Etymologiadata:imsm:ehti-

*ehti-

Vastineet:

Suomi: ehtiä
Karjala: ehtie
Vepsä: ehtta
Vatja: ehtiä
Pohjoisviro: ehtima
Eteläviro: eht́mä
Liivi: ē’ḑõ

mksm. *ehti- < kksm. *ešti- < vksm. *eštǝ-j- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ehtiä (Finno n. 1583; Häme Kymenl ESavo KSm) ’ennättää; joutua, kypsyä; (murt.) saattaa, voida / Zeit haben; fertig werden, reifen; können’, ehtyä (Finno n. 1580) ’ehtiä, päästä, tulla; (Gan 1786) sattumalta joutua jhk’, ehtää (JuslP) ’kiirehtiä, jouduttaa, pyrkiä’, ehdättää, ehättää (Karj Savo KPPohjanm Kain) ’kiirehtiä, jouduttaa; ennättää, joutua; saattaa veneellä veden yli; taivaltaa; vetää pienissä erissä tien varteen; vetää vene maitse’
~ ink ehtiä, ehittǟ ’ennättää’, ehtīssä ’koristautua, pukeutua’ | ka ehtie ’ehtiä’, ehtyö (Kiestinki) ’ehtiä, keritä’, ehätteä ’kuljettaa (tav. veneellä); kantaa t. viedä kiireesti’ | ly eht́idä; ehtättädä | ve eht́ta ’ehtiä, ennättää; joutua, kypsyä’, ehtatada, eht́itada ’saattaa yli (joen, järven); tehdä jtak nopeasti; täyttää; lyödä (esim. korvalle); laahata’ | va ehtiä ’ehtiä, ennättää; koristaa’, ehittǟ ’koristaa, pukea’, ehteütä ’koristautua’, ehe ’koriste’ | vi ehtida ’koristaa, somistaa, kaunistaa’, ehitada ’rakentaa’, ehe (g. ehte) ’koru, koriste’ | li ēʾd́ə ’pukea, vaatettaa’, ēʾt́ə ’pukea (esim. morsian)’

= lp âsˈtât ’ehtiä’ | tšerL əštem, I ə̑štem ’tehdä, tehdä työtä; maksaa’ | syrj ešti̮ni̮, permj ješti̮ni̮ ’valmistaa (työ); ehtiä, ennättää; voida; kypsyä’ (syrj > vogE äšt-, I ɔ̈̄st-, L ašt-, P āst- ’päättyä, valmistua; ehtiä, joutaa’; permj > ostjE jetšə-, P jetsə- ’valmistua, kypsyä, joutua’; ostjE ĕštəm: män ĕ. ’olen jouten, joudan’).

Lähdekirjallisuus:

Ganander 1786 NFL 1 52 (sm ehitellä ’aikoa, varustautua’ ~ vi ehhitellen)
Lindström Suomi 1852 15 (sm ~ syrj)
Ahlqvist 1856 WotGr 123 (+ va vi)
Ahlqvist 1859 Anteckn 82 (+ ve)
Qvigstad 1881 Beiträge 50 (+ lp)
Setälä 1890–91 ÄH 130 (+ au li), 276 (+ tšer)
Äimä 1919 SUST 45 126 (+ ka vog ostj jetšə-)
Kannisto 1919 SUST 46 25 (vog < syrj)
Uotila 1933 SUST 65 76 (ostj jetšə- < permj)
SKES 1955 35 (+ ly; ostj ĕštəm < syrj)
Häkkinen 1987 ES 26
UEW 1988 626
Koivulehto 1989 SUSA 82:5 5–9 (laina samasta esibaltt sanavart:sta kuin ehkä, ks. tätä, + vksm johdin -tä-)

[ehtiä Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Setälä 1890–99: 276	+				~ ma ышташ : -ем 'tehdä; aiheuttaa; luoda, laatia; pystyttää; käyttäytyä; työskennellä; päättää; hankkia; syödä', ko эштыны 'valmistaa; voida; ehtiä, ennättää; kypsyä'
Saarikivi 2018 UH: 308–10	-			-	Vastaan	i-vartaloisuus osoittaa verbin nuoreksi; ko ← ims; ma vokaaliedustus rinnastuksen kannalta epäsäännöllinen; ainakin vi ehtida ja li ē'ďõ ovat johdoksia ⇐ eheä ~ ehjä; va todnäk ← sm

