Etymologiadata:imsm:këhtada-

*këhtada-

Vastineet:

• Suomi: kehdata
• Karjala: kehata
• Vepsä: kehtta
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro: kõhtama
• Liivi:

mksm. *këhtada- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kehdata (Agr; yl.) ’toimia t. olla ujostelematta; viitsiä / sich nicht schämen, wagen; nicht die Mühe scheuen, Lust haben’
~ ink kehata ’viitsiä’ | ka kehata | ly kiehtädä, -tada | ve ḱehtta, kehtta (prs. kehtab) id. | va kehata, kehtān id. (< sm) | vi murt. kõhata (prs. kõhtan) ’voida; kehdata, iljetä’, kehata (prs. kehtan), kähata (prs. kähtan) ’voida; raskia, hennoa’; (ims > lpIn kehtidiđ ’kehdata’; ims > ven murt. kéhtat́ ’ymmärtää, osata, haluta; ponnistella, väsyä’)

? < (esi)baltt *geh₁d- (vrt. liett gė́detis ’hävetä’, gė́da ’häpeä’).

Lähdekirjallisuus:

• Sjögren 1853 IRJaSMat 1 152 (ven murt. < ims)
• J. Krohn 1872 Suomi 2:10 170–71 (sm ~ vi)
• Meckelein 1913 FgrElem 39 (+ ka)
• Kalima 1915 OLR 115 (+ ve)
• Turunen 1950 SUST 99 11 (+ ly)
• SKES 1955 175–76 (+ va)
• Koivulehto Vir 1986 172 (ims < (esi)baltt)

[kehdata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kehdata