jyvä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *jüvä

suomen jyvä
karjalan jyvä
vepsän jüvä
vatjan jüvä
viron iva
eteläviron jüvä
liivin '

Levikki ja merkitykset

Sana jyvä on käytössä kaikkialla itämerensuomessa paitsi liivissä. Merkitys 'jyvä' sillä on koko alueella. Suomen murteissa tavataan myös merkitys '(hiekan tms.) rae, murunen, nokare', suomessa ja karjalassa merkitys 'ampuma-aseen jyvä, jyväsin'. Viron ja eteläviron murteissa tavattavia merkityksiä ovat myös 'jauho(juoma)' ja 'ruoka'.

Alkuperä

Sana on varhainen indoeurooppalainen laina, joka varhaiskantasuomeen rekonstruoidaan *jevä. Tarkasta lainanantajakielestä on esitetty erilaisia käsityksiä, koska kantaindoeurooppalaisen sanan *jéwos 'jyvä (?); rehu (?)' jatkajia esiintyy sekä balttilaisissa että arjalaisissa kielissä, esimerkiksi liettuan jãvas 'vilja, jyvä' ja sanskritin jávaḥ 'jyvä'. Jos sana olisi arjalainen laina, sen täytyisi olla hyvin varhainen, niin sanottu esiarjalainen lainasana, sillä varhaiskantasuomen vokaali *e osoittaa, ettei sanaa ole voitu lainata myöhemmästä kanta-arjan asusta *jáwas. Varhainen esibalttilainen tai baltoslaavilainen lähtömuoto *jéwos vaikuttaa todennäköisimmältä alkuperältä kantasuomen sanalle. Muodollisesti sana voisi olla myös kantaindoeurooppalainen laina, mutta koska kantaindoeuroopan sanan merkitys on mahdollisesti ollut alun perin nimenomaan 'karjan rehu', sopivat tässä mainitut tytärkielten muodot merkitykseltään paremmin itämerensuomen sanan lähtömuodoksi.

Kantasuomen sanan vastineina on pidetty ersän sanaa юв sekä mokšan sanaa juv 'akana' sekä permiläiskielten sanoja udmurtin ю 'vilja' ja komin йи-ки 'vihne'. Koska sanojen vokaalit eivät vastaa kantasuomen sanan vokaaleja säännöllisesti, täytyy mordvalais- ja permiläiskielten sanoja pitää rinnakkaisina lainoina samasta indoeurooppalaisesta sanueesta, luultavasti nimenomaan kanta-arjasta tai kantairanista.