Etymologiadata:imsm:inhi-minen
*inhi-minen
Vastineet:
- Suomi: ihminen
- Karjala: imehnine
- Vepsä: inehmoi
- Vatja: inehmiin
- Pohjoisviro: inimene
- Eteläviro: inemine
- Liivi: S imi
mksm. *inhi-minen < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
ihminen (yl.) ’Mensch’, murt. imeinen, iniminen, aik. myös ihmeno, imehno, imeno, inehmo, inehminen, inehmino, imehinen, (vanh. kiel. jo Agr) inhiminen, inheminen, inihminen, johd. inhimillinen (Agr)
~ ink inhimin, inmihīn, inmīn, inimäine, inimeine ’ihminen’ | ka imehnine, inehmine ’id.; nainen’ | ly inahmoi, ińehmińe ’naisihminen, nainen’ | ve ińehmoi, -mō, -me̮i ’kömpelö, laiska t. kivulloinen ihminen; naisesta käytetty haukkumasana’ | va inehmīn, (Kukk) inimäinä, -mäine ’ihminen’ | vi inimene, (murt.) inemine id. | li (Sal) imi id. (sm > lpR innemi, innim: paha innemi ’paholainen’)
~ ink inhimin, inmihīn, inmīn, inimäine, inimeine ’ihminen’ | ka imehnine, inehmine ’id.; nainen’ | ly inahmoi, ińehmińe ’naisihminen, nainen’ | ve ińehmoi, -mō, -me̮i ’kömpelö, laiska t. kivulloinen ihminen; naisesta käytetty haukkumasana’ | va inehmīn, (Kukk) inimäinä, -mäine ’ihminen’ | vi inimene, (murt.) inemine id. | li (Sal) imi id. (sm > lpR innemi, innim: paha innemi ’paholainen’)
? = mdE inže, M indži ’vieras, vierailija’.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Sjögren 1849 MélR 1 183 (+ li)
- Ahlqvist 1856 WotGr 125 (+ va)
- Setälä 1890–91 ÄH 271 (+ ka)
- Toivonen 1923 Suomi 5:2 368 (+ md)
- SKES 1955 102 (+ ly md; ? smJr ńenetsʾ, Jn ennet́e, T ŋanasaŋ ’ihminen, samojedi’)
- FUV2 1977 37 (? sam, ei md)
- Häkkinen 1987 ES 60–61
- Koivulehto 1991 SbÖAW 566 79–82 (< ieur)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Kesken; jatkan lähipäivinä
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ojansuu 1909 Vir: 77–80 | Kantamuoto inehminen ~ imehninen joko < johd. *ilme-hinen tai < *imehmes- < yhdyss. *imeh-mees | |||||
| Koponen 2000 CT: 100–12 | Tarkennus: Kontaminaatiokehityksiä johdoksista (*)imehinen (⇐ imeh) ja ilminen (⇐ ilma; = saaP âlmâš) |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Toivonen 1923 Suomi: 368 | + | ⇐ *inše- t. *ineš- = ers инже, mkš ińǯi 'vieras' | ||||
| Koivulehto 1991: 80 | - | Vastaan | suhde ims i ~ md i viittaa lainaan, perintösanoissa olisi ~ md e, vrt. kivi | |||
| Koponen 2000 CT: 108–9 | Vastaan | ims vartalovariantit inhVm-, inehm- sekundaareja |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1991: 79–82 | x | + | + | ⇐ *inhi-m- ⇐ *inhi- = ers инже, mkš ińǯi 'vieras' < ims-md *inše ← kie/esige/esiar, joko *ǵn̥h1- > mia jā́ḥ 'jälkeläinen; olento', t. (⇒) *ǵn̥h1-e/o- > msk kon-r 'poika; ylhäinen mies', t. (⇒) *ǵn̥h1-ye/o- > msk kyn, mysa kunni 'sukupuoli; perhe; laji', meng cynn 'id.; perhe, kansa' | *ǵ- → i-, kuten sanassa ihme, koska odotuksenmukainen j- (kuten sanassa ajaa) olisi tässä fonotaktisesti mahdoton; suhde ims i ~ md i viittaa lainaan (perintösanoissa olisi ~ md e); ims–md *š > ksm *h edustaa kie laryngaalia; ie–ims–md semanttisena paralleelina sm kansa = saaP guossi 'vieras, vierailija'; kantamuodon merkitys saattoi olla 'suku', 'perhe', 'jälkeläinen', 'mies' tm. ie lähtömuotoa läheisempi kuin johdoksen 'ihminen'; johdoksessa *-m- kuten sanassa sydä-m-inen; lähtömuoto ⇐ kie *ǵenh1- 'synnyttää' | |
