Etymologiadata:imsm:himo

*himo

Vastineet:

• Suomi: himo
• Karjala: himo
• Vepsä: himo
• Vatja: imo
• Pohjoisviro: himu
• Eteläviro: himo
• Liivi: imū (lainasana ← viro)

mksm. *himo < kksm. *šimo (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

himo (Agr; yl.) ’kiihko, halu / Begierde, Lust’, himokas, himo(i)ta, himottaa
~ ink ka ly ve himo ’halu, himo’ | va imo | vi himu, murt. himo | li imū id. — Sm > nr murt. Sm himo ’himo, kiire’ ja lpN hâbmo, hibmo, In himo ’himo, halu’.

Vertailuja eräisiin etäsukukielten ’iloa’ merkitseviin sanueisiin on pidettävä äänteellisistä syistä epätyydyttävinä.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 164 (sm ~ vi)
• Castrén Suomi 1844 28 (+ lpN hibmu, In himo)
• Lindström Suomi 1852 20 (+ lp hamo)
• Budenz 1867 NyK 6 429 (+ li)
• VW 2 1876 147 (+ va)
• Setälä 1890–91 ÄH 286, 289 (+ ka; lp ? < sm)
• Wichmann 1901 WotjChr 109 (+ ? votj šum ’ilo’)
• Kettunen 1938 LivW 73 (li < vi)
• SKES 1955 76 (+ ly ve)

[himo Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Hylätty etymologia: ← ba *žin-mē, vrt. lt žymė̃ ’tunnus, merkki; jälki’, ks. Koivulehto 2001 FUF 54

Hylätty etymologia: ← ge : kge *giwō, vrt. msk gjó ’ilo, (aisti)nautinto’, ks. 1991 LägLoS s.v. himo

Hylätty etymologia: ur: = udm шум(потыны) ’ilo, riemu’, ks. SSA 1992

EVE:n sana-artikkeli

EVE:himo