Etymologiadata:imsm:inhi-minen/th
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ojansuu 1909 Vir: 77–80 | Kantamuoto inehminen ~ imehninen joko < johd. *ilme-hinen tai < *imehmes- < yhdyss. *imeh-mees | |||||
| Koponen 2000 CT 59: 100–112 | Tarkennus: Kontaminaatiokehityksiä johdoksista (*)imehinen (⇐ imeh) ja ilminen (⇐ ilma; = saaP âlmâš) |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Toivonen 1923 Suomi 5:2: 368 | = mdE inže | |||||
| Koponen 2000 CT 59: 108–109 | Vastaan | Ensitavun vokaali epäsäännöllinen; ims. sanan vartalovariantit inhVm-, inehm- ovat sekundaareja |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1991: 79–82 | imsm + md ← kie/esigerm/esiarj *ǵn̥h1- (*ǵn̥h1-e/o-, *ǵn̥h1-ye/o-) > mint jā́ḥ 'jälkeläinen'; msk kon-r 'poika; ylhäinen mies | Palatovelaarin *i (odotuksenmukaisen *j:n sijasta), koska *jn olisi fonotaktisesti mahdoton |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1999: 61–62 | Baltt. partisiipista *inžinmī > liett įžymì ’tunnettu’ |