Etymologiadata:imsm:murta-
*murta-
Vastineet:
- Suomi: murtaa
- Karjala: murtoa
- Vepsä: murta
- Vatja: murtaa
- Pohjoisviro: murdma
- Eteläviro: murdma
- Liivi: murdõ
mksm. *murta- < kksm. *murta- < vksm. *murta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
murtaa (Agr; yl.) ’brechen (tr.)’, murtua, murtautua, murto (As 1741; yl.) ’taitto; tuulen kaatamat puut’, murtuma, (kielen) murre (LPetri 1644; yl.)
~ ink murtā ’murtaa, taittaa’ | ka murtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’ | ly mūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa t. kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’ | ve murta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’ | va murtā ’murtaa; kiusata, vaivata’ | vi murda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’ | li murdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’
~ ink murtā ’murtaa, taittaa’ | ka murtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’ | ly mūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa t. kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’ | ve murta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’ | va murtā ’murtaa; kiusata, vaivata’ | vi murda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’ | li murdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’
= mdE murdams, M mə̑rdams ’palata takaisin’. Ims taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’. — Sm > lpN murˈdet ’väistyä syrjään’, Lu mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, In murdeđ ’rikkoa, särkeä (esim. hevoset t. lehmät aidan); kaataa (esim. ukkonen t. tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, Ko mu´rded (Kld T) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — N morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin t. maahan’, Lu mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan ims sanojen alkup. vastineita; todennäk. ims > ven murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.
Ims sanat on tav. yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; ks. muru.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 209a (sm ~ vi)
- Lindström Suomi 1852 62 (sm ~ md)
- Ahlqvist 1856 WotGr 138 (+ va; ~ muru)
- Budenz 1867 NyK 6 477 (+ li; ~ muru)
- Qvigstad 1881 Beiträge 128 (lp murˈdet ’väistyä syrjään’ ~ md)
- Wichmann 1902–03 FUF 2 165–66 (~ muru)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 34 (+ lp; ~ muru)
- Kalima 1915 OLR 168 (+ ka; ven ? < ka)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 9 (+ ve)
- Jacobsohn 1922 AuU 13 (~ muru; ~ ieur kiel.: m-int)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 493, 500 (lp < sm)
- Turunen 1950 SUST 99 4 (+ ly)
- FUV 1955 36 (~ muru jne.; ? onomat.)
- SKES 1958 352–53
- Collinder 1965 HUV 121 (~ muru; ~ ieur)
- Kannisto & Liimola Vir 1967 209–10 (~ muru; ~ vog)
- TESz 2 1970 841
- MSzFE 1971 421–22
- E. Itkonen 1976 JuhlakSinor 293–95 (sm ~ md; semantt. perustelua)
- EEW 1982–83 1573–75 (tuskin yhdistettävissä murea, muru sanoihin, jos md tähän)
- UEW 1988 288