Etymologiadata:imsm:puhkë-da-

*puhkë-da-

Vastineet:

• Suomi: puhjeta
• Karjala: puhketa
• Vepsä: puhketa
• Vatja: puhgõta
• Pohjoisviro: puhkema
• Eteläviro: M puhkema
• Liivi:

mksm. *puhkë-da- < kksm. *puškë- < vksm. *puškǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

puhjeta (: puhkeaa; Agr; yl.) ’aufbrechen; sich öffnen (Blüte, Knospe)’, puhkaista, puhkoa, puhki
~ ink puhkīssa ’puhjeta’ | ka puhketa (prs. puhkieu) ’puhjeta’, puhkata ’puhkaista; perata (kalaa)’, puhki ’puhki, rikki, läpi’ | ly puhketa (prs. puhkenou) ’puhjeta’, puhkaitta ’puhkaista, perata (kalaa)’ | ve puhketa (prs. puhkne̮b), puhkahtada ’puhjeta’, puhkait́a (prs. puhkaidab) ’puhkaista’ | va (prs.) puhkē̮b ’puhkeaa’, puhgata ’puhkaista’, puhkoa | vi puhkeda ’puhjeta’, murt. puhki ’puhki’.

Deskr. sanoja. Näiden yhteyteen voivat kuulua votj bi̮tški̮ni̮ ’pistää’, bi̮tškalti̮ni̮ ’pistää reikä, puhkaista’ | syrj bi̮tški̮ni̮ ’pistää (läpi), puhkaista’, mutta ne voivat myös olla erillisiä deskr. sanoja. Ims sanat voivat kuulua s.v. puhkaa main. sanojen yhteyteen. — Vrt. myös pahki ja putkahtaa.

Lähdekirjallisuus:

• MUSz 1873–81 489–90 (sm ~ vi sekä tähän kuulumattomia etäsukuk. sanoja)
• Setälä 1890–91 ÄH 280 (+ ka va)
• Toivonen 1928 FUF 19 129 (+ ve votj syrj)
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 168 (sm ~ votj syrj)
• SKES 1962 625 (+ ly)
• Lytkin & Guljajev 1970 KESK 45
• UEW 1988 739
• Sammallahti 1988 UrLang 553

[puhjeta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:puhjeta