Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:nosta-

Sanatista

*nosta-

Vastineet:

mksm. *nosta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

nostaa (Agr; yl.) ’heben’, nostattaa, nostaltaa, nostella (lähteä nostelemaankävelemään’), nosto, noste, nostajaiset (harjann.), nosturi, nostinnuotan vetoköysi; avanto, josta nuottaa lapetaan vedestä
~ ink nostānostaa’, nossattāherättää’, nossellanostella’ | ka nostoanostaa, kohottaa; alustaa taikina (nousemaan); herättää; nostattaa, yllyttää’, nossattoanostaa, nostattaa’, nossaltoanostaltaa’, nossellanostella’, nossinnuotan nostoavanto’ | ly nostadanostaa, kohottaa’, nostaltakohauttaa, nostaa äkkiä’, nostattadaherättää’, nosteldanostella’ | va ne̮ssānostaa’, ne̮se̮llanostella’ | vi tõstanostaa, kohottaa, korottaa’, E nõst- id., viE nõstmeʾ (mon.) ’rokko’ | li nustə (prs. nustāb) ’nostaa’ (ims > lpN noasˈtet (In Ko T) ’nostaa nuottaa; houkutella mukaansa’).
Johd. v:stä nousta (ks. tätä); sanaan liittyy merkittäviä äänt. epäsäännöllisyyksiä: kantasanassa tavataan 1. tavussa sekä -ou- (~ -õu-) että -oi- (~ -e̮i-), johdoksessa -o- (~ -õ-, -e̮-) ja -u-. Diftongin (kantasana) ja monoftongin (johd.) suhde vaikuttaa vanhalta (sm murteissa ja ly tavataan myös nostanousta’, jonka yhteyteen kuuluu vielä viE nõse- id.; tyyppi voi olla myöhäinen, samoin kuin ly ja ve -ou-aineksinen v. ’nostaa’, josta ks. nousta), muiden kielten sananalkuista n:ää vastaa viP t- sekä kantasanassa että johd:ssa.
Lähdekirjallisuus:
  • Ahlqvist 1856 WotGr 140 (sm ~ va)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 96 (sm ~ ve noustta ’nostaa’)
  • VW 1 1874 125 (+ vi li)
  • Qvigstad 1881 Beiträge 97 (lp < sm)
  • SKES 1958 394–95 (+ ka ly)
  • Häkkinen 1987 ES 198

Etymologiadata:imsm:nosta-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:nostaa

Etymologiadata talk:imsm:nosta-