Etymologiadata:imsm:osta-

Sanatista

*osta-

Vastineet:

mksm. *osta- < kksm. *wosta- < vksm. *wosta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ostaa (Agr; yl.) ’kaufen’, osto, ostos, ostella
~ ink ostā, osto, ossosostos’ | ka ostoaostaa’, osto, ossos, ossellaostella’ | ly ostadaostaa’, osteldaostaa, ostella’ | ve osttaostaa’, ostōda (prs. ostle̮n) ’ostella’ | va e̮ssāostaa’, e̮ssoosto(s)’ | vi ostaostaa’, ost (g. -u) ’osto(s)’ | li vostəostaa
= lp oasˈtet id., ellei tämä < ims; tämän ims(-lp?) johdoksen kantavartaloa *(v)osa- edustavat lpLu å̄sēs (E Pi) ’(kauppa)tavara; (Lu myös:) kauppa, kaupankäynti’, å̄sēstit (E Pi) ’käydä kauppaa’ | tšer užahinta’, L wə̑žalem, I užalemmyydä’ | votj vuztavara; kauppa’, vuzàni̮myydä’ | syrj vuze̮smyytävä tavara; kaupankäynti’, vuzalni̮myydä’ | vogE wɛ̮tā, I wē̮tə-kum, L wāta-kum, P wāta-χumkauppias’ (kum, χummies’), E wɛ̮tāl-, I wē̮təl-, L wātəl-, P wātal-käydä kauppaa
ilm. < ieur *u̯os- ~ *u̯es-ostaa’, vrt. heet wašostaa’, m-int vasná-mkauppahinta, arvo’.
Lähdekirjallisuus:
  • Lindahl & Öhrling 1780 LL 579–80 (sm ~ lpR åstet)
  • Ganander 1787 NFL 2 298 (+ vi)
  • Boller 1853 SbAW 10 301 (+ syrj)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 141 (+ va)
  • Budenz 1867 NyK 6 475 (+ li)
  • Budenz 1886–87 NyK 20 294 (+ ka)
  • Wiklund 1896 SUST 10 67 (lp)
  • Setälä 1917 TS 9 302 (? < ieur kantak. *u̯osno-)
  • Setälä 1927 UJ 7 182–83 (+ lp oases, ve tšer votj vog; sgr *u̯os(a) < esiarj t. ieur kantak.)
  • Jacobsohn 1927 IF 46 336–37 (< k-ir)
  • Mark 1936 Fenno-Ugrica 5 5–6 (sgr; ? ~ osa)
  • E. Itkonen 1953–54 FUF 31 162 (~ lp oasˈtet, oases, tšer votj syrj)
  • FUV 1955 104 (? sm, lpLu oases, ? tšer votj syrj vog)
  • Joki 1956 FUFA 32 52 (sm tähän)
  • SKES 1958 441 (+ ly; lp oasˈtet ? < ims; sgr)
  • Joki 1959 JuhlakHakulinen 54 (< ieur)
  • Joki 1973 SUST 151 298–99 (< varh.-arj t. ieur)
  • Rédei 1986 SbÖAW 468 48 (? lp oasˈte-; < esiarj t. varh.-k-arj)
  • Häkkinen 1987 ES 219 (ilm. < arj t. ieur)
  • UEW 1988 585 (? < ieur)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:osta-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ostaa

Keskustelu

SSA:n mainitsemaa kantaindoeurooppalaista lainaetymologiaa on kritisoinut Zsolt Simon (2020: 254), joka kiinnittää huomiota siihen, että muodollisesti sopiva lainaoriginaali *woseh2 on edustettuna vain germaanissa ja iranissa, jossa esim. keskipersian wahāg 'Handel'. Kantaindoiranin rekonstruktiohan olisi *wasaH, ja tämä sopisi hyvin uralilaisen nominin *wosa lähtömuodoksi (ns. o-lainoja on paljon, ja juuri *w:n jäljessä substituutio olisi odotuksenmukainen). Uralilainen sana on siis luultavasti arjalainen lainasana.

