Etymologiadata:imsm:imeh

Sanatista

*imeh

Vastineet:

mksm. *imeh < kksm. *imeš < vksm. *imǝš (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ihme (Agr; yl.), murt. imeh, -es, -et, -eWunder’, johd. ihmeellinen, ihmetellä ym.
~ ink ihme, ihmetellä | ka imehihme, kumma; hymyileminen, nauraminen’, imehtieihmetellä; hymyillä, nauraa’ | ly imehtudailahtua’ | va imeihme’, imehtellä, (Kukk) imehelläihmetellä’ | vi ime, E imehihme’, imestada, imetledaihmetellä’ | li iʾmihme
= lpN âmâs (E U Pi Lu In Ko Kld) ’outo; ihme, kumma; vieras’. — Sm > lpN imâš (Lu In) ’ihme’, imâštâllâtihmetellä’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 238a (sm ~ vi)
  • Qvigstad 1881 Beiträge 85 (+ lp imâš)
  • Thomsen 1890 BFB 49 (+ li)
  • Setälä 1890–91 ÄH 309 (+ ka)
  • Wiklund 1894 LpChr 56 (+ lp âmâs)
  • Lagercrantz 1939 LpWsch 187 (lp imâš < sm)
  • SKES 1955 102 (+ ly)
  • Koivulehto 1991 SbÖAW 566 80–81 (ksm < esibaltt)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Indoeurooppaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 1991: 80–1 + + + = saaP amas 'outo, vieras; hassu, kmmallinen', In oomâs 'ihme; outo', Ko õõmâs 'ihme; kumma, ihmeellinen' < vksm *imeš ← esiba(/esige) *ǵn̥(h3)-m- > ba *žin-m- > *žīm- > lt žymė̃, lv z̀ime 'merkki, enne' *ǵ- → i-, kuten sanassa ihminen, koska odotuksenmukainen j- (kuten sanassa ajaa) olisi tässä fonotaktisesti mahdoton, *n̥m → *m, koska *nm-yhtymää ei ollut ja pitkät nasaalit syntyivät myöhemmin, - ba ja ge lainoille tyypillinen pääte; jos lähtömuodon mahd. laryngaali olisi substituoitu → ksm *š, olisi saatu homonyymi s:lle *inši-mi > ihminen; semanttisesti vrt. taika ← ge *taikna > sa Zeichen 'merkki, enne'; lähtömuoto *m-johdos ~ kr γνῶμα 'tuntomerkki' ⇐ kie *ǵneh3- 'tunnistaa, tuntea' ⇒ msk kyn, kynsl 'ihme' [ym. ge]; merkitykseen 'ihme' vrt. lt sanueeseen kuuluvat žynỹs 'taikuri' ja žynià 'uutinen, tieto; taide; taika'
Koivulehto 1992 SUSA: 178–82 + + x Tarkennus: = saa ← kie–esiba *ǵn̥(h3)-m- (? > *ǵinm-, josta myös → *imeš mahdollinen) > lt lv ims h-metateesistä [ks. tarkemmin]; [lisää semanttisia paralleeleja;] ei (ur) kantasanaa tiedossa; lt lv ē-vartalot toissijaisia ja niitä ksm lainoissa vastaavat usein *-johdokset, vrt. Häme; ie juuresta myös > lt žinóti, lv zinât tietää, tuntea, m-johdoksena ven зна́мя 'lippu' (tämä pidentymäasteinen, lt ja lv johdokset katoasteisia, kr jompikumpi)
Viitso 1993 LU: 174–5 + Tarkennus: < ksm *išnm- ← kie *ǵn̥(h3)-m- substituutiossa proteettinen i-, *išnmeš yhtäältä > *išmeš > sm ihme, toisaalta > *inmeš > viron ime
Koivulehto 1994 LU: 4–5 - Tarkennus: ei < ksm *- ims lainasubstituutioissa ei proteettisia vokaaleita
Aikio 2015 LU: 9–10 - - Vastaan fonologisesti hyvin monimutkainen etymologia eikä sovi hantin vastineeseen
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Liukkonen 1999: 59–61 + + + ← ba *žin-m-is, vrt. lt žymė̃ 'merkki, enne' < *žinmē ksm dissimilaatio *šimeš > *imeš, vrt. lt pupà, lv pupa 'papu' → va upa, vi uba ~ li pubā id.; *nm → *m, koska *nm-yhtymää ei ollut; ba lähtömuotona *jo-vartalo, jollaiset lainoissa substituoidaan *- t. *es-vartaloina [esimerkkejä lt *ē- ja *jo-vartaloiden vaihtelusta]; [sem. paralleeleja 'merkki' ~ 'ihme']
Rédei 2000 LU: 228 - - Vastaan *š-n kato ja *-nm-n substituutio ongelmallisia; oletettu merkityksenkehitys ongelmallinen
Nilsson 2001 LBa: 187 x Puolesta (vasta-argumentein) š-n katoa ei voi puolustaa va upa-sanan balttilaisperäisyydellä; sama metateesi sanassa perhe
Nikkilä 2001 FUF: 187 - - Vastaan š-n katoa ei voi puolustaa va upa-sanan balttilaisperäisyydellä; lähtömuodon *jo-vartalo rekonstruoitu pelkän lainaoletuksen pohjalta
Koivulehto 2001 FUF: 56 - Vastaan ksm lainoista *šomeš > home ja hame ei ole *š- dissimilaatiossa kadonnut, sanaan *iša > hiha on jopa syntynyt proteettinen *š-
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Aikio 2015 LU: 8–9 x = saaP amas 'outo, vieras; hassu, kummallinen' (< ksaa *e̮me̮s) < *imiš ⇐ *imä (> ksaa *e̮mē > saaE ipmie 'epävarmuus' [oik. 'alitajunta, aavistus']) = haS jim, E jem, P jɛm, jem 'tabu' (< kha *jēm) < kur *jemä [saa sanueen keskinäisistä suhteista]; sama vastaavuus ims–saa *i- ~ kha *- sanassa ilma < (Pystynen 2013) *je- [ks. tarkemmin], vrt. samaa äännekehitystä *je- > *ji- > *i- sanassa jyvä
Metsäranta 2020: 126–8 x = saa < *imiš ⇐ *imä = (kpe *jɔma ⇒) ko ëма 'noita(-akka)', ha < kur *jemä [kur *je-alkuisten sanojen edustuksesta komissa;] ko -a adjektiivinjohdin, jolla muodostetut sanat joskus substantivoituneet [esimerkkejä]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ihme

