Etymologiadata:imsm:jüvä

Sanatista

*jüvä

Vastineet:

mksm. *jüvä < kksm. *jiwä < vksm. *jewä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

jyvä (Agr; yl.) ’viljakasvin siemen / Korn, Getreide’, jyväslaari’, jyväsinpyssyn tähtäin’, jyvätäpohtaa jyviä
~ ink jüväjyvä’ | ka jyvä | ly d́üvä, d́üve̮ | ve jüvä | va jüvä, ivä id. | vi iva, murt. (j)üväjyvä; ydin’ (lpIn jiyvejyvä’ < sm)
= mdM juvakanat’, E juvodomspohtaa, viskata (viljaa)’ | votj ju, (puitu) vilja’ | syrj ji̮-, ji-, i-: ji̮ki, jiki, ikivihne, akana’ (sm-perm *jüvä < *jevä, *jeva)
< ieur *jeva-, *jevo-, vrt. m-int yávavilja, ohra’, dard , , yåwohra’, av yava-vilja’, oss jæwhirssi’ = liett jãvasviljalaji’, javaĩvilja’ jne. (samJr Jn T jauho, -keitto’ luult. < ir taholta).
Lähdekirjallisuus:
  • Thunmann 1772 Untersuch 89 (sm ~ liett)
  • Ganander 1786 NFL 1 296 (+ vi)
  • Lindström Suomi 1852 29 (+ votj; ~ m-int ym.)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 125 (+ va)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 87 (+ ve)
  • Thomsen 1890 BFB 175 (+ ka)
  • Paasonen 1896 KielLis 12 (+ md)
  • *Jacobsohn 1922 AuU 118
  • Toivonen 1928 SUST 58 229–30 (~ sam)
  • Uotila 1933 SUST 65 252 (+ syrj)
  • SKES 1955 129 (+ ly)
  • FUV 1955 130
  • *Joki 1973 SUST 151 265 (passim)
  • LpIn 1 1986 220
  • UEW 1988 633–34

