Etymologiadata:imsm:puhu-

Sanatista

*puhu-

Vastineet:

mksm. *puhu- < kksm. *pušu- < vksm. *pušǝ̑-w- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

puhua (Agr; yl.) ’sprechen; blasen, wehen’, puhuttaa, puhutella, puhella, puhe, puhelias, puhelu, puhelin (1897), puhuri, ks. erikseen puhaltaa
~ ink puhhūapuhaltaa, tuulla, hengittää’ | ka puhuopuhaltaa (torvea, tuli sammuksiin t. henkiin, siemeniä peltoon); parantaa taikakeinoin, loitsimalla; puhua, jutella; tuulla; puhista, pihistä’, puhuttoaantaa tietäjän loitsia’, puhurituuli, puhuri’ | ly puhudapuhaltaa; lukea loitsuja, kylvää naurista puhaltamalla; lietsoa’, puhuttadaantaa loitsia’, puheloitsu’ | ve puhudapuhaltaa, kylvää naurista puhaltamalla; loitsia’, puht́taloitsia’, puhe (mon. puheǵed) ’loitsu’ | va puhuapuhaltaa, tuulla’, puhe̮g, puhe̮hpuhe’ | vi puhudatuulla, puhaltaa; (Wied) paisua’, puhurpuhallin, lietsoin’, puheleda (murt., Wied) ’puhua, jutella’ | ? li puʾotə, puʾotsəpuhaltaa (tuuli)
= lp bossottuulla, puhaltaa’ | ? vogI pot-, L put-pirskottaa’, E potəwl-, L putās-purskauttaa suustaan’ | ? ostjI pol-, pola-pirskottaa, roiskuttaa; purskahtaa (esiin)’, E păt-purskauttaa suustaan’, P pŏᴧ-puhaltaa’ || ? slk putōn-sylkeä; roiskuttaa, kaataa (vettä)’, puttusylki’. Onomat. sanoja. Ks. myös puhea, puhkaa, puhjeta sekä puhdas.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1787 NFL 2 410 (sm ~ vi)
  • Porthan 1789 OS 4 140 (+ lpR)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 146 (+ va)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 101 (+ ve)
  • MUSz 1873–81 540–41 (tähän kuulumattomia vastineita etäsukukielistä)
  • Ahlqvist 1880 NOstj 122 (+ ostj)
  • Toivonen 1933 FUF 22 157 (+ vog slk)
  • Kettunen 1938 LivW 317 (+ li)
  • *Siro 1949 SUST 93 124–34
  • FUV 1955 51
  • SKES 1962 626–27 (+ ka ly; onomat.)
  • DEWOS 10 1982 1147
  • Häkkinen 1987 ES 240–41
  • UEW 1988 409–10
  • Sammallahti 1988 UrLang 547

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:puhu-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:puhua

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:puhu-