Keskustelu

Eteläsaamen vastine

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:imeh/th:

Vähän ihmettelen, mistä Ante on tuon eteläsaamen sanan ipmie merkityksen saanut (artikkelissa: ’uncertainty, something to be wondered about’). Bergslandin–Maggan sanakirjassa merkityksenä on ’underbevissthet, anelse’ eli ’alitajunta, aavistus’. Hasselbrinkin sanakirjassa sanaa ei vaikuttaisi olevan. --Juha Kuokkala (keskustelu) 2. tammikuuta 2021 kello 19.08 (EET)

Hyvä huomio, eipä itselleni tullut mieleen tällaisia tarkistaa. Álgusta tosin yritin katsoa, onko siellä jotain aiempaa tietoa eteläsaamen sanan etymologiasta, mutta ei löytynyt koko sanaa. Tarkennetaan merkitystä ainakin yleistajuiseen sana-artikkeliin sitten, jos ja kun lisätietoa tulee.
Merkityksenkehityksen kannalta toki kiinnostavaa, jos johtamattoman uralilaisen sanan vastine eteläsaamessa tarkoittaa alitajuntaa, joka on aika abstrakti käsite kuitenkin. Niin ovat tietysti myös 'ihme' ja hantin 'tabu'. Tällaisille sanoille aika hankala rekonstruoida kovin tarkkaa merkitystä kantauralin tasolla. --Sholopainen (keskustelu) 2. tammikuuta 2021 kello 19.15 (EET)
Virhekäännös ei tuntuisi aivan mahdottomalta, norjaksi 'epävarmuus' on uvisse ja 'varmuus' visshet joiden pohjalta pikaisesti luettu **uvissthet tms. luontevasti kääntyisi sekin 'epävarmuudeksi'. Tietysti pitäisi varmistaa Antelta itseltään, eteläsaamea on tunnetusti monta murretta. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. tammikuuta 2021 kello 19.27 (EET)
Joo, Bergsland–Maggalla on muuten myös merkitystä valaiseva esimerkki: ipmien daajedh ’forstå, fatte på føling’ eli suunnilleen kai ’tajuta fiilispohjalta’, ’olla tuntuma/aavistus jostakin’. --Juha Kuokkala (keskustelu) 2. tammikuuta 2021 kello 19.39 (EET)
Tuossa artikkelissa on tosiaan joku virhe koskien tuon ipmie-sanan merkitystä. Epäilemättä olen sitä kirjoittaessani jotenkin kopioinut/muistanut/katsonut väärin, että merkitys olisi 'uvisshet' (= sm. 'epävarmuus') jne. eikä 'underbevissthet' (= 'alitajunta'), enä sittemmin sattunut sanaa enää sanakirjasta tarkistamaan. Adjektiivijohdokselle ipmies annettu merkitys 'strange, causing wonder, difficult to understand' on kuitenkin oikein.
Nyttemmin en ole enää varma, kuinka tuo eteläsaamen sana pitäisi etymologisesti tulkita. Syy on tosin äänteellinen eikä semanttinen; vastoin 2015 kirjoittamaani nuo eteläsaamen sanat eivät palaudu säännönmukaisesti kantasaamen muotoon *e̮mē ja *e̮mē-s, eivätkä oikeastaan mihinkään muotoon. Sananalkuisen i:n eteen pitäisi nimittäin säännönmukaisesti ilmestyä proteettinen j, ja odotuksenmukaiset asut olisivat siis *jipmie ja *jipmies. Toisaalta vaikealta tuota ipmies-adjektiivia tuntuu muiden saamen kielten *e̮me̮s-adjektiivista etymologisesti erottakaan, niin lähellä toisiaanhan sanat ovat. Uralilaiseen etymologiaan laajemmin tämä ongelma ei vaikuttane. --Ante Aikio (keskustelu) 23. helmikuuta 2023 kello 05.19 (EET)