Etymologiadata:imsm:kostu-
*kostu-
Vastineet:
- Suomi: kostua
- Karjala: kostuo
- Vepsä: kostuda
- Vatja:
- Pohjoisviro: kostuma
- Eteläviro: kostuma
- Liivi: kuostõ
mksm. *kostu- < kksm. *kostu- < vksm. *kostǝ̑-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kostea (Jusl 1745; yl.) ’feucht’, kostua (Ljungo 1601; yl.) ’tulla märäksi, kastua, pehmitä; piristyä, hyötyä; herua (lehmä); joutua, saapua; taipua, tottua’, kostuttaa (Agr) jne.
~ ink (< sm) kostehus ’kosteus’ | ka kostie ’kostea’, kostuo ’kostua, tulla kosteaksi; virota, voimistua, lihoa; joutua, päätyä’ | ve kostuda ’sulaa’ | vi kostuda ’pehmetä, sulaa’, kostutada ’sulattaa, kostuttaa’ | li kuostə ’parantua’ (sm kostua > lpN goasˈtât (In Ko Kld) ’päästä perille’).
~ ink (< sm) kostehus ’kosteus’ | ka kostie ’kostea’, kostuo ’kostua, tulla kosteaksi; virota, voimistua, lihoa; joutua, päätyä’ | ve kostuda ’sulaa’ | vi kostuda ’pehmetä, sulaa’, kostutada ’sulattaa, kostuttaa’ | li kuostə ’parantua’ (sm kostua > lpN goasˈtât (In Ko Kld) ’päästä perille’).
Kuulunevat sanan kostaa johdoksiin.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 464 (sm kostutus ~ vi kostotus)
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 142 (sm kostua ~ vi)
- Kettunen 1938 LivW 174 (+ li)
- Hakulinen Vir 1940 43–47 (sm kostea ja kostua ← kostaa)
- SKES 1958 223 (kostea ja kostua ? ← kostaa; lp ? < sm)
- E. Itkonen 1960 LpChr 115 (lp < sm)