Indoeurooppalaisperäinen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Koivulehto 1989 SUSA: 175–9	+	+	+		⇐ ehtää = ma ышташ : -ем 'tehdä; aiheuttaa; luoda, laatia; pystyttää; käyttäytyä; työskennellä; päättää; hankkia; syödä', ?ko эштыны 'valmistaa; voida; ehtiä, ennättää; kypsyä' < sm-pe *(j)eštä- < *(j)ešk-tä- ← esiba *jeh₁gw-jo/je-, vrt. lt jė̃gti 'voida, kyetä', lv jēgt 'käsittää'; saa astat 'ehtiä, joutaa; tavoittaa; tulla ajoissa' ← ksm; ko ? ← ksm	Lainaverbeihin on liitetty verbaalistava johdin -tA- [ks. paralleeleja]; kantamuodon *(j)eške- ja johdoksen *(j)eštä- suhteeseen vrt. kiihkeä, kiihko ~ kiihtää, askel ~ astua [ym.]; ehtää-verbistä ⇒ myös ehto alkumerk. 'vapaa valinta; valta valita; tahto' [ks. tarkemmin]; saa verbi vastaa äänteellisesti ims johdosta ehtiä, josta se lienee lainaa; jos ko verbin эштыны ~ murt. ештыны ensitavun etuvokaalius johtuu alkuperäisestä j-stä, se voi olla = ims, muussa tapauksessa se ← ksm; ba välivokaalittomat -ja-verbit eivät ole nominikantaisia, vaan vanhoja [ie] kantaverbejä tai niitten johdoksia; merkityskehityksen 'kyetä' > 'ehtiä' on käynyt läpi myös joutaa; (mts. 171–75: ie j- ei edustu, koska ims:ssa ei ole vanhoja je- ~ ji-alkuisia sanoja, joten sana on joko lainautunut e-alkuisena t. myöhemmin je- > e- kuten vksm vo- > o-; laryngaalin vastineena ksm -š- kuten lainassa puhdas; laryngaalin rekonstruoiminen lähtömuotoon perusteltua, koska sitä ei voi osoittaa pidennysasteiseksi [ks. perusteluja]; vartalon e-ä on odotuksenmukainen, koska e-a tuli kieleen vasta nuorempien lainojen myötä)
Hyllested 2014: 14	-				Vastaan	ksm š ie laryngaalin edustuksena epävarma
Saarikivi 2018 UH: 308–10	-			-	Vastaan	i-vartaloisuus osoittaa verbin nuoreksi; ko ← ims; ma vokaaliedustus rinnastuksen kannalta epäsäännöllinen; ainakin vi ehtida ja li ē'ďõ ovat johdoksia ⇐ eheä ~ ehjä; va todnäk ← sm

Arjalaisperäinen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Hyllested 2014: 14			+		= saa astat 'ehtiä, joutaa; tavoittaa; tulla ajoissa', ma ышташ : -ем 'tehdä; aiheuttaa; luoda, laatia; pystyttää; käyttäytyä; työskennellä; päättää; hankkia; syödä', ko эштыны 'valmistaa; voida; ehtiä, ennättää; kypsyä' ← ar vrt. av īšti 'omaisuus'	lähtömuoto ⇐ ie *Heiḱ- 'pitää vallassaan'
Holopainen 2019: 83–84			-		Vastaan	vokaalisubstituution takia epätodennäköinen

Johdos
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Saarikivi 2018 UH: 308–10			+		sm–ve verbi on ehkä vi ehtida, li ē'ďõ verbien tavoin ⇐ eheä ~ ehjä	Alkuperäinen merkitys voisi olla 'valmistua'