Tähän liittyen on kiintoisaa, että Ante Aikio on UED-käsikirjoituksessaan perustellusti kiinnittänyt huomiota mansin oletetun vastineen epäodotuksenmukaiseen vokaaliin. Mansin sana voisikin olla rinnakkaislaina samasta arjalaisesta sanueesta: monet kantauralilaisina pidetyt arjalaislainathan ovat osoittautuneet rinnakkaislainoiksi. Ehkä omituinen konsonanttivartalo *osta- < *wosa- liittyy myös rinnakkaislainautumiseen jotenkin. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 20. helmikuuta 2023 kello 15.11 (EET)

Sanan rekonstruktio *a-vartalona *wosa- taitaa uralilaisella puolella perustua vain saamen sanueeseen *oasēs 'osto-, ostos'. Kun sana kuitenkin näyttäisi alkujaan lainatun nominina, edelleenjohto saamessa voisi selittyä verbin kautta kierrolla, Wienissä esittämäni johdostyypin avulla: *wosə 'kauppatavara' > *wos-a- (~ ims. *wos-ta-) 'ostaa' > *wos-a-s 'ostos'. Toki eri kysymys sitten on, miksi jokin varhaisiranin *wasā olisi lainattu *ə-vartalona?
UEW muuten mainitsee vielä eteläsaamen Wefsenin murteen sanan u̬ò̬s̀ɛ̮ 'hinta', joka näyttäisikin juuri lähtöasua *wosə edustavalta vanhalta *ə-vartalolta. Käsittääkseni nykyortografian mukaisesti olisi oese. Tosin outoa on uo- eikä odotettu *vuo-; ei kai tämä ole sittenkin jokin eteläsaamen monista umlautvarianteista ja esim. < *oas-u tjsp.? --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. helmikuuta 2023 kello 00.53 (EET)
Perustuu rekonstruktio *wosa myös permiin, koska ei muodosta *wosi (*wosǝ) tulisi komin/udmurtin vuz.
Vokaaliedustuksen puolesta minusta voisi tulla: permissä *o-ə > *u toimii ainakin supistumavartaloissa (viimeksi Metsärannalla *hokë- ~ *šu-, *kokë- ~ *ku-ti̮-, *too- ~ *tu-; myös Itkosella oleva *nouta- ~ *nu- 'viedä, kantaa' näyttää yhä periaatteessa mahdolliselta vaihtoehdolta). Kun kerran myös *o-a > *u, tämä lienee siis *o:n oletuskehitys. Muuta edustavat tapaukset sitten enimmäkseen selittyvät ehdollisilla kehityksillä *oj(ə) > *i̮, *mo > *mu > *mi̮, ja ennen kaikkea umpitavuissa *oCCə > *e̮. Vanhasta *ə-vartalosta saattaisi komissa periaatteessa odottaa taivutusvartaloa *vuzj-, mutta tällaisesta ei voi sanoa mitään suuntaan tai toiseen, koska nomini komissa esiintyy minun tietääkseni vain yhdyssanassa vuzvot 'vero'.
Mutta eipä toisaalta, jos Wefsenin murteen sana on allaolevasti sekundääri, niin viitteet *ə-vartalosta sitten rajoittuvat ainoastaan itämerensuomeen. Tarkemmin pohdittuna, supistumajohdos tässä nimenomaisessa ympäristössä voisi ollakin odotuksenmukainen: se olisi nimittäin johdettavissa "Kettusen lailla" *-a- > *-ə- kahden dentaalin välissä (1924 Vir.), ja avotavussa sitten myöhäinen sisäheitto tai analogia: *wosa-ta- > *(w)osə-ta- > *os-ta-. Myös tällä saadaan siis läntiset vastineet enimmäkseen samaan sarjaan. — Sama muuten näyttäisi pätevän myös tapaukseen ? *isa- >> *is-ta- > *istu-. --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. helmikuuta 2023 kello 14.44 (EET)
Vokaaliedustujksen osalta läheisin rinnakkaistapaus on *woli- 'olla', ja koska tästä ei ole tullut komin/udmurtin *vul-, niin vaikeaksi menee olettaa kehitystä *wosi > vuz. Jos äännesuhteesta ims. *o(Cë)- ~ komi/udm u ei ole muita esimerkkejä kuin tyypin *CV- supistumavartaloita, niin eivät ne kai vielä anna aihetta olettaa samaa kehitystä muunlaisissa vartaloissa. Supistumahan on nimenomaan hävittänyt toisen tavun vokaalin esipermissä, ja ehkä näin ollen tuhonnut sen äänne-ehdon, joka on määrännyt muiden *o-i -tyypin vartaloiden kehityksen. Lisäksi ainakaan esimerkissä *hokë- ~ komi/udm šu- ei ole selvää, että alkuperäinen vokaali olisi ollut *o. Sama äännesuhde esiintyy myös sanassa *joki ~ komi/udm ju, ja tässä tapauksessa vastineet saamessa, mordvassa ja obinugrissa eivät viittaa *o:hon. Ja luultavasti muunnelma samasta äännesuhteesta on myös ims. *joo- 'juoda' ~ komi/udm ju-, jossa niinikään ei alunperin ole *o-vokaalia ollut. Yksitavuisesta demonstratiivista *too- taas ei kai edes tiedetä, miten ja mistä äännejonosta pitkä vokaali *oo on itämerensuomessa syntynyt. Kriittisesti on syytä minusta tarkastella sitäkin oletusta, että *A-vartaloista muodostetut konsonanttivartalot olisivat alkuaan olleet mahdottomia ai epäsäännönmukaisia. Sellaisia muodosteitahan kuitenkin tavataan sieltä täältä, joten kenties johtosuhde *wosa > *wos-ta- onkin ollut ainakin jossain vaiheessa säännönmukainen. --Ante Aikio (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 15.20 (EET)
Olla-verbistä olet itsekin huomauttanut, hieman vanhemman teorian asussa (2002: 39), että lähes kaikki muut vastineet kuin ims. *olë- oikeastaan viittaavat asuun *walə-. Tapauksella *too- taas en viittaa demonstratiivipronominiin, vaan Metsärannan uuteen etymologiaan: *toxə- 'tuoda; tulvia' > komi tu- 'nousta (vesi)', plus monia 'kevät'-sanoja, mukaan lukien *touko. Supistumisen sinänsä relevanssistakaan en olisi varma, mutta jatketaan permiläisen vokaalihistorian hienosäädöstä joskus jossain muussa yhteydessä, kun eteläsaamen huomiosi tosiaan jo riittävät tämän sanueen kohdalla kallistamaan vaa'an takaisin asun *wosa puolelle. --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. helmikuuta 2023 kello 16.24 (EET)
Tuo v. 2002 näkemykseni on kylläkin jo vanhentunut, ja olen myöhemmin (2015: 4) huomauttanut, että obinugrin sanat kyllä ovat palautettavissa muotoon *woli-. Semmoisia muotoja ei minun ymmärtääkseni ole, jotka yksiselitteisesti edellyttäisivät muodon *wali- rekonstruointia muodon *woli- sijasta (mutta semmoisia kyllä on, jotka edellyttävät nimenomaan jälkimmäistä). Metsärannan etymologia 'tulvimista' ja 'kevättä' merkitseville sanoille on semanttisesti epäilyttävä, ja hän itse ei esitä sitä varmana. Komin tu- on intransitiivinen verbi ja merkitsee 'nousta, lisääntyä (vedestä); turvota (kosteudesta); kasvaa isoksi, voimistua; kasvaa umpeen', kun taas tuoda-verbin yleisesti hyväksytyt vastineet ovat transitiivisia verbejä, jotka merkitsevät 'tuoda', 'antaa' ja/tai 'myydä'. Yhdistys vaatisi paljon parempia semanttisia perusteluja kuin tähän mennessä on esitetty. Kaikki tämä on toki ostaa-verbin etymologian kannalta vain kaukaista sivujuonnetta. --Ante Aikio (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 16.47 (EET)
Eteläsaamen sana on nykyortografisessa muodossa åasa 'hinta' (mon. åasah 'kauppatavarat'), mikä on kantasaamen supistumavartaloisen nominin *oasēs : *oasā.e̮- säännöllinen jatkaja. Eteläsaamessa on a-loppuiset obliikvivartalot analogisesti yleistetty *-ēs-supistumavartaloisten substantiivien uusiksi nominatiivimuodoksi, mutta alkuperäisempi nominatiivimuoto näkyy yhdyssanassa åesies-ålma 'kauppias'. Attestoimaton verbivartalo *oasē- (< *wosa-) ei edes selittäisi tuota saamen *oasēs-substantiivia, koska ei saamessa voi *ē-vartaloisista verbeistä johtaa *s-loppuisia supistumanomineja. Muutenkinhan kaikki tähän sanueeseen kuuluvat verbit sisältävät selvän ja tunnistettavan johtimen (*-tA- saamessa ja itämerensuomessa, *-l-johdin marissa, permissä ja mansissa), joten tuommoisesta *wosa-verbivartalosta ei käsittääkseni ole mitään näyttöä. --Ante Aikio (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 06.46 (EET)
Joo, tuon Lagercrantzin Wefsenin sanakirjan u̬ò̬s̀ɛ̮-muodon täytynee puolestaan olla satunnainen kolmitavuisista taivutusmuodoista yleistetty nominatiivi (åasa : iness. åasesne jne). Kaikki muut murresanakirjatiedot vastaavat nominatiiviasua åasa (tai åasie). --Juha Kuokkala (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 12.45 (EET)