Etymologiadata:imsm:imeh/th

Sanatista
Indoeurooppaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 1991: 80–1 + + + = saaP amas 'outo, vieras; hassu, kmmallinen', In oomâs 'ihme; outo', Ko õõmâs 'ihme; kumma, ihmeellinen' < vksm *imeš ← esiba(/esige) *ǵn̥(h3)-m- > ba *žin-m- > *žīm- > lt žymė̃, lv z̀ime 'merkki, enne' *ǵ- → i-, kuten sanassa ihminen, koska odotuksenmukainen j- (kuten sanassa ajaa) olisi tässä fonotaktisesti mahdoton, *n̥m → *m, koska *nm-yhtymää ei ollut ja pitkät nasaalit syntyivät myöhemmin, - ba ja ge lainoille tyypillinen pääte; jos lähtömuodon mahd. laryngaali olisi substituoitu → ksm *š, olisi saatu homonyymi s:lle *inši-mi > ihminen; semanttisesti vrt. taika ← ge *taikna > sa Zeichen 'merkki, enne'; lähtömuoto *m-johdos ~ kr γνῶμα 'tuntomerkki' ⇐ kie *ǵneh3- 'tunnistaa, tuntea' ⇒ msk kyn, kynsl 'ihme' [ym. ge]; merkitykseen 'ihme' vrt. lt sanueeseen kuuluvat žynỹs 'taikuri' ja žynià 'uutinen, tieto; taide; taika'
Koivulehto 1992 SUSA: 178–82 + + x Tarkennus: = saa ← kie–esiba *ǵn̥(h3)-m- (? > *ǵinm-, josta myös → *imeš mahdollinen) > lt lv ims h-metateesistä [ks. tarkemmin]; [lisää semanttisia paralleeleja;] ei (ur) kantasanaa tiedossa; lt lv ē-vartalot toissijaisia ja niitä ksm lainoissa vastaavat usein *-johdokset, vrt. Häme; ie juuresta myös > lt žinóti, lv zinât tietää, tuntea, m-johdoksena ven зна́мя 'lippu' (tämä pidentymäasteinen, lt ja lv johdokset katoasteisia, kr jompikumpi)
Viitso 1993 LU: 174–5 + Tarkennus: < ksm *išnm- ← kie *ǵn̥(h3)-m- substituutiossa proteettinen i-, *išnmeš yhtäältä > *išmeš > sm ihme, toisaalta > *inmeš > viron ime
Koivulehto 1994 LU: 4–5 - Tarkennus: ei < ksm *- ims lainasubstituutioissa ei proteettisia vokaaleita
Aikio 2015 LU: 9–10 - - Vastaan fonologisesti hyvin monimutkainen etymologia eikä sovi hantin vastineeseen
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Liukkonen 1999: 59–61 + + + ← ba *žin-m-is, vrt. lt žymė̃ 'merkki, enne' < *žinmē ksm dissimilaatio *šimeš > *imeš, vrt. lt pupà, lv pupa 'papu' → va upa, vi uba ~ li pubā id.; *nm → *m, koska *nm-yhtymää ei ollut; ba lähtömuotona *jo-vartalo, jollaiset lainoissa substituoidaan *- t. *es-vartaloina [esimerkkejä lt *ē- ja *jo-vartaloiden vaihtelusta]; [sem. paralleeleja 'merkki' ~ 'ihme']
Rédei 2000 LU: 228 - - Vastaan *š-n kato ja *-nm-n substituutio ongelmallisia; oletettu merkityksenkehitys ongelmallinen
Nilsson 2001 LBa: 187 x Puolesta (vasta-argumentein) š-n katoa ei voi puolustaa va upa-sanan balttilaisperäisyydellä; sama metateesi sanassa perhe
Nikkilä 2001 FUF: 187 - - Vastaan š-n katoa ei voi puolustaa va upa-sanan balttilaisperäisyydellä; lähtömuodon *jo-vartalo rekonstruoitu pelkän lainaoletuksen pohjalta
Koivulehto 2001 FUF: 56 - Vastaan ksm lainoista *šomeš > home ja hame ei ole *š- dissimilaatiossa kadonnut, sanaan *iša > hiha on jopa syntynyt proteettinen *š-
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Aikio 2015 LU: 8–9 x = saaP amas 'outo, vieras; hassu, kummallinen' (< ksaa *e̮me̮s) < *imiš ⇐ *imä (> ksaa *e̮mē > saaE ipmie 'epävarmuus' [oik. 'alitajunta, aavistus']) = haS jim, E jem, P jɛm, jem 'tabu' (< kha *jēm) < kur *jemä [saa sanueen keskinäisistä suhteista]; sama vastaavuus ims–saa *i- ~ kha *- sanassa ilma < (Pystynen 2013) *je- [ks. tarkemmin], vrt. samaa äännekehitystä *je- > *ji- > *i- sanassa jyvä
Metsäranta 2020: 126–8 x = saa < *imiš ⇐ *imä = (kpe *jɔma ⇒) ko ëма 'noita(-akka)', ha < kur *jemä [kur *je-alkuisten sanojen edustuksesta komissa;] ko -a adjektiivinjohdin, jolla muodostetut sanat joskus substantivoituneet [esimerkkejä]