Etymologiadata:imsm:puhu-
*puhu-
Vastineet:
- Suomi: puhua
- Karjala: puhuo
- Vepsä: puhuda
- Vatja: puhua
- Pohjoisviro: puhuma
- Eteläviro: puhkma
- Liivi: pu’otõ⇐
mksm. *puhu- < kksm. *pušu- < vksm. *pušǝ̑-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
puhua (Agr; yl.) ’sprechen; blasen, wehen’, puhuttaa, puhutella, puhella, puhe, puhelias, puhelu, puhelin (1897), puhuri, ks. erikseen puhaltaa
~ ink puhhūa ’puhaltaa, tuulla, hengittää’ | ka puhuo ’puhaltaa (torvea, tuli sammuksiin t. henkiin, siemeniä peltoon); parantaa taikakeinoin, loitsimalla; puhua, jutella; tuulla; puhista, pihistä’, puhuttoa ’antaa tietäjän loitsia’, puhuri ’tuuli, puhuri’ | ly puhuda ’puhaltaa; lukea loitsuja, kylvää naurista puhaltamalla; lietsoa’, puhuttada ’antaa loitsia’, puhe ’loitsu’ | ve puhuda ’puhaltaa, kylvää naurista puhaltamalla; loitsia’, puht́ta ’loitsia’, puhe (mon. puheǵed) ’loitsu’ | va puhua ’puhaltaa, tuulla’, puhe̮g, puhe̮h ’puhe’ | vi puhuda ’tuulla, puhaltaa; (Wied) paisua’, puhur ’puhallin, lietsoin’, puheleda (murt., Wied) ’puhua, jutella’ | ? li puʾotə, puʾotsə ’puhaltaa (tuuli)’
~ ink puhhūa ’puhaltaa, tuulla, hengittää’ | ka puhuo ’puhaltaa (torvea, tuli sammuksiin t. henkiin, siemeniä peltoon); parantaa taikakeinoin, loitsimalla; puhua, jutella; tuulla; puhista, pihistä’, puhuttoa ’antaa tietäjän loitsia’, puhuri ’tuuli, puhuri’ | ly puhuda ’puhaltaa; lukea loitsuja, kylvää naurista puhaltamalla; lietsoa’, puhuttada ’antaa loitsia’, puhe ’loitsu’ | ve puhuda ’puhaltaa, kylvää naurista puhaltamalla; loitsia’, puht́ta ’loitsia’, puhe (mon. puheǵed) ’loitsu’ | va puhua ’puhaltaa, tuulla’, puhe̮g, puhe̮h ’puhe’ | vi puhuda ’tuulla, puhaltaa; (Wied) paisua’, puhur ’puhallin, lietsoin’, puheleda (murt., Wied) ’puhua, jutella’ | ? li puʾotə, puʾotsə ’puhaltaa (tuuli)’
= lp bossot ’tuulla, puhaltaa’ | ? vogI pot-, L put- ’pirskottaa’, E potəwl-, L putās- ’purskauttaa suustaan’ | ? ostjI pol-, pola- ’pirskottaa, roiskuttaa; purskahtaa (esiin)’, E păt- ’purskauttaa suustaan’, P pŏᴧ- ’puhaltaa’ || ? slk putōn- ’sylkeä; roiskuttaa, kaataa (vettä)’, puttu ’sylki’. Onomat. sanoja. Ks. myös puhea, puhkaa, puhjeta sekä puhdas.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 410 (sm ~ vi)
- Porthan 1789 OS 4 140 (+ lpR)
- Ahlqvist 1856 WotGr 146 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 101 (+ ve)
- MUSz 1873–81 540–41 (tähän kuulumattomia vastineita etäsukukielistä)
- Ahlqvist 1880 NOstj 122 (+ ostj)
- Toivonen 1933 FUF 22 157 (+ vog slk)
- Kettunen 1938 LivW 317 (+ li)
- *Siro 1949 SUST 93 124–34
- FUV 1955 51
- SKES 1962 626–27 (+ ka ly; onomat.)
- DEWOS 10 1982 1147
- Häkkinen 1987 ES 240–41
- UEW 1988 409–10
- Sammallahti 1988 UrLang 547