| Viitso 1992 LU: 167 | - | - | Vastaan | äännekehitys *inhi- > sm ih- selittämättä (sm ihminen todnäk. ei tähän, vaan ← ba, vrt. lt vk. žmuõ: akk. žmunį id.); -m-aines selittämättä | ||
| Ritter 1993: 157 | x | Vastaan | (ba lainalle myös *ihmi- > *imhi- > *inhi- olisi mahdollinen kehitys, mutta vokaalin puolesta sopivaa lähtömuotoa ei löydy, eikä ims lainasubstituutioissa ole proteettisia vokaaleita;) ajaa on nuorempi laina, jossa laryngaalit eivät enää edustu, eikä sen lähtömuodossa välttämättä kie ǵ ollut pysynyt klusiilina | |||
| Koivulehto 1994 LU: 4–5 | x | + | Tarkennus: md ? ← ksm | (sm ihmisen erottaminen ims synonyymeistänsä epätodnäk.;) md i viittaa varhaiseen ims lainaan | ||
| Ritter 2001 FS Katz: 225 | - | Vastaan | merkitys 'ihminen' kaukana kie *ǵenh1-juuren merkityksestä 'siittää' | |||
| Koivulehto 2001 FUF: 72 | + | Puolesta | ims muotojen moninaisuus viittaa laina-alkuperään | |||
| Rédei 2001 symp: 311–2 | - | - | Vastaan | deverbaalinen *-še- jää selittämättä, jos oletetaan kie *ǵn̥ → ims–vo *in-; edellyttää merkityksenmuutosta 'jälkeläinen' > 'ihminen' | ||
| Hyllested 2014: 15 | - | - | Vastaan | kie laryngaalien substituutio → ur *š kyseenalainen; useimmat ims kielet viittaavat lähtöasuun *inehminen; md merkitys 'vieras' kaukana 'ihmisestä' | ||
| Kaplinski 2014 KjK: 240 | - | Vastaan | kielen ydinsanastoa lainataan harvoin, jos koskaan | |||
| Holopainen 2021 SUSA: 216–7 | - | - | Vastaan | substituutiolle kie *ǵ- → ur *i- ei paralleeleja [ihme ei ← kie] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1999: 61–2 | + | + | ← ba partis. fem. *inžinmī (→ ers инже, mkš ińǯi 'vieras') > lt įžymì 'tunnettu [miel.: merkittävä, kuuluisa, nimekäs]' | ba *-nm- → vksm *-m-, kuten sanoissa himo ja ihme, koska kohdekielessä ei ollut -mn-yhtymää; ims merkitys kehittynyt 'naistuttava' > 'naisystävä, vaimo' > 'ihminen', feminiininen merkityskomponentti säilynyt ka–ly–ve sanassa; md merkitys 'vierailija' lähellä ba merkitystä 'tuttu' [merkitysparalleeleja] | ||
| Rédei 2000 LU: 228 | - | Vastaan | oletettu merkityksenkehitys monimutkaisuuttansa epätodnäk. lainalle | |||
| Koivulehto 2001 FUF: 55 | - | - | Vastaan | oletetulla lähtömuodolla merkitykset 'merkittävä, kuuluisa, nimekäs'; lt prefiksijohdosadjektiivilla ei voinut olla vastinetta ba lainojen lähtökielessä >3000 v. sitten | ||
| Grünthal 2012 SUST: 314 | - | + | Puolesta | md sanan äänteellinen yhteensopimattomuus ja todnäk. erillinen balttilaisperäisyys tukevat lainaetymologiaa | ||
| Hyllested 2014: 15–6 | + | Puolesta (vaihtoehtoisena) | substituutio ba *ž → ims *h säännöllinen | |||
| Junttila 2015: 201 | - | + | Vastaan (puoltoargumentein) | konkreettistarkoitteinen sana olisi tuskin lainautunut partisiipista; koska leksikaalistuneita prefiksinomineita on lähes kaikissa ie kielissä, niitä todnäk. oli myös ba lainojen lähtökielessä |
Hylätyt etymologiat:
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Juho on vuoden 2015 CIFU-esitelmässään esittänyt, että sekä imsm että mordvan vastineet voidaan palauttaa *jenšV-tyyppiseen asuun. Vaikuttaa uskottavalta, ja tällaisen rekonstruktion voisi mielestäni tänne sanakirjaan lisätä, kun tästä tietueesta varhaiskantasuomen rekonstruktio puuttuu kokonaan.
Toisaalta tätä imsm-mordvalaista sanuetta on pidetty myös substraattisanana (näin Zhivlov 2015), mikä johtunee siitä, että vokaalivastaavuus on näennäisen epäsäännöllinen, mutta tästä päästään eroon Juhon ehdottamalla tavalla. Tietysti näin suppean läntisen levikin valossa jokin substraattialkuperä olisi myös mahdollinen, mutta sana ei merkityksensä puolesta sovi niin hyvin siihen varsin selvien substraattisanojen joukkoon, jossa ovat sika, haapa, pähkinä ja monet muut.
Sanalle esitettyä indoeurooppalaista etymologiaa en pidä *š:n takia kovin vakuuttavana, oli vokaalirekonstruktio sitten mikä tahansa. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 1. helmikuuta 2021 kello 22.07 (EET)
- Oli Ojansuun–Koposen selitysvarianteista muuten mitä mieltä tahansa, niin minusta heillä on pointtia siinä, että laajemmassa ims. kontekstissa inhi-vartalovariantti näyttää sekundaarilta – h:n metateesithän ovat säännönmukaisesti tavanneet tapahtua sanan lopusta alkuun päin eikä päinvastoin. Vaikuttaa hieman suomikeskeiseltä olettaa inhimistä vanhimmaksi muotovariantiksi. (Toisaalta kuten Esko Koivusalo (SUST 228: 250) toteaa, suomessakin tämä muoto näyttää esiintyneen lähinnä vanhassa kirkkokielessä, johon se olisi ehkä saattanut päätyä aikanaan inkerinmaalta novgorodilaislähtöisen kristillistämisen yhteydessä.) Mutta kantasuomen rekonstruktiomuodossakin voi siis vielä olla säätämistä, sikäli kuin nyt tällaisia epäselviä tapauksia halutaan säätää. --Juha Kuokkala (keskustelu) 26. maaliskuuta 2021 kello 01.17 (EET)
- Minun mielestäni kannattaa tarpeen mukaan kyllä säätää, jos uutta selvyyttä tulee. Täytyypä perejtyä tuohon -h-metateesiasiaan tarkemmin. Kiintoisia huomioita.
- Mitenhän todennäköisiä tällaiset novgorodilaisen kristillistämisen myötä levinneet kehitykset ovat? Siis ei varmasti kulttuurihistorian valossa mikään huono selitys sinänsä, mutta olisi hyvä nähdä jotain rinnakkaistapauksia, muuten tuntuu vähän spekulatiiviselta. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 26. maaliskuuta 2021 kello 01.22 (EET)
- Metateesihuomio on tosiaan hyvä, samanlainen tapaus on myös esim. kahmalo (< *kamhalo) < *kamahlo. Tämä myös kumonnee mahdollisuuden pitää mordvan sanuetta vastineena. Jonkinlainen sanahahmon kontraktio *InVšV > *InžV kai olisikin mahdollista, mutta tällöin *i- edellyttäisi vokaalistolle lähinnä lähtöasua *(j)enäšV, millaisesta itämerensuomessa ei ole mitään todisteita.
- Muutakin epäselvää vielä jää, esim. kumpi varianteista inehmine(n) ja imehnine(n) on vanhempi? Yhtäältä voisi olettaa esim. "dissimiloivaa metateesiä" *m…n…n > n…m…n, toisaalta jotain sanueen imeh (tai imeä??) vaikutusta, jos kyse ei ole suoraan tämän johdoksesta. Hieman eri dissimilaatiota lisäksi edustanee tverinkarjalan imehline. Ensi näkemältä rinnakkaisjohdoksen oloinen vepsän inehmoi ikävä kyllä ei taida todistaa ineh-asujen alkuperäisyydestä, koska -oi-johdokset muutenkin on usein muodostettu "leikaten" / "suffiksinvaihdolla". — Tai miten selitetään 2. tavun vokaalivastaavuus sm. inhiminen ~ karj. inehmine (ja lyydin inahmoi)? Muodollisesti voisi olettaa taustalle *-ih-vartaloa (siis ? *inih : *inihe-), mikä olisi idässä ensin normaalisti madaltunut *-eh-vartaloksi ja ehkä yleistänyt tämän nominatiiviinkin (vrt. tyyppi *kaunis : *kaunehe-, vepsässä myös oreh < *orih), mutta olisi vaikea selittää miksi tällaista johtamatonta kantasanaa ei ole säilynyt.
- Selittämättömyyksiä on oikeastaan niin paljon, että koko vastinekimppua katsoen tuntuu toistaiseksi arveluttavalta pitää sanuetta edes kantasuomesta periytyvänä. --J. Pystynen (lähetä viesti) 27. maaliskuuta 2021 kello 10.45 (EET)