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Paasonen 1896: 12–13 = mkš juv 'akana', udm ю 'vilja, elo, kylvö(s), laiho; jyvä(t)' ← ar, vrt. mia yáva- 'vilja; jyvä; ohra'
Jacobsohn 1922: 118 + Tarkennus: = mkš udm ← ar *jov- ksm *-ü- kehittynyt aiemmasta takavokaalista, jota mkš ja udm vastineet edellyttävät
Rédei 1986: 50–1 + Tarkennus: = ers юводемс 'pohtaa', mkš < ims–vo *jüwä = udm, ko йи[ки] 'akana' < ims–pe *jewä ← kar *yewa- t. vkir *yeva- > (mia,) av yava- 'vilja', pers ǰav ~ ǰō 'ohra', ossIr jæw 'hirssi'; nen , en d́a- ngan d́aa 'jauho, jauhopuuro' < ksam *jäə ← ir lähtömuoto ~ lt jãvas 'viljalajike'
Koivulehto 1999 PP: 223 + Tarkennus: ? ← vkir *yevo- > av *ew > *üv, kuten vkir lainassa syttyä
Koivulehto 2000 NphM: 236 + Puolesta (← vkar t. vkir) vrt. assimilaatiota *jew- → *ju- sanassa juhla
Katz 2003: 212–3 + Tarkennus: = udm ko nen < kur *jə̑wə̑́ ~ mkš udm nen en ngan < kur *jē̮wə̑ ← vkar < kie akk. *(H)yéwom > mia, av [ks. tarkemmin] lähtömuoto akkusatiivi sanasta < kie *(H)yáwo-
IMSK 2010: 80 + x Tarkennus: = mkš udm, nen 'jauho, jauhopuuro' ← ar > mia av, vrt. lt etäsukukielten edellyttämää takavokaalisuutta eivät vastusta ie kieltenkään muodot, joten ksm *-ü- < *-u- (myöhemmin osassa itämerensuomea - > i-); lähtömuoto ⇐ kie *(H)yew- > heet ewa- 'ohra'
Blažek 2016 kok: 55 x Tarkennus: = mkš udm ko (→ nen) < ims–pe *jüwä ← ar > mia av ym. ar (lukuisia vastineita) lähtömuoto < kie *yéwh1-o- > heet, kr ζειαί 'yksijyvävehnä', miir éorna 'ohra', lt, misl овiнъ 'riihi' ⇐ kie *yewh1- 'kypsyä' [ks. tarkemmin]
Holopainen 2019: 103–5 x + Vastaan (puoltoargumentein) kar *yawa- lähtömuotona sopii md sanoille, muttei selitä esiksm *-e-edustusta, jonka vastineiksi taas pe muodot eivät sovi; lainassa edustuu merkityskehitys kie 'rehu' > ar ja bsl 'vilja'
Indoeurooppalaisperäinen*
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Setälä 1900 SUSA: 32 x Alkuperäväite: < *jeva ← ie (arm t. traakia-fryygia)
Paasonen 1916–20 SUSA: 4–5 x + = md [mkš] juv 'akana', udm ю 'vilja, elo, kylvö(s), laiho; jyvä(t)' ← kie (t. ar) *e-vokaalinen muoto, josta > mia yáva- 'vilja, jyvä; ohra', lt jãvas 'viljalajike'; ≠ ha jem 'siemenet'
Toivonen 1928 SUST: 229–30 x + - Tarkennus: = md [mkš], udm < ksgr (→ nen , en d́a- ngan d́aa 'jauho, jauhopuuro') ← kie (t. ar) *jevo- > mia, av yava- 'vilja', lt
Joki 1973 SUSA: 265 x + + Tarkennus: = ers юводемс 'pohtaa', mkš, udm, ko йи[ки] 'akana' < ksm-pe/sgr *jüwä < *jewa ~ *jewä ← kie t. ir, vrt. mia, av ym. ar, kr, lt, heet; sam ← ir
Koivulehto 1983 SUSA: 183, 187 + + Tarkennus: = pe < ksm-pe *jüwä < *jewä ← esiba *yewo- > lt, vrt. mia ba *ev > av takavokaalin edellä (Stang 1966)
Helimski 1995 kok: 18 Tarkennus: (Koivulehto 1983 SUST [sic!]) ← esiar
Häkkinen & Lempiäinen 1996: 154–7 x x x x Tarkennus: ksm ← esiba; md [sic! "ers" <> "mkš"] ja pe erikseen ← ie (sam joko ← sgr t. ← ar) md ja udm vokaalit epäodotuksenmukaisia; vokalismia ei helposti voi selittää myöhäisistä ie muodoista; jälkitavun vokaali sovittunut vokaalisointuun; ims–md–pe merkitykset läheisiä mutta eivät vastaa toisiansa; kulttuurisanat voivat levitä rinnakkaisia reittejä pitkin nopeasti isolle alueelle [ks. paralleeli]; vastineen puuttuminen marista (ja saamesta) viittaa ims, md ja pe sanojen erilliseen alkuperään yhtä hyvin kuin ha ja sam sanojenkin; pe kielissä ei ba lainoja; lähtömuodon vanhin ie merkitys luultavammin 'vilja' kuin 'ohra' [ks. perustelua]
Koivulehto 2006 FS Carpelan: 160 - Tarkennus: ← ieLu; md pe rinnakkaislainoja
Linde 2007: 44–5 + + Puolesta (ims–pe ← kie) ims–pe kantakieli ajoitetaan välille 3000–2000 eKr., ie kantakielen hajoaminen välille 3000–2500 eKr.
EES 2012: s.v. iva Tarkennus: = ers юв 'vihne; hahtuva, höytyvä'; mkš, pe, ?nen ?en ?ngan ← kie *jeva
Hyllested 2014: 18 + Puolesta paralleelina vokaalinkehitykseen kie *pekw- → ksgr *püšä- [ks. tarkemmin]
Aikio 2015 LU: 9 + Tarkennus: ksm *jivä (> *ivä > va ivä, vi iva) ~ *jüvä < *jewä ← kie *yewo- sama äännekehitys *je- > *ji- > *i- sanoissa ihme ja ilma, alun perin sama ims vokaalivaihtelu sanassa *tivä > *civä (> sm syvä) ~ *tüvä (> li tõvā)
Holopainen 2019: 103–5 x + Tarkennus: ← bsl; md, pe erikseen ← ar t. bsl *-o → *-ä sopii esiar lainaoletukseen, ja ksm *jüwä ← kie *yewo- käy äänteellisesti; (Kallio käsik.) kehitys kie *ew > kbsl *ow myöhempi kuin kie *e > kar *a [e säilynyt bsl taholla pitempään, joten vksm *jewä todnäk ← bsl]; lainassa edustuu merkityskehitys kie 'rehu' > ar ja bsl 'vilja'; lähtömuoto < kie *yewo- > heet, tokB yap 'ohra'

Hylätyt etymologiat: ← ba, vrt. Linde 2007: 44–5

* Tällä sivulla (kanta)baltoslaavilainen alkuperä on toistaiseksi luokassa Indoeurooppalaisperäinen eikä luokassa Balttilaisperäinen. Tätä luokitusta voidaan vielä muuttaa.


EVE:n sana-artikkeli

EVE:jyvä

Keskustelu

Aikio 2015 (StUE 4) huomauttaa viron asun ja vatjan varianttimuodon ivä viittaavan kantasuomessa vielä olleen asun *(j)ivä, ainakin varianttina.

Vatjan ivä VaKS:n mukaan on muuten oikeastaan laajalevikkisempi (keski- ja itävatjassa) kuin jüvä (vain ala-Laukaan seudulla). Periaatteessa siis edellinen voisi olla vatjan ainoa perintöasu ja jälkimmäinen pikemmin inkerois- tai suomalaislainaa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 02.40 (EEST)