Etymologiadata:imsm:haina/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HAINA > sm ka heinä, Lo myös heina, ve hein, va einä, vi hein, li āina, uk hain s.

A pellossa, niityllä tms kasvava ruohovartinen kasvi; B heinänteko(aika), kesä; C lääke; myrkky

Merkitysten levikki
Ab Ab A A Ab Ab Ab A Ab Ab A A
A
AB AB AB AB AB A
AC A A A

vsm AB vvi vuk A

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šajna → ksaa 1171 *sōjnē > P (ylsaa) suoidni heinä

← baP *šaina < kba *śaina > lt šiẽnas 1 rehuksi korjattu ja kuivattu heinä; 2 kuiva, kuivunut ruohonkorsi; lv sìens heinä; ksl *sajna > mksl сѣно ym. sl id.

< kie *ḱoinom > kr κοινά rehu (EDBIL, AlEW)

Etymologiaa esittää Thomsen 1869: 33, tarkentaen 1890: 223 että lähtömuotona on ba neutri, vrt. mksl n сѣно id.

Koivulehdon 1990b: 148–9 mukaan sl ja kr edustukset edellyttävät kba lähtömuotoon -ai-diftongin, joka > baI -ie-. Kallio 2008: 274 taas ehdottaa, että ba lainojen lähtökielessä sekä kba ai että ei edustuvat ai:na.

Päätelmät

Liivin C < A lienee lv s:n zāle ’ruoho; lääke’ vaikutusta. B on ongelmitta johdettavissa merkityksestä A, joka on aivan sama kuin ba lähtömuodolla.

← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Kp Pe Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V