Hylätty etymologia: ← ba, vrt. lt jėgti, ks. Hyllested 2014: 14

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ehtiä

Keskustelu

Mietin, että Jannen (Saarikivi 2018 UH 308–10) esittämä johdosselitys on varmaan oikea. Tälle pohjoisen itämerensuomen 'ehtimiselle' en tunne yhdellä verbillä ilmaistavia käännösvastineita muualta kuin skandinaavista. Jostain syystä en ole nähnyt kenenkään esittävän paralleelia kerjetä-verbiin: virossa maja kerkib 'talo "kohoaa" l. valmistuu' ja ehitan (kausatiivijohdos) maja 'rakennan taloa', eli kummassakin tapauksessa pohjoinen itämerensuomi on hakenut skandinaavisen hinna-verbin käännöslainaksi 'kohoamista', 'rakentumista', 'valmistumista' merkinneen verbin. Pohdin kumminkin, voisiko ehtida merkityksessä 'koristella' olla näistä erillinen, esimerkiksi balttilaisperäinen verbi. --Sjunttila (keskustelu) 23. huhtikuuta 2021 kello 18.21 (EEST)

Pohdin taas tätä sanaa. Semantiikan perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että komin ja saamen verbit ovat lainaa itämerensuomesta. En ollenkaan ihmettele tällaisen sanan lainautumista, sillä 'ehtiä' on varsin spesifi modaaliverbi ja sellaisena hyvin kätevä. Monissa kielissä sillä ei ole lainkaan merkitysvastinetta, mutta kun kielenpuhujat siihen tutustuvat, se saattaa ihan silkkaa ilmaisuvoimaisuuttansa levitä nopeasti laajalle, niin kuin se näyttää levinneen komista edelleen obinugriin. Jos lähdetään siitä, että ehtiä on (frekventatiivi)johdos ja murteista tuntematon, mutta Jusleniuksen sanakirjan esittämä ja kausatiivijohdoksista rekonstruoitava ehtää sen kantasana, niin voisiko marin verbi äänteellisesti olla tämän vastine? Tällainen *eš-tä- 'valmistaa' sopisi hyvin adjektiivin *eš-jä ~ *eš-etä johdoskorrelaatiksi, vaikka en enää sanoisikaan varmaksi, kumpi niistä ensisijainen on.

Ersässä on ичемс, mokšassa ičəms 'sotkea, alustaa, vaivata (taikinaa)'. Onhan sekin eräänlaista valmistamista; voisikohan tämä olla < *ešä- ja liittyä samaan? --Sjunttila (keskustelu) 10. helmikuuta 2023 kello 23.20 (EET)

Marin verbi minusta kyllä näyttää asun *eštä- mahdolliseksi jatkajaksi, mutta mordvan -č- ei oikein sovi sanansisäisen *š:n vastineeksi. *š- > č- toimii vain sanan alussa ja vain ersässä (ainakaan jos ei halua olla sitä mieltä että ensin *š- > *č- jo kantamordvassa, ja sitten sekundäärisesti mokšassa > š-). --J. Pystynen (lähetä viesti) 10. helmikuuta 2023 kello 23.46 (EET)

Jos saamen *e̮ste̮- on lainaa, niin se on lainattu erittäin varhain, ennen esikantasaamen muutoksia *š > *s ja *e–i > *i–i. Samalla lainanantajataholla esi-itämerensuomessa olisi pitänyt jo tapahtua muutos *äi > *ei > *i jälkitavussa (*eštä-j- > *ešti-). Tämä ei kai ole mahdotonta, mutta ei ajatus ihan ongelmattomaltakaan tunnu ja joka tapauksessa esikantasaamen ja esikantasuomen ero olisi tuossa vaiheessa ollut vielä varsin pieni, ehkä enemmän murre- kuin kielieron kaltainen.

Mordvan *ič(ǝ)- ei minusta voi tähän kuulua. Sen vastineita ovat varmaankin hantin *īč- 'painaa, työntää' ja mansin *jīš- 'hieroa, hangata'.

Hämmentävä seikka on se, että verbit ehtää ja eh(d)ättää ovat jokseenkin synonyymisiä verbien entää ja ennättää kanssa. Voiko tämä olla silkkaa sattumaa? Ehkäpä yksi mahdollisuus olisi se, että entää palautuisi asuun *enčä-, ja ehtää olisi sen konsonanttivartaloinen johdos (*eštä- < *ečtä- < *enč- + *-tA-). --Ante Aikio (keskustelu) 11. helmikuuta 2023 kello 01.38 (EET)

Minusta pohjoisitämerensuomalainen entää sopii merkityksen ja tunnetun levikkinsä puolesta niin hyvin germaaniseksi lainaksi, että selittäisin äänteellisen yhteyden joko sillä yleisellä vetovoimalla, joka perintösanoilla on kontaktikielten äänteellisesti ja merkitykseltänsä läheisiä sanoja kohtaan (näin ainakin ensi on voinut suosia entää-verbin lainautumista), tai vielä mieluummin entää-lainaverbin antamalla sysäyksellä perintösanan etsiä merkityksenkehitykseen 'valmista(utu)a' > 'ennättää', jonka levikki itämerensuomessa on myös pohjoinen. Hellqvist SEO:ssa sanoo, että hinna-verbin (aiemmin 'saada kiinni jostakin') 'ehtiä'-merkityksen syntyyn on vaikuttanut muinaisruotsin inna, jonka esimuotoon suomen entää on lainana yhdistetty. Hiljattain olen havainnut, että balttilaisiset lainaverbit on integroitu ilman verbistintä *-tA-, jos lähtökielen sanalla on ollu -tA-nA substituoitava vartalonloppu, ja entää-verbillekin (← ksk. *enþa-) näyttää käyneen juuri niin.

Voisiko olla mahdollista, että saamen vastineen *e̮ste̮- merkitys olisi kehittynyt nykyisellensä suomen vaikutuksen alaisena? Periaatteessa 'valmista(utu)a' > 'ennättää' on voinut saamessa ja imsP:ssa rinnakkaisestikin kehittyä, mutta kontaktikielistä norjassa ei kehityksen virikkeeksi ole semmoista hinna-verbiä kuin ruotsissa. Kenties entää-verbin lainaaminen onkin luonut pohjoiseen kantasuomeen tämmöisen "temporaalin modaalisuuden" semanttisen kategorian, joka sitten on vetänyt puoleensa verbit ehtiä, joutaa ja kerjetä ja levittänyt ensin mainitun lainana aina obinugriin saakka? --Sjunttila (keskustelu) 11. helmikuuta 2023 kello 17.57 (EET)

Lisättäköön vielä, että Jusleniuksen entää ja sen kausatiivijohdoksilta näyttävä eh(d)ättää voivat ihan hyvin olla kontaminaatioita ehtiä + entää, ennättää eikä niiden tarvitse edustaa aiempaa *eštä- verbiä, jonka kumminkin voi marin pohjalta rekonstruoida itämerensuomen ja saamen (frekventatiivisten?) verbijohdosten kantasanaksi. Sille ei siis tarvitse olettaa modaalisia merkityksiä. Mutta sopisiko mariin myös rekonstruktio *ešte-? --Sjunttila (keskustelu) 11. helmikuuta 2023 kello 18.22 (EET)

Koltan- ja kuolansaamessa verbillä on myös merkitys 'saavuttaa, tavoittaa; ottaa kiinni', ja se voisi tietysti edustaa saamessa alkuperäisempää merkitystä kuin 'ehtiä'.

Sinänsä tuntuu ihan mahdolliselta vaihtoehdolta, että savon-karjalan-vepsän *ehtättä- olisi muodoltaan (ja merkitykseltäänkin) saanut vaikutusta verbistä *endättä-, ja silloin voisi olettaa etelä-ims. johdostyypin *ehtittä- edustavan alkuperäisempää kantaa.

Marin ǝ̑štem on taivutustyypin II verbi, joka palautuisi säännönmukaisesti *A-vartaloon (*eštä-). Tosin marin taivutustyyppi ei ihan täysin luotettavasti kerro verbin kantauralin vartalovokaaleja; vaikka yleisesti ottaen tyypin II verbit ovatkin ural. *A-vartaloiden jatkajia (ja tyypin I verbit *i-vartaloiden jatkajia), niin tähän sääntöön on useita (enimmäkseen selittämättömiä) poikkeuksia. --Ante Aikio (keskustelu) 12. helmikuuta 2023 kello 00.45 (EET)

Ja saamen sanasta lisättäköön, että se ei ole frekventtiivinen johdos, eikä ylipäänsäkään näytä minkäänlaiselta johdokselta vaan johtamattomalta perusverbiltä. --Ante Aikio (keskustelu) 12. helmikuuta 2023 kello 01.02 (EET)