Etymologiadata:imsm:pohta-

*pohta-

Vastineet:

• Suomi: pohtaa
• Karjala: puohtoa
• Vepsä: pohtta
• Vatja: pohtaa
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *pohta- < kksm. *pošta- < vksm. *ponšǝ̑-ta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pohtaa (Agr »ioca Wiskimel ia Pochtimel ombi podhettu»; länsimurt.), puohtaa (itämurt.) ’Getreide schwingen’, rinn. pohdata (osin lounmurt.), puohtia (paik. kaakkmurt.) id., pohtia ’id. (hämmurt. KPPohjanm PSm); puhaltaa, huokua (paik. KPohjanm); ajatella, harkita (uud.)’, johd. pohde, puoh(d)e (mon. pohteet, puohteet) mm. ’viljaa pohtaessa pudonneet ruumenet; ilmanpaine, veto; kiire, tohina, kova työ (paik. ESm)’, pohdin (murt. pohin, puohin, pohrin) ’soikea astia, jossa puitua viljaa ravistelemalla puhdistetaan’
~ ink pōhtā: »pūhtoi viljoja» (t. marjoja) | ka puohtoa ’pohtaa viljaa tms.’, puohin ’pohdin’ | ly puohtada ’pohtaa’, puoht́i(n)robeh ’pohdin(rove)’ | ve pohtta ’pohtaa’, poht́irobeh ’tuohipohdin’ | va pohtā ’pohtaa’ | vi (murt.) esim. poheta-, puheta-, pohki-, puhta- ’puhdistaa viljaa’, pohe-, puhe-, pohikumold ’pohdeallas’

? = mdE ponžavtoms, M pońžaftə̑ms ’tuultaa, pohtaa (jyviä)’ | votj puž, püž ’seula’, pužni̮ni̮ ’seuloa’ | syrj pož, puž ’seula’ (> ostjE puš id.), požnalni̮ ’seuloa’.

Ims sanuetta on pidetty deskr.-sävyisenä (vrt. puhua ja siinä main. sanat). Toisaalta sanapesyeelle on esitetty myös ieur etymologia: vksm *pošta- (*povš-ta-) < ieur (esigerm) *powH-eye/o-, vrt. mys fewen (fouwen), kys vöuwen ’seuloa, puhdistaa’ jne. Md samoin kuin perm kielten kohdalla olisi oletettava erillistä lainautumista verbeistä, jotka myös pohjautuvat ieur *pewH- juureen.

Lähdekirjallisuus:

• Ahrens 1843 GrEhstn 124 (sm ~ vi)
• Setälä 1890–91 ÄH 280 (+ ve ? votj ? syrj)
• Setälä 1894 JuhlakThomsen 243 (+ md)
• Setälä 1900 SUSA 17:4 15 (votj syrj epäilyksittä)
• Äimä 1919 SUST 45 44 (syrj > ostj)
• Toivonen 1928 FUF 19 112
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 162
• SKES 1962 589 (+ ka ly va; ? md ? votj ? syrj)
• Lytkin 1964 IstVokPJa 59
• Koivulehto Vir 1981 208 (< ieur/esigerm)
• Koivulehto 1983 SUST 185 149
• Mayrhofer 1986–2001 EWAia 106
• Keresztes 1986 MdKons 2 119 (ieur vai sgr?)
• T. Itkonen Vir 1987 177
• Koivulehto 1988 Laryngale 288
• UEW 1988 738 (sm-perm; ? md)
• Sammallahti 1988 UrLang 553
• Häkkinen 1990 MST 192 (sovelias ieur originaali)
• Koivulehto 1991 SbÖAW 566 91–93, 94
• Ritter 1993 Studien 137–38

[pohtaa Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

|- | Koivulehto 2000 JIEStM: 29–30 | x || || || | Puolesta | Kie *o → sgr *o levikiltään läntisissä lainoissa lansi (< *lonta / *lomta), pohtaa, porsas, saa[P] gutna 'tuhka' (< *kone) ja čuorpmas 'rae' |- | Koivulehto 2006 FS Carpelan: 160 | || + || || | Puolesta (← ieLu) | Luoteisindoeurooppalaisten lainasanain joukossa keskeistä maataviljelevän kulttuurin sanastoa ovat kaski, kesä, kalja, kyrsä, lehti (karjanrehuna!), pohtaa, porsas, tahdas ja *śora 'hirssi', ehkä myös jyvä, vehnä ja sika |- | Koivulehto 2009 SUSA: 89av | + || || || | Puolesta | Laryngaalin vastineena esiintyy konsonantin edessä t. (harvemmin) jäljessä *š suht. varhaisissa ie lainoissa ehkä, ehtiä, ihminen, kehdata, pohtaa, puhdas, tahdas, vihdoin ja md ponžavto- ’pohtaa’, koska näissä asemissa *x ei esiintynyt t. olisi niistä jo kadonnut lainakontaktiin mennessä [ks. tarkemmin]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:pohtaa