Etymologiadata:imsm:sorta-
*sorta-
Vastineet:
- Suomi: sortaa
- Karjala: sortoa
- Vepsä: sortta
- Vatja: sõrto⇐
- Pohjoisviro: sõõrd⇐
- Eteläviro: syyrd⇐
- Liivi:
mksm. *sorta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
sortaa (Agr; yl.) ’kaataa, luhistaa; kukistaa; painaa (tuuli, virta); (kuv.) hallita, kohdella ankarasti t. epäoikeudenmukaisesti, alistaa, tyrannisoida / umwerfen, zum Einsturz bringen; niederschlagen, bezwingen; abdriften lassen (Wind, Strom); (metaph.) unterdrücken, ungerecht behandeln, tyrannisieren’, sortua (Ljungo 1609) ’kaatua, murtua, luhistua; purkautua (kangas reunastaan; IHäme Kymenl)’, sorto ’puita toistensa selkään kaatamalla tehty aita; rytöinen paikka’, sortoaita
~ ink sortā ’sortaa, painostaa (?)’ | ka sortoa ’kaataa; tappaa, raadella; pudottaa; painaa, kuljettaa pois oikeasta suunnasta; tuhota, pilata, nujertaa’, sortuo ’kaatua; pudota; tuhoutua, mennä pilalle; köyhtyä; murtua; käheytyä (ääni)’, sorto ’murrokko, murto; sortoaita, sortoaidalla suojattu metsälaidun; (uud., sm >) kuri, järjestys’ | ly sortta ’kaataa (puu)’, sorduda ’sortua, kaatua, langeta, pudota’, sord(o) ’sortoaita, risuaita; haka lähellä kotia’ | ve sorta ’pudottaa; kaataa; raadella’ | va se̮rto ’erään ryteikköpaikan nimi (pn.)’, (Kukk) sorto ’hakkuualue, sorto’ | vi sõõrd, (murt.) sõer ’kaski, kytö; (murt.) pienehkö (aidattu) niitty lähellä kotia, risuaita’ (sm > lpN soarˈdet (In Ko Kld) ’sortaa; kaataa’).
~ ink sortā ’sortaa, painostaa (?)’ | ka sortoa ’kaataa; tappaa, raadella; pudottaa; painaa, kuljettaa pois oikeasta suunnasta; tuhota, pilata, nujertaa’, sortuo ’kaatua; pudota; tuhoutua, mennä pilalle; köyhtyä; murtua; käheytyä (ääni)’, sorto ’murrokko, murto; sortoaita, sortoaidalla suojattu metsälaidun; (uud., sm >) kuri, järjestys’ | ly sortta ’kaataa (puu)’, sorduda ’sortua, kaatua, langeta, pudota’, sord(o) ’sortoaita, risuaita; haka lähellä kotia’ | ve sorta ’pudottaa; kaataa; raadella’ | va se̮rto ’erään ryteikköpaikan nimi (pn.)’, (Kukk) sorto ’hakkuualue, sorto’ | vi sõõrd, (murt.) sõer ’kaski, kytö; (murt.) pienehkö (aidattu) niitty lähellä kotia, risuaita’ (sm > lpN soarˈdet (In Ko Kld) ’sortaa; kaataa’).
Lähdekirjallisuus:
- VW 1 1874 187 (sm ~ lp)
- Setälä 1902–03 FUF 2 252 (lp ? < sm)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 80 (sm ~ ve)
- Saareste 1924 LVEM 139–41 (+ vi)
- Kettunen 1930 VaÄH2 128 (+ va)
- Kettunen 1938 LivW 387 (? + li surdə ’paritella, polkea (linnut)’)
- Kettunen Vir 1940 299 (+ ka)
- E. Itkonen 1960 LpChr 167 (lp < sm)
- *Lehtimäki Vir 1961 373–87
- SKES 1969 1081–82 (+ ly)
- Koivulehto 1979 JuhlakFromm 152–53, 162 (? < (esi)germ)
- Koponen Vir 1998 435 (omap.)