittelulle: se voisi viitata muutoksen *ë > *e levinneen eri murteisiin eri aikaan. Kumpikin suhteellinen kronologia olisivat silti mahdollisia:

  1. esitaivalsalon *hëina ≡ mutta muu pksm. *hëina > heinä; vasta tämän jälkeen molemmissa yleinen *ë > e.
  2. pksm. *ë > e; tämän jälkeen muualla kuin Taivalsalossa vielä *ei-a > *ei-ä.

Jälkimmäinen olisi foneettisesti ongelmattomampi (ei tarvitse olettaa ensi- ja jälkitavun samanaikaista muutosta) mutta äännehistorian kokonaiskuvan kannalta vaikeampi (miten tähän sovitettaisiin heijata, leikata, peijaat yms.)? Edellistä tulkintaa eli Taivalsalon murrealueen hyvin varhaista eriytymistä taas puoltaisi maantiede ja se, että sama murrealue on, vaikkakin hieman eri levikillä, perinteisten näkemysten säästynyt lähes koko muuta länsisuomea sekä 1. vaiheeltaan karjalaa–vepsää koskevalta kehitykseltä *cr > *sr > hr, ja edustaakin virolais(-savolais)tyyppistä kehitystä *cr > *tr. Tästä kuitenkin edelleen > VVr (oor 'ohra' jne.) enkä ole esim. tarkistanut tai nähnyt muiden tarkistaneen, onko tämän kehittyminen *tr:n kautta varma johtopäätös, eli onko muuta alkuperää oleva *hr säilynyt. (Tosin YSuS ei sisällä yhtäkään varmasti kantasuomalaista tapausta; "metateesi" vihreä < *viherä on vepsän ja inkeroisen vastineiden nojalla vasta pksm. jälkeinen. Edes nykysuomessakaan ei juuri ole kuin deskriptiivisanoja tyyliin nuhrata, tuhrata ja uudehkot ruotsalaislainat sahrami, uhri.) --J. Pystynen (lähetä viesti) 15. helmikuuta 2021 kello 09.59 (EET)

Tarkoitat varmaan: Taivassalo? Muodon heina levikki on kyllä laajempikin lounaismurteissa. Muuten tämä voisi olla erillistä kulkeumaa yli Suomenlahden, mutta sitten odottaisi kyllä muitakin e–a-sanoja. Varmaan siis sittenkin säilymä.
Suomenlahden kantamurteessa vaikuttaa olleen jonkinlainen balttilaisia lainoja koskenut etistymistendenssi, enkä ihmettelisi, jos se liittyisi niitten lähtökieleen, vrt. myös vs mõts ~ sm metsä. Ensimmäinen vaihtoehto on siten paljon uskottavampi kuin oletus vasta ë:n katoamisen jälkeisestä erillisestä muutoksesta (*ei-a > *ei-ä) aikana, jona Suomenlahden kantamurre oli jo jakautunut.--Sjunttila (keskustelu) 16. kesäkuuta 2021 kello 22.05 (EEST)
No tosiaan, piti olla Taivassalon.
Suosisin oikeastaan myös *ë:n säilymistä, sikäli kun *tërva > saame *tërvē osoittaa *ë:n säilyneen ainakin saamelaiskontaktien alkamisen jälkeen, mikä kai paremmin sijoittuu vasta lahden pohjoispuolelle. Samaa vaatisi myös ainakin Heikkilän esittämä selitys, että Elimäki-tyypin substraattinimet edustaisivatkin substituutiota *ë → *ë > e… Tämä kyllä ei ole pakottavaa ja ainakaan se ei tunnu uskottavalta, että Heikkilän mainitsema Rovaniemen Ellivaara edustaisi mitään *ë:n säilymistä vielä keskiaikaisiin peräpohjalaismurteisiin asti. --J. Pystynen (lähetä viesti) 17. kesäkuuta 2021 kello 00.13 (EEST)