Etymologiadata:imsm:kosta-

*kosta-

Vastineet:

• Suomi: kostaa
• Karjala: kostoa
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kostma
• Eteläviro: kostma
• Liivi: kuostõ

mksm. *kosta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kostaa (Agr; yl.) ’korvata, palkita (pahalla t. hyvällä); kääntää, ohjata, pidättää, palauttaa; (harv.) kostuttaa / (sich) rächen; belohnen, vergelten; zurückhalten, -bringen; befeuchten’, kosto; koste (ks. tätä)
~ ink (run.) kostā ’palkita’ | ka kostoa ’suojata tuulelta’ | vi kosta ’kuulua; vastata; kaikua’ | li kuostə ’vastata’. — Sm > nr murt. Sm kosta ’kostaa’, lpN murt. goasˈtet, In koastidiđ id., lpLu kåstō ’kosto’. Vrt. kostea.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 463 (sm ~ vi)
• O. Donner 1879 Verwandtschaft 21 (+ li)
• Qvigstad 1881 Beiträge 74 (+ lp)
• Wessman 1925–26 SO 402 (sm > ruots murt.)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 340 (lp < sm)
• Hakulinen Vir 1940 43 (+ ka)
• SKES 1958 223
• Koivulehto 1982 Esit (kyseessä olisi *kos + ta- eli johd. vksm lainasanasta *kojse- t. *kośe- << esigerm *goiséjo-, jonka jatkajat germ kielissä merkitsevät ’kääntää’)

[kostaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kostaa