EVE:ehtiä

From Sanat

ehtiä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ehti-

  • suomen ehtiä
  • karjalan ehtie
  • vepsän ehtta
  • vatjan ehtiä
  • viron ehtima
  • eteläviron eht́mä
  • liivin ē’ḑõ

Levikki ja merkitykset

Ehtiä on kielten tasolla yleisitämerensuomalainen verbi, vaikka sen murrelevikissä on pieniä aukkoja sekä suomessa että virossa. Sillä on huomattavastikin toisistaan eroavia merkityksiä.

Koko pohjoisessa itämerensuomessa ehtiä on ennen kaikkea modaalinen verbi, joka merkitsee johonkin kykenemistä ajan rajallisuudesta huolimatta, siis kerkeämistä, ennättämistä. Tämä merkitys verbillä on etelämpänä vain vatjassa. Sieltä täältä suomen murteista ja vatjasta verbiltä on tavattu yleisempää modaalista merkitystä 'saattaa, mahtaa, voida'.

Pohjoisessa itämerensuomessa verbillä tunnetaan perusmerkityksensä ohella vain vähän ei-modaalista käyttöä. Vepsän ehttä on kuitenkin niin 'kypsyä' (viljoista tai marjoista puhuttaessa) kuin yhtäältä 'tuppautua, sekaantua' ja toisaalta 'joutua kirotuksi, sairastua kirouksesta'. Vanhasta kirjasuomesta tavataan merkitys 'rientää'.

'Kypsymistä' lähelle tulee muutamista viron ja eteläviron murteista kirjattu 'vihertyä, puhjeta lehteen' (keväisestä metsästä, pellosta tai nurmesta puhuttaessa). Laajemmin viron ja eteläviron vastineet merkitsevät 'valmistautua'. Etelävirossa verbiä käytetään myös sateen lähenemisestä puhuttaessa. Tavallisimmat merkitykset vatjassa, virossa ja etelävirossa ovat kuitenkin (myös inkeroiseen näistä lainatut) 'koristella, pukea kauniiksi' ja 'koristautua, pukeutua kauniisti'. Vastineet liivin kielessä ja eteläviron leivun kielisaarella tarkoittavat yleisesti pukeutumista.

Alkuperä

Ehtiä itämerensuomalaisine vastineinensa vaikuttaa i-vartalonsa takia johdokselta, jonka myöhäiskantasuomeen voi rekonstruoida *eht-i- ja sitä edeltäneeseen kantalänsiuraliin *eštǝ-j-. Johdoksen kantasana, kantalänsiuralin *eštǝ- näyttää säilyneen saamessa, jossa pohjoissaamen astat vastineineen (kaikissa saamelaiskielissä) merkitsee kerkeämistä, ennättämistä, aivan kuten pohjoisen itämerensuomen johdosverbi.

Verbin vastineeksi sopii myös marin ышташ 'tehdä; aiheuttaa; luoda, laatia; pystyttää; käyttäytyä; työskennellä; päättää; hankkia; syödä', vaikka se mieluummin viittaakin kantauralin muotoon *eštä- kuin *eštǝ-, marissa verbien vartalovokaalit ovat nimittäin usein sekoittuneet keskenään. Periaatteessa kantaverbiä *eštä- voisi jatkaa myös (itämeren)suomen murteista tuntematon, mutta Jusleniuksen sanakirjan (1745) mainitsema ehtää 'ennättää', josta on johdettu myös samaa merkitsevä eh(d)ättää. Nämä verbit kuitenkin selittyvät helposti sulaumamuotoina verbeistä ehtiä ja entää ~ ennättää, joten niitä ei tarvitse pitää kovin vanhoina. On siis yksinkertaisinta rekonstruoida kantauralin verbiksi *eštǝ- 'valmistaa, valmistautua, valmistua, kypsyä'

Verbin vanhimpiin merkityksiin sopivat johdos eheä ~ ehjä ('valmis' > 'kokonainen') ja siitä edelleen johdettu viron ehitada 'rakentaa'. Suomenlahden eteläpuolella ehtiä-verbin merkitykset ovat kehittyneet kohti korista(utu)mista ja puke(utu)mista. Pohjoispuolella kehitys on vienyt aivan toiseen suuntaan, kohti 'ennättämistä'. Samansuuntaisen kehityksen on kokenut suomen keritä ~ kerjetä, jonka osittainen viron vastine kerkida merkitsee 'kohota, rakentua'.

Pohjoisen itämerensuomen merkityksensiirtymän valmistautumisesta ennättämiseen selittää ehkä vanha germaaninen laina entää (josta ⇒ ennättää), joka on voinut tuoda mukanansa pohjoiskantasuomeen ajan riittämiseen liittyvän modaalisuuden kategorian. Vastaavaa ajan rajallisuutta ilmaisevaa modaaliverbiä ei kaikissa Euroopankaan kielissä ole: ruotsiksi sen voi kääntää verbillä hinna, mutta jo norjasta eri kontekstit kattava merkitysvastine puuttuu ja on sanottava esimerkiksi ha tid til. Virossa 'ehtiä' on jõuda (vrt. joutaa), joka kuitenkin merkitsee myös 'jaksaa' ja yleisemmin 'kyetä'.

Merkitys 'ennättää' on voinut pohjoisen itämerensuomen verbiltä siirtyä sen vastineille saamessa. Tällainen kätevä modaaliverbi saattaa sopivan kontaktin myötä levitä nopeasti laajalle ihan silkkaa ilmaisuvoimaisuuttansa. Näin itämerensuomen verbi onkin lainautunut komiin, jossa эштыны merkitsee 'valmistaa; voida; ehtiä, ennättää; kypsyä', ja on komista lainattu edelleen mansin ja hantin kieliin – sana on siis lainana suhteellisen nopeasti levinnyt aina Siperian puolelle saakka.