Etymologiadata:imsm:mahta-
*mahta-
Vastineet:
- Suomi: mahtaa
- Karjala: mahtoa
- Vepsä: mahtta
- Vatja: mahtua⇐
- Pohjoisviro: mahtuma⇐
- Eteläviro: mahtuma⇐
- Liivi: mǭ’dõ⇐
mksm. *mahta- < kksm. *mašta- < vksm. *mašta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
mahtaa (Agr; yl.) ’voida, taitaa, kyetä; lumota / können, vermögen; (modal) mögen, sollen; verhexen’, mahtava, mahdollinen (Agr), mahdoton (Agr), ks. erikseen mahtua
~ ink mahtā | ka mahtoa, mahotoin | ve mahtta (prs. mahtab) ’osata, taitaa’, mahtte̮ ’hyvin, erittäin’, maht (g. -on) ’taito’ | vi murt. mahta ’voida; mahtua’, maht (g. mahu) ’laajuus, tilavuus’, mahutu ’suunnaton, mahdottoman suuri’ (sm > lp matˈtet ’osata, taitaa, mahtaa’)
~ ink mahtā | ka mahtoa, mahotoin | ve mahtta (prs. mahtab) ’osata, taitaa’, mahtte̮ ’hyvin, erittäin’, maht (g. -on) ’taito’ | vi murt. mahta ’voida; mahtua’, maht (g. mahu) ’laajuus, tilavuus’, mahutu ’suunnaton, mahdottoman suuri’ (sm > lp matˈtet ’osata, taitaa, mahtaa’)
= mdE maštoms, M maštə̑ms ’osata, taitaa’ | tšerL mə̑štem, I moštem id. Vrt. mahti.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 154 (sm ~ lp)
- Castrén 1845 EGTsch 66 (+ ? tšer)
- Lindström Suomi 1852 58 (sm mahtua ~ md tšer)
- Ahlqvist 1861 MMdGr 162 (sm mahtaa ~ md)
- Setälä 1890–91 ÄH 278 (+ ka ve), 295 (sm > lp)
- SKES 1958 326 (+ vi ma-hutu)
- EEW 1982–83 1483–84 (+ vi mahta, maht)
- Häkkinen 1987 ES 163
- UEW 1988 265