Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:pohta-/th

Sanatista
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Setälä 1894: 280 + ? = udm пуж, ko пож '(jauho)seula'
Toivonen 1928: 112–13 + = ers понжавтомс 'pohtaa', mkš ponžaftǝms 'puhdistaa viljaa; viskata', pe
Koivulehto 1991: 92–3 - Vastaan Vokaalivastaavuudet eivät säännöllisiä [ks. tarkemmin]
Onomatopoieettinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Rytkönen 1940: 42, 70 onom. ~ puhdas
Ritter 1994–95 PhiFU: 4–5 + + Tarkennus: onom. ~ puhua = saa[P] bossut 'puhaltaa, huohottaa, puhista' ~ *puhtaapuhdas Sm ja li vastineilla [ks. näitä] merkityksiä 'puhaltaa, huokua, huohottaa'. [Paralleeleja tA-kausatiivijohdosta]
Koponen 1997 Vir: 440 + + Tarkennus: ⇐ onom.-deskr. poh- ~ puh- (⇒ puhua, puhista, *puhtaapuhdas) ~ pih- (⇒ pihistä) Suhde pohtaa ~ *puhtaa kuten litkiä ~ latkia. [Paralleeleja tA-kausatiivijohdosta]
Koivulehto 1998 Vir: 426–8 - Vastaan Transitiivistava tA-johdin ei liity onom. verbiketjuihin [ks. tarkemmin]; **poh- on onom. verbiketjuissa marginaalinen (vain pohista 'puhista, kohista')
Koponen 1998 Vir: 435–6 + Puolesta Onom. poh-juuresta ⇒ pohista, pohahtaa, vi pohisema; sananmuodostusopilliseksi paralleeliksi suhteille poh(ise)- ~ pohtaa ja puh(ise)- ~ *puhtaa sopii hoh(ise)- ~ hohtaa; onom.–deskr. ta-johdoksia voivat olla myös murtaa, sortaa ja *purtaa
Ritter 2001 FS Katz: 224 + Puolesta [Paralleeleja suhteelle 'tuuli/puhaltaa' ~ 'pohtaa']
Kulonen 2010 Suomi: 121–2 - Vastaan Sana liittyy maanviljelysterminologiaan eli selvästi kulttuurin piiriin
Indoeurooppalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 1981 Vir: 208 + + + ta-johdos ⇐ *poš- ← kie/esige *pouH-ei̯o- > kge *fauja- > mysa fowen[sic?] > kysa vewen[sic?] 'seuloa' Kie *-w- ei fonotaktisista syistä edustu, vrt. nostaanousta
Koivulehto 1983 SUST: 149–50 + + Tarkennus: kausatiivinen ta-johdos ⇐ *poš- ← kie/esige *powH-e-ye/yo- (~ nas.prees. *pun(e)H- (> mia punā́ti 'puhdistaa') → ers понжавтомс 'pohtaa') > kge *fauja- > mysa fewen > kysa vöuwen 'seuloa' Kie kausatiivisuffiksi *-(e)y- on substituoitu semanttisesti vastaavalla vksm *-ta-lla
Koivulehto 1988 IB: 288 + + Tarkennus: kausatiivinen ta-johdos ⇐ *poš- ← kie/esige *powH-e-ye/yo- > mia paváyati 'puhdistaa', mysa kysa Lähtömuoto (~ nas.prees. *pun(e)H- (> mia punā́ti 'puhdistaa') ⇐ √pewH- ⇒ *pewH-eno- (→ ksm-pe *pe(w)šenV > udm пуж, ko пож '(jauho)seula'), *puH-to-s → vksm *puštas > sm puhdas [ks. tarkemmin]
Koivulehto 1991: 91–4, 101, 104 + + + Tarkennus: < vksm *poš + verbistin / kausatiivijohdin *-tA- ← kie/esige *powH-e-ye/yo- (~ nas.prees. → md) > mia, mysa kysa, sa murt. (Steiermark) fäen 'seuloa; sirotella; pohtaa' Ur sanojen epäsäännölliset äännesuhteet tukevat [erillis]lainaetymologiaa. Suppea levikki ja lähtömuodon ge vastineet viittaavat ieLu lainaan
Koivulehto 1998 Vir: 425–8 + Puolesta Nuoremmissa lainoissa verbistin -tA on liitetty vokaalivartaloon (maalata), vanhemmissa konsonanttivartaloon, vrt. ehtiä, johtaa, kestää, kostaa, mahtaa, niittää, ostaa, syntyä, tohtia
Koivulehto 2000 JIEStM: 25, 29–30 x + Puolesta Kie *o → sgr *o levikiltään läntisissä lainoissa lansi (< *lonta / *lomta), pohtaa, porsas, saa[P] gutna 'tuhka' (< *kone) ja čuorpmas 'rae'. Sanansisäinen kie laryngaali → ur *š lainoissa lehti, pohtaa, rehto, rohto ja tahdas sekä ers понжавтомс ja udm пуж
Koivulehto 2006 FS Carpelan: 160 + Puolesta (← ieLu) Luoteisindoeurooppalaisten lainasanain joukossa keskeistä maataviljelevän kulttuurin sanastoa ovat kaski, kesä, kalja, kyrsä, lehti (karjanrehuna!), pohtaa, porsas, tahdas ja *śora 'hirssi', ehkä myös jyvä, vehnä ja sika
Koivulehto 2009 SUSA: 89av + Puolesta Laryngaalin vastineena esiintyy konsonantin edessä t. (harvemmin) jäljessä *š suht. varhaisissa ie lainoissa ehkä, ehtiä, ihminen, kehdata, pohtaa, puhdas, tahdas, vihdoin ja ers понжавтомс, koska näissä asemissa *x ei esiintynyt t. olisi niistä jo kadonnut lainakontaktiin mennessä [ks. tarkemmin]

Kannatukseton etymologia: Katz 2003: 220–1 ← vkar