Etymologiadata talk:imsm:haina

Alkuperäisen *ai:n todisteeksi voisi esittää myös suomen lounaismurteissa osin esiintyvän asun heina-, joka näkyy säästyneen kehitykseltä *ëi-a > *ei-ä. Esiintyy myös täysin vastaava *saina > seina- (nämä mainitsee yhdessä jo Paasonen 1901). Tällä tuntuu olevan mahdollisesti mielenkiintoisia seurauksia suomen murteiden ja pohjoisten ims. kielten luokittelulle: se voisi viitata muutoksen *ë > *e levinneen eri murteisiin eri aikaan. Kumpikin suhteellinen kronologia olisivat silti mahdollisia:

1. esitaivalsalon *hëina ≡ mutta muu pksm. *hëina > heinä; vasta tämän jälkeen molemmissa yleinen *ë > e.
2. pksm. *ë > e; tämän jälkeen muualla kuin Taivalsalossa vielä *ei-a > *ei-ä.

Jälkimmäinen olisi foneettisesti ongelmattomampi (ei tarvitse olettaa ensi- ja jälkitavun samanaikaista muutosta) mutta äännehistorian kokonaiskuvan kannalta vaikeampi (miten tähän sovitettaisiin heijata, leikata, peijaat yms.)? Edellistä tulkintaa eli Taivalsalon murrealueen hyvin varhaista eriytymistä taas puoltaisi maantiede ja se, että sama murrealue on, vaikkakin hieman eri levikillä, perinteisten näkemysten säästynyt lähes koko muuta länsisuomea sekä 1. vaiheeltaan karjalaa–vepsää koskevalta kehitykseltä *cr > *sr > hr, ja edustaakin virolais(-savolais)tyyppistä kehitystä *cr > *tr. Tästä kuitenkin edelleen > VVr (oor 'ohra' jne.) enkä ole esim. tarkistanut tai nähnyt muiden tarkistaneen, onko tämän kehittyminen *tr:n kautta varma johtopäätös, eli onko muuta alkuperää oleva *hr säilynyt. (Tosin YSuS ei sisällä yhtäkään varmasti kantasuomalaista tapausta; "metateesi" vihreä < *viherä on vepsän ja inkeroisen vastineiden nojalla vasta pksm. jälkeinen. Edes nykysuomessakaan ei juuri ole kuin deskriptiivisanoja tyyliin nuhrata, tuhrata ja uudehkot ruotsalaislainat sahrami, uhri.) --J. Pystynen (lähetä viesti) 15. helmikuuta 2021 kello 09.59 (EET)

Tarkoitat varmaan: Taivassalo? Muodon heina levikki on kyllä laajempikin lounaismurteissa. Muuten tämä voisi olla erillistä kulkeumaa yli Suomenlahden, mutta sitten odottaisi kyllä muitakin e–a-sanoja. Varmaan siis sittenkin säilymä.

Suomenlahden kantamurteessa vaikuttaa olleen jonkinlainen balttilaisia lainoja koskenut etistymistendenssi, enkä ihmettelisi, jos se liittyisi niitten lähtökieleen, vrt. myös vs mõts ~ sm metsä. Ensimmäinen vaihtoehto on siten paljon uskottavampi kuin oletus vasta ë:n katoamisen jälkeisestä erillisestä muutoksesta (*ei-a > *ei-ä) aikana, jona Suomenlahden kantamurre oli jo jakautunut.--Sjunttila (keskustelu) 16. kesäkuuta 2021 kello 22.05 (EEST)

No tosiaan, piti olla Taivassalon.

Suosisin oikeastaan myös *ë:n säilymistä, sikäli kun *tërva > saame *tërvē osoittaa *ë:n säilyneen ainakin saamelaiskontaktien alkamisen jälkeen, mikä kai paremmin sijoittuu vasta lahden pohjoispuolelle. Samaa vaatisi myös ainakin Heikkilän esittämä selitys, että Elimäki-tyypin substraattinimet edustaisivatkin substituutiota *ë → *ë > e… Tämä kyllä ei ole pakottavaa ja ainakaan se ei tunnu uskottavalta, että Heikkilän mainitsema Rovaniemen Ellivaara edustaisi mitään *ë:n säilymistä vielä keskiaikaisiin peräpohjalaismurteisiin asti. --J. Pystynen (lähetä viesti) 17. kesäkuuta 2021 kello 00.13 (EEST)