joutaa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *jouta-

suomen joutaa
karjalan joutoa
vepsän jouta
vatjan jõutaa
viron jõudma
eteläviron joudma
liivin joudõ

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro ja eteläviro · liivi

Joutaa merkitsee kaikkialla itämerensuomessa 'ehtiä, keritä, ennättää', siis 'kyetä ajan puolesta tekemään jotain'. Verbillä on sekä modaalista (en jouda tulla/tulemaan) että itsenäistä (en jouda sinne vielä tänään) käyttöä.

Suomenlahden eteläpuolisessa itämerensuomessa verbiä käytetään modaalisesti muutenkin kuin vain ajan rajallisuutta ilmaisemassa: täällä joutaminen voi riippua voimista ('jaksaa'), virossa ja etelävirossa myös kärsivällisyydestä ('malttaa, sietää') tai rahavaroista ('olla varaa'). Näin laajakäyttöisenä verbi on saanut myös yleisemmän modaalisen merkityksen 'pystyä, kyetä'.

Karjalastakin tavataan merkitykset 'jaksaa' ja 'olla varaa', ja onpa Suomen murteiden sanakirjassakin yksittäisiä esimerkkejä, jotka voisi tulkita 'jaksamisen' kautta. Suomessa ja karjalassa yleisempää joutaa-verbin modaalista käyttöä on kuitenkin viitata jonkin tekemisen tai tapahtumisen suotavuuteen tai sopivuuteen (joutaisi mokoma jo lähteä) taikka välinpitämättömään asenteeseen sitä kohtaan (jouti se jo lähteäkin).

Suomessa, karjalassa ja lyydissä joutaa on myös 'olla vapaana, käytettävissä, joutilaana' ja 'riittää, liietä' (kyllä minulta nauloja joutaa, ota vain). Virossa, etelävirossa ja liivissä verbin ehtimiseen liittyvät merkitykset ulottuvat pitkälle aivan toisessa suunnassa: jonnekin ennättämiseen, saapumiseen (laev jõuab kohe sadamasse), päätymiseen, pääsemiseen ja tavoitteen saavuttamiseen (see, kes õpib, võib elus kaugele jõuda). Suomessa samansuuntaista käyttöä on verbin (automatiivis-passiivisella) johdoksella joutua, jossa kuitenkin on mukana ei-toivottavuuden merkityskomponentti.

Alkuperä

Latviassa on yleinen verbi jaudāt: preesens jaudā 'voida, kyetä', jota on joskus pidetty lainana liivistä. Verbillä on kuitenkin varmat balttilaiset juuret: kuten latvian jaust (preesens jauž) 'tajuta, huomata, havaita, ymmärtää' se liittyy johdoksena liettuan verbiin justi (preesens junda) 'liikkua, joutua liikkeeseen'. (Merkitykset 'kyetä' ja 'tajuta' ovat johdoksille voineet syntyä negatiivisissa yhteyksissä: joka ei liiku, ei ehkä kykene tai tajuakaan.) Niinpä itämerensuomen joutaa-verbi on varmaan lähtöisin latvian verbin vastineesta siinä kadonneessa kielessä, josta kantasuomen balttilaiset lainat on saatu. Tällöin pitänee kuitenkin olettaa, että yleinen merkitys 'kyetä' on aiempi kuin erityinen 'kyetä ajan puolesta, ehtiä'.