ihme

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *imeh

suomen ihme
karjalan imeh
vepsän '
vatjan ime
viron ime
eteläviron imeh
liivin i’m

Levikki ja merkitykset

Sana merkitsee koko itämerensuomessa hämmästyttävää, kummallista tai yliluonnollista asiaa. Suomessa ja karjalassa sanaa käytetään paitsi substantiivina 'ihme' myös taipumattomana adjektiivina merkityksessä 'outo, kumma'. Karjalassa imeh voi olla lisäksi 'hymy, nauru', mutta itkuvirsissä toisaalta myös 'surullinen'. Muita suomen murteissa esiintyviä merkityksiä ovat 'hämmästys, kummastus' ja 'pula, kiipeli, hätä'. Virossa tavataan myös merkitys 'temppu'.

Alkuperä

Ihme on ilmeisesti uralilainen perintösana, jolla on vastineita saamen ja hantin kielissä. Kantasuomen sanan *imeh muodollisesti tarkka vastine on pohjoissaamen amas 'outo, vieras; hassu, kummallinen, omituinen' (saamen kielistä vastineet puuttuvat vain turjan- ja akkalansaamesta). Molemmat voidaan palauttaa asuun *imǝš, joka lienee vanha johdos. Johtamatonta perusvartaloa *jemä/*jimä voisi edustaa pohjoishantin jim ~ jem 'tabu'. Hantissa sanakanta esiintyy myös 'pyhää' merkitsevissä johdoksissa: pohjoishantin jemǝŋ, itähantin jimǝŋ 'pyhä'.

Näitä sanoja muistuttava eteläsaamen ipmie 'alitajunta, aavistus' on äännesyistä eri alkuperää ja pohjautunee verbiin ipmierdidh 'ihmetellä', uumajansaamen ibmierdit 'tajuta, aavistaa', pohjoissaamen ipmirdit 'ymmärtää', jotka ovat lainaa suomen ymmärtää-verbistä.