Etymologiadata:imsm:jouta-
*jouta-
Vastineet:
- Suomi: joutaa
- Karjala: joutoa
- Vepsä: jouta
- Vatja: jõutaa
- Pohjoisviro: jõudma
- Eteläviro: joudma
- Liivi: joudõ
mksm. *jouta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
joutaa (Agr; yl., et. itämurt.) ’olla vapaana t. toimettomana; ehtiä; riittää; saada, voida, sopia / frei sein; Zeit haben; können’, jouten, joutava; joutain (Savo PKarj KSm) ’hieho’; joutilas; jouti, jouto ’vapaa-aika; (Agr myös) tilaisuus, mahdollisuus’; joutua (ks. tätä)
~ ink joutā ’joutaa’, joutava ’joutilas’ | ka joutoa ’ehtiä, ennättää; olla vapaana; olla omiaan jhk; voida, kyetä’, joutava ’joutilas, toimeton; turha, kelvoton, arvoton’, jouto ’(jouto)aika’, joutilas ’joutilas, työtön; hieho, vasikka’ | ly d́outta ’joutaa’, d́oud ’jouto, vapaa-aika’, d́oudau ’vapaa, joutilas’, d́outi ’jouten’ | ve jouta ’ehtiä, joutaa’, joudai, joud́ja ’tyhjä, ontto, joutava’, joute ’jouten’ | vi jõuda ’jaksaa, voida; ennättää, joutua’, jõude ’jouten’, jõudik ’joutain, mullikka’, jõud (g. jõu) ’voima, kyky, mahti; vara, hengenlahja; kiire’ | li joudə ’voida; joutaa, ehtiä’, joud ’voima, mahti’. — Sm > lpLu jåu´tēt, R (LÖ) jåutet ’tulla vihdoin; ehtiä, joutaa’, Lu jåu´tō, N joawˈdo ’(jouto)aika’, nr murt. Sm jöutas ’sopia, soveltua’; li > latv jauda ’voima, kyky’, jaudāt ’voida, kyetä’. Rinnastuksia eräisiin ugr kielten verbeihin (unk jut ’tulla, päästä; joutua, riittää’ jne.) on pidettävä epävarmoina.
~ ink joutā ’joutaa’, joutava ’joutilas’ | ka joutoa ’ehtiä, ennättää; olla vapaana; olla omiaan jhk; voida, kyetä’, joutava ’joutilas, toimeton; turha, kelvoton, arvoton’, jouto ’(jouto)aika’, joutilas ’joutilas, työtön; hieho, vasikka’ | ly d́outta ’joutaa’, d́oud ’jouto, vapaa-aika’, d́oudau ’vapaa, joutilas’, d́outi ’jouten’ | ve jouta ’ehtiä, joutaa’, joudai, joud́ja ’tyhjä, ontto, joutava’, joute ’jouten’ | vi jõuda ’jaksaa, voida; ennättää, joutua’, jõude ’jouten’, jõudik ’joutain, mullikka’, jõud (g. jõu) ’voima, kyky, mahti; vara, hengenlahja; kiire’ | li joudə ’voida; joutaa, ehtiä’, joud ’voima, mahti’. — Sm > lpLu jåu´tēt, R (LÖ) jåutet ’tulla vihdoin; ehtiä, joutaa’, Lu jåu´tō, N joawˈdo ’(jouto)aika’, nr murt. Sm jöutas ’sopia, soveltua’; li > latv jauda ’voima, kyky’, jaudāt ’voida, kyetä’. Rinnastuksia eräisiin ugr kielten verbeihin (unk jut ’tulla, päästä; joutua, riittää’ jne.) on pidettävä epävarmoina.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 115 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 86 (+ ve)
- VW 1 1874 99 (+ lp joutet)
- Budenz 1879 BB 4 238 (lp joavddo < sm)
- Thomsen 1890 BFB 254 (+ li; > latv)
- Saxén 1895–98 Lånord 132 (sm > nr murt.)
- Ojansuu 1907 KKO 74 (+ ka jouto)
- SKES 1955 120–21 (+